Richard C Cook
LOKAKUU 1, 2008—Tänään Senaatti läpäisi $700 miljardin Wall Street roskapankkilain äänillä 74-25. Tätä seurasi lain hylkäys Edustajainhuoneessa Maanantaina. MSNBC:n äänestyksessä 62 prosenttia amerikkalaisista vastustaa esitystä, mutta lobbaajat tekevät kaiken mahdollisen varmistaakseen ettei sitä hylätä. Bob Borosagen, Amerikan Tulevaisuuden Kampanjan varajohtajan mukaan, Edustajainhuoneen johtajat ”tuovat pikkubisnes lobbin ja pankkilobbin mukaan ostaakseen kaksitoista Republikaani ääntä, jotka he tarvitsevat.”
Senaatti otti lain esille painostaakseen Edustajainhuoneen jäseniä jotka äänestivät sitä vastaan, vaihtaakseen heidän asemiaan kun se palaa äänestykseen Edustajainhuoneeseen Perjantaina. Tämä menettely voi olla perustuslakia vastaan, koska verotuslakien täytyy syntyä Edustajainhuoneessa, mutta ei ole aikaa tai poliittista tahtoa kenelläkään haastaa perustuslaillisia alueita. Toisena kannustamisen—tai kiristyksen—keinona laki sisältää villisti epäoikeudenmukaisen vaihtoehtoisen minimiveron kumoamisen.
Jokainen maineikas ekonomisti joka kommentoi lakia vastustaa sitä, mukaanlukien NYU:n Nouriel Roubini, joka sanoo suunnitelman olevan ”totaalisen epäonnistunut.” Hän sanoo suunnitelman olevan:
”häpeällinen: vastuuttomien pankkiirien, lainaajien ja sijoittajien synninpäästö joka tuottaa vähän suoraa velan helpotusta lainaajille ja rahallisesti stressaantuneille talouksille ja se tulee hyvin suurena laskuna amerikkalaiselle veronmaksajalle.”
Oma näkemykseni on että suunnitelma on tuota huonompi: rikos; suuri varkaus suunnattomalla asteikolla.
Tässä miksi: Tiedämme että romahdus alkoi kodinomistajien subprime asuntoluottojen maksujen laiminlyönneistä ja joka on levinnyt muihin asuntoluottojen tyyppeihin kun kotien ulosmittaukset leviävät. Tiedämme että subprime asuntoluottojen epäterveellinen käyttö alkoi Clintonin hallituksen aikana, kuin myös teki näiden asuntoluottojen sisällyttäminen ja myynti asuntoluottoihin perustuviin takauksiin joita myytiin finanssimarkkinoilla.
Mitä ei ole raportoitu on se että Bushin hallitus käänti nämä holtittomat luottoamiset kansalliseksi luottopetosohjelmaksi. Pian sen jälkeen kun George W. Bushista tuli presidentti vuonna 2001, tapaamiset Valkoisessa Talossa Federal Reserve:n puheenjohtajan Alan Greenspanin ja hallituksen virkamiesten välillä kasvoivat säännöllisemmiksi. Asuntoluottoteollisuuden parissa olevien mukaan, joita olen haastatellut, pankeilta tuli pian ohje asuntoluottojen välittäjille vääristää luottonottajan tulotietoja kelpuuttaakseen heidät lainoille, jotka olisivat muuten olleet tavoittamattomissa.
FBI:llä on tutkimuksia käynnissä saadakseen syytteeseen joitakin näistä asuntoluottopetoksista. Mutta ne eivät tavoita välittäjätasoa ylemmälle tasolle. FBI ei pääse—tai ainakaan he eivät ole raportoineet siitä julkisesti—tietoon salaisesta sopimuksesta poliittisella tasolla tai pankkien tasolla jotka toimittivat voimallisen rahoituksen asuntoluottorahoille.
Mutta kun kiinteistökupla inflatoi, kukaan ei ollut katsomassa. Huomaa että kun Valtionvarainministeri Henry Paulson todisti Senaatin Pankkikomitean edessä viime viikolla, hän sanoi olevansa järkyttynyt, kun kuuli ottaessaan paikkansa kesällä 2006, ettei yksikään valtion virasto säännöstellyt asuntoluottoja. Sen sijaan tämä alue oli jätetty osavaltioille.
Mitä Paulson ei sanonut, oli se että kun osavaltiot yrittivät puuttua asioihin, heidät torjui Valtionvarainministeriön Rahanhallinnan Toimisto. 14. Helmikuuta artikkeli Washington Post:ssa, joka oli kirjoitettu ennen hänen eroamistaan, New Yorkin kuvernööri Eliot Spitzer kirjoitti:
”Vuonna 2003, saalistavan luottokriisin nousussa, OCC vetosi 1863 National Bank Act lausekkeeseen määrätäkseen muodollisia mielipiteitä tehden tyhjäksi kaikki osavaltion saalistavien luottojen lait, tehden ne toimimattomiksi. OCC myös julisti uusia sääntöjä jotka estivät osavaltioita pakottamasta yhtään heidän omista kuluttajansuojalaeista kansallisia pankkeja vastaan. Hallituksen toiminnat olivat niin räikeitä ja niin ennenkuulumattomia, että kaikkien 50 osavaltion oikeusministeri ja kaikkien 50 osavaltion pankkien tarkastajat aktiivisesti tappelivat uusia sääntöjä vastaan. Mutta 50 osavaltion yhtämielinen oppositio ei saanut luopumaan, edes hidastamaan, Bushin hallitusta sen tavoitteenaan suojella pankkeja. Itse asiassa, kun toimistoni avasi tutkimuksen mahdollisesta asuntoluottolainojen syrjinnästä useamman pankin toimesta, OCC nosti liittovaltiollisen oikeusjutun lopettaakseen tutkimukset.”
Miksi Bushin hallitus teki tämän? Ainoa mahdollinen vastaus on se että sillä oli joka ikinen aie tuotta asuntokupla, sellainen joka ei vain nostaisi kotien ja tonttien arvoja, mutta myös pumppaisi miljardeja dollareita lainattua rahaa talouteen asuntoluottojen ja kotipääomalainojen kautta.
Kupla rikastutti valtavia määriä johtokuntia, yritysjohtajia ja osakkeenomistajia läpi talous- ja kiinteistöteollisuudessa ja antoi työpaikkoja miljoonille ihmisille. Kupla toi myös takaisin ulkomaisen pääoman Yhdysvaltojen markkinoille, joka oli pelästynyt karkuun dot.com vararikossa 2000-2001.
Kaikki näyttivän hyötyvän, mutta ne ketkä olivat huipulla kaapivat suurimmat voitot. Ja taloudelle joka oli jo antanut pois miljoonia sen parhaimpia tuotantotöitä NAFTA:n kautta, Kaikkein-Suosituin-Valtio kauppapoliitikassa Kiinan kanssa, Maailman Kauppa Organisaatio sopimuksissa, jne., kupla toimi omanlaisenaan korvaavana talousmoottorina.
Siitä seurasi myös verotuloja jotka mahdollistivat Bushin hallituksen asettaa sen 2001 ja 2003 veroleikkaukset rikkaille ja tuottaa rahoitus Afganistanin ja Irakin sotiin. Tietysti nämä verotulot eivät olleet tarpeeksi, kun valtiollinen velka kohosi yli 9$ triljoonaan Bushin vuosien aikana.
Ekonomisti Dean Baker, ”Economic and Policy Research Center”:sta tekee huomion:
”Lähellä hysteriaa oleva keskustelu (laske monta kertaa ’Suuri Lama’ näkyy uutistarinoissa) roskapankkisuunnitelmasta vieläkin epäonnistuu suurilta osin tunnistamaan talouden nykyisten ongelmien juuret kiinteistökuplan romahduksessa. Suuri osa keskustelusta olettaa, että ongelma on vain pahoissa subprime lainoissa ja että asuntojen hinnat pomppaavat takaisin kun luottomarkkinat toimivat kunnollisesti.”
Huomio on kriittinen, koska mitä Senaatti ja Edustajainhuoneen johtajat kertovat meille, kuten myös Presidentti George W. Bush, presidenttiehdokkaat Barack Obama ja John McCain ja Federal Reserve:n puheenjohtaja Ben Bernanke, on että roskapankin tulisi saada Amerikan talous liikkumaan jälleen. Luotto, he sanovat, on talouden elämänvirta ja ilman luottoa kukaan ei voi liikkua.
Mutta luotto on talouden elämänvirta vain koska ihmiset ovat vararikossa. Ostovoima Yhdysvalloissa on romahtanut ja pahenee alkaneen ja pahenevan laman myötä.
Ihmiset eivät saa lainoja, ei siksi koska luottomarkkinat ovat sammuneet, mutta koska heillä ei ole yhtään säästöjä erämaksuihin ja eivät pysty maksamaan takaisin sitä mitä he toivovat saavansa lainata. Jos he voisivat maksaa lainansa takaisin, luottoa olisi paljon saatavilla. Mutta ei ole rahaa—eikä säästöjä—talouden sisällä saadakseen sen liikkumaan jälleen. Ainoa mahdollinen lähde on lisää liittovaltion lainaamista pannakseen vauhtia asioihin Keynesian tyyliin. Tämä on mitä poliitikot väittävät roskapankin tekevän. Mutta se ei tee sitä.
Mitä sitten on tapahtumassa?
Mitä tapahtuu on se, että Bushin hallitus junailee massiivista hyökkäystä liittovaltion kassaan maksaakseen finanssiteollisuuden parissa oleville ihmisille, jotka olivat mukana pyörittämässä kiinteistöhuijausta, koska poliitikot käskivät heitä tekemään niin. Tämä on maksu vaitinolosta.
Ihmiset finanssi-instituutioissa jotka saavat rahat lähettävät sen eteenpäin isoille pankeille jotka käyttivät vaikutusvaltaansa heidän rikollisissa lainaamisen harjoittamisissaan. Jättimäinen imuääni jonka kuulet on melkein triljoona dollaria tulevia veronmaksajien ansiotuloja, jotka menevät maan suurimpiin pankkeihin kuten Citibank, Bank of American ja—Rockefellerin perheen lemmikkipankki—J.P. Morgan Chase. Paljon menee myös ulkomaisten sijoittajien holveihin, kuten Bank of China.
Ja näillä pankeilla ei ole aikomustakaan kierrättää rahaa tuottaviin Yhdysvaltojen sijoituksiin. Poliittisesta kannasta huolimatta, jossa suuri osa siitä tulee menemään toiseen tai kolmanteen portaaseen, meneekin johtokunnan palkkioihin ja bonuksiin.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
No, se on jo tapahtumassa. Kuplan jälkeisellä aikakaudella ei ole enää talouden moottoreita amerikkalaiselle taloudelle. Pitkäaikainen lama ja laskusuhdanne ovat väistämättömiä ja ne ketkä tietävät, odottavat niitä. Itse asiassa on ollut tekeillä suunnitelma hyvin pitkän aikaa romahduttaa Yhdysvaltojen talous ja se tulee tapahtumaan tulevien kuukausien aikana.
Tämä on miksi hallitus valmistelee myös sotatilalain täytäntöönpanoa, tai jotain lähelle sitä, tapauksessa jossa julkinen levottomuus puhkeaa. Tulemme todennäköisesti näkemään myös sananvapauden valvonnan, protestoimisen oikeuden ja internetin käytön valvonnan kiristämistä. Liittovaltion laitoksia valmistellaan ympäri maata tukeakseen osavaltioiden vankiloita ja paikallisia valtioita jotka pursuvat jo nyt liitoksistaan.
Tämä on suunnitelma, joten ihmisten täytyy aloittaa ottamaan mitä ikinä keinoja he voivat käyttää leikatakseen asumisen hintoja, saada velkansa maksettua ja suojella heitä ja perheitään.
Richard C. Cook on entinen Yhdysvaltojen liittovaltion analyytikko, jonka uraan kuului palvelu Yhdysvaltojen Civil Service Commission:ssa, Food and Drug Administration:ssa, Carter White House:ssa, NASA:ssa ja Yhdysvaltojen Valtionvarainministeriössä. Hänen artikkelinsa taloudesta, politiikasta ja avaruuspoliitikasta ovat ilmestyneet lukemattomilla nettisivuilla ja lehdissä. Hänen kirjansa rahallisesta uudistuksesta nimeltään ”We Hold These Truths: The Hope of Monetary Reform”, julkaistaan pian. Hän on ”Challenger Revealed: An Insider’s Account of How the Reagan Administration Caused the Greatest Tragedy of the Space Age” kirjoittaja, jota on kutsunut yksi arvostelija ”tärkeimmäksi avaruuslentokirjaksi viime kahteenkymmeneen vuoteen.” Hänen nettisivunsa on www.richardccook.com. Kommentit tai pyynnöt lisättäväksi hänen postituslistaansa tai ostaaksesi hänen erikoisraporttinsa 2008 vaaleista voi lähettää osoitteeseen EconomicSanity(ät)@gmail.com.