Patrick H. Bellringer
Päivitetty 22.3.2013.
Saul syntyi vuosituhannen vaihteen paikkeilla 2 000 vuotta sitten Galilean maassa. Galilea sijaitsee Välimeren itäisessä päädyssä Syyrian ja Galilean meren välissä. Juudea liittyi siihen etelässä ja Batanea ja Dekapolis idässä. Siihen aikaan nämä maat olivat Rooman valtakunnan hallinnon alaisuudessa. Rooma kontrolloi varsin hienosti kaikkia haalimiaan alueita käyttämällä paikallisia sätkynukkekuninkaita, jotka olivat Rooman alamaisia.
Saul oli hyvin koulutettu roomalaisena kansalaisena, vaikkakin hän oli synnynnäisesti galilealainen. Hän ja hänen perheensä olivat hyvin tunnettuja fariseuksia. Hän puhui useita kieliä, kuten myös latinaa, ”valtakunnan” kieltä. Varhaisessa vaiheessa elämäänsä hänestä tuli roomalainen sotilas, ja hänen kansallisuutensa takia hänet asetettiin Jerusalemiin avainhenkilönä sekä ymmärtämään että auttamaan kontrolloimaan paikallisia asukkaita. Saul ja hänen roomalaiset joukkonsa seurasivat läheltä ”kristinuskolahkon” kehittymistä, jota johti Juudeassa ja Galileassa Esu (Jeesus) Immanuel.
Esu Immanuel oli juudealainen, mutta hänellä oli useita läheisiä oppilaita, jotka avustivat häntä työssään ja olivat kaikki galilealaisia. Eräästä ”Juudas Iskariotista oli tullut epälojaali Immanuelin opetukselle ja seurasi ainoastaan halujansa. Hän keräsi salaa Immanuelin kuuntelijoiden joukosta kultaa, hopeaa ja kuparia rahapussiinsa, jotta hän voisi joutilaasti heittäytyä elämäntyyliinsä.” Juda Iharioth, jonka isä oli fariseus Simeon Iharioth, seurasi, mitä Juudas teki ja tiedotti Esu Immanuelia tästä ja toivoi saavansa hyvän maksun tästä tiedosta. ”Immanuel kiitti häntä, mutta ei maksanut hänelle.” Juda Ihariothista tuli hyvin vihainen, ja hän haki kostoa, koska hän oli ahne kullasta, hopeasta ja muusta omaisuudesta.
Saul oli Simeon Ihariothin ystävä, ja kun Saul kuuli tästä tapauksesta Simeonin pojan, Judan ja Esu Immanuelin välillä, hän järjesti Esun opetusten kääröjen varkauden, jotka olivat Juudas Iskariotin kirjoittamat ja säilyttämät. Juda Ihariothille oli maksettu 70 hopeapalaa kirjoitusten varastamisesta ja toiset 30 palaa Esu Immanuelin tunnistamisesta yöllä suudelmalla – pilkan merkki viholliselle. Saul oli henkilökohtaisesti vastuussa suunnitelmasta ja avusti Esu Immanuelin vangitsemisessa, pidätyksessä, oikeudenkäynnissä ja ristiinnaulitsemisessa. Saul todella uskoi, että ”kristillisen kultin” johtaja, Esu Immanuel, oli tuhottu ikuisiksi ajoiksi. Kuten Esu Immanuel sanoi vuosia myöhemmin, Saul oli hänen suurin vihollisensa elämänsä aikana ja jopa kautta kaiken historian tähän päivään saakka. Antakaa minun selittää, kuinka tässä kävi näin.
Saul teki itselleen liiketoiminnan tietämällä jokaisesta kultista tai uudesta opetuksesta tai ideasta, joka voisi haastaa Rooman hallitsemisen kansasta. Tämän tehdäkseen Saul työskenteli hyvin läheisesti sen päivän uskonnollisten johtajien, fariseusten, kanssa. Fariseukset olivat hallitseva voima, joka kontrolloi alueen taloutta ja uskonnollista ajattelua. Jotta hän tunnistautuisi ja keräisi tarvitsemansa tiedon, hän liittyi heidän riveihinsä. Rooman kansalaisena ja sotilaana hän piti kansainvälistä valtaa kansasta, ja fariseuksena hän piti paikallista valtaa galilealaisista ja juudealaisista.
Tällä käskyvallan sekoituksella fariseukset käyttivät Saulia hyväkseen. Saulia oli kannustettu toimimaan pikaisesti Totuutta opettavia Esu Immanuelia ja hänen seuraajiaan vastaan. Hän matkusti eri kaupunkeihin metsästäkseen heitä ja pidättääkseen tai tappaakseen heidät. Matkallaan Damaskokseen hän kohtasi yöllä Esun ja sokaistui palavien kemikaalien valosta, jonka Esu oli tehnyt pelästyttääkseen Saulin. Saul oli totisesti pelästynyt. Hän ei pystynyt näkemään tai puhumaan kolmeen päivään Damaskoksessa, jona aikana Esu Immanuel pakeni Intiaan. Kolme päivää myöhemmin Simon, yksi Esun seuraajista, palautti Saulin näön ja puhekyvyn sekä haastoi hänet seuraamaan Totuutta.
Vaikkakin hän ei ollut koskaan Esun seuraaja ja oppilas, tämän kummallisen kokemuksen kautta Saul vakuutti muut siitä, että hän oli nyt mestariopettajan, Esun, ”oppilas”. Saul viipymättä muutti nimensä Paavaliksi naamioidakseen itsensä pakolaisena Rooman armeijasta ja huijatakseen muita Esun oppilaita, jotka olivat olleet hänen vihollisiaan. Vaikkakin hänellä oli pääsy Juudas Iskariotilta varastettuihin Esun alkuperäisiin kääröihin, hän vääristi nämä Totuuden opetukset, koska hän oli hämmentynyt eikä ollut kuunnellut tarkkaan Esun selityksiä. Tästä seurasi seuraavina vuosina paljon väärintulkintaa ja väärinymmärrystä Esu Immanuelin opetuksiin liittyen. Paavali alkoi matkustaa paikasta paikkaan julistaen Esun opetuksia. Jopa Esun läheisimmät seuraajat huijattiin uskomaan, mitä tämä ”uusi lähetyssaarjaana” opetti.
Jerusalemissa olevien ystäviensä taloudellisen avustuksen kautta Paavali lähti ensimmäiselle ”lähetyssaarnausmatkalleen” ja opetti kieroutunutta versiotaan Esun uusista ”totuuden” opetuksista. Elämänsä aikana hän teki kolme suurta lähetyssaarnausmatkaa maiden halki, jotka olivat Välimeren itäisillä ja pohjoisilla rannikoilla, jopa niin pitkällä idässä kuin Italiassa. Kaikkialle, minne hän matkusti, Paavali perusti uskovien joukkoja, joita hän kutsui kirkoiksi. Yleisemmin tunnetut kirkot olivat Jerusalem, Efesos, Antiokia, Korintti, Kolossai, Thessaloniki, Filippoi, Laodikea, Galatia, Ateena ja Rooma.
Hän muutti Esu Immanuelin nimen Jeesus Kristukseksi antaakseen Esulle jumalolennon arvon – voideltu tai Jumalan Poika. Hän opetti valheita Esusta, joita voi löytää tänään ”Saatanan ’Sotakirjasta’, jota kutsutaan yleisemmin ”Pyhäksi Raamatuksi”. Hän vältteli monia Jumalan Lakeja. Hän opetti henkilökohtaisesta vastuusta pakenemisen uskomalla synneistä pelastautumiseen ”Jumalan Pojan” kautta, joka kuolemallaan lunasti synnit. ”Ylöstempauksen” idea alkoi luultavasti Paavalin myötä, jossa ”Jeesus Kristuksen” odotetaan palaavan pilvissä ja napaten uskolliset uskovaisensa ja vieden heidät ”taivaaseen” elääkseen ikuisesti onnellisesti. Paavalin valheiden kirjoitukset olivat niin laajalti hyväksytty, että vuoteen 323 jKr. mennessä Nizzan neuvostossa fariseukset laittoivat monet niistä sen päivän ”kanonisoituun Raamattuun”. Jotkut näistä kirjoituksista tunnetaan tänä päivänä nimillä kirje roomalaisille, 1. ja 2. kirje korinttilaisille, kirje galatalaisille, kirje efesolaisille, kirje filippiläisille, kirje kolossalaisille ja 1. ja 2. kirje tessalonikalaisille. Nämä kirjoitukset olivat ohjekirjeitä ”kirkoille”, jotka Paavali oli perustanut eri sijainneissa lähetyssaarnausmatkojensa aikana.
Paavali kertoo paljon vainoamisestaan ja oikeudenkäynneistään näiden lähetyssaarnausvuosien ajalta. Häntä hakattiin, pidätettiin ja laitettiin vankilaan monet kerrat. Hänet seuraajiensa kera ajettiin pois kaupungista, ja heitä kivitettiin monta kertaa. Lopulta Roomassa Paavali pidätettiin ja laitettiin vankilaan. Hän kuoli Roomassa melkein sokeana ja ollen samalla kotiarestissa. Lukemalla näitä Paavalin matkojen tarinoita lukija vikitellään olemaan pahoillaan Paavalin takia ja vihainen hänen vainoajilleen. Tämä kaikki on osa Valhetta.
Totuus asiasta on se, että Paavali/Saul oli fariseus, joka tunnetaan tänä päivänä kasaarisiionistina. Ajan alusta alkaen heidän filosofiansa ja elämäntyylinsä ei ole koskaan muuttunut. He ovat pahoja saatanallisia kontrolloijia. He ovat poliittinen ryhmä, eivät ”juutalaisten” uskonnollinen ryhmä, kuten he julistavat. Heidät tunnetaan siionistijuutalaisina tänä päivänä. He käyttävät ketä tahansa tarkoitusperiinsä, kuten on asetettu Siionin protokollissa. Paavali ei ollut poikkeus. Paavalia vainottiin, koska hän rikkoi roomalaista lakia. Hän oli homoseksuaali. Hän opetti, että naiset eivät olleet tasavertaisia miehiin nähden, vaan olivat alamaisia heille. Hän opetti rituaalipalvontaa. ”Jeesus Kristuksen veren juominen ja kehon syöminen” ei ole mitään muuta kuin satanistinen kulttipalvonta. ”Tämä on vampirismia ja kannibalismia parhaimmillaan!” Paavalia halveksuttiin hänen pahoista ideoistaan ja teoistaan.
Fariseus-kasaarisiionistit työskentelevät yhteisössä aina nopeasti, jotta he kontrolloisivat paikallista taloutta ja hallintoa, ja kautta historian he ovat vakiinnuttaneet itsensä eliittinä; pankkiireina, lakimiehinä, lääkäreinä, poliitikkoina, liikemiehinä, opettajina ja uskonnollisina johtajina. Heidän tavoitteenaan on kontrolli ja kaiken kontrolloiminen. Heidän tavoitteensa on Yksi Maailmanjärjestys. Ei ole mikään ihme, että Paavali ja hänen ”kristityt” seuraajansa kohtasivat vastarintaa aikanaan ja joka päivä. Heidän saatanalliset egon, vallan ja ahneuden tavoitteensa olivat vastenmielisiä hyville ihmisille ja jopa tavalliselle kansalaiselle. Paavali nähtiin ihmisjoukon kiihottajana ja sellaisena, jota tuli pelätä.
Paavali ei tehnyt ihmeitä. Paavali ei parantanut. Kertomus Paavalin ja Silaksen vapautumisesta vankilasta maanjäristyksen myötä ja filippiläisen vanginvartijan kääntymisestä ”kristillisyyteen” on valhe – todeksi uskottu sepitys. Paavali oli loinen, joka eli ihmisistä kuin iilimato! Hän levitti kulttiroskaansa joka puolelle kuin suuri syöpä. Monet pahat ihmiset kuuntelivat ja uskoivat hänen valheitaan. Tästä seuraten hänen seuraajansa moninkertaistuivat ja seuraavina 2 000 vuotena tämä kultti on ympäröinyt koko maapallon.
Historia on tallentanut suuret ”kristittyjen” vainoamiset, kuten mitä Roomassa tapahtui keisari Neron käskystä. Monet ”kristityt” elivät kaupungin alla olleissa katakombeissa selviytyäkseen – tai niin meille kerrotaan. Totuus on se, että katakombeja käytettiin salaisina paikkoina ihmisten uhraamisten ja veren palvomisen saatanallisissa kulttirituaaleissa. Ei ole mikään ihme, että näitä ”kristittyjä” vainottiin suuresti aikanaan.
Tämä ei ole vähätelläkseen tosiasiaa, että aina on niitä, jotka ovat kävelleet Kristusopetuksien polkua ja joita on hyvin pahasti vainottu. Totuus tekee aina Saatanan seuraajat vihaiseksi. Totuudentuojan polku ei ole koskaan helppo. Pääasia täytyy tehdä hyvin selväksi tässä, että Paavali/Saul ei ollut koskaan puhdas Totuudentuoja. Hän vääristi Totuuden, ja väkijoukkoja huijattiin hänen petoksellaan. Todellisuudessa hän oli valheentuoja. Vääristämällä Mestariopettajan sanoja hän auttoi massoja kulkemaan Totuuden ohitse. Paavali valitsi omistaa elämänsä pimeydelle. Tekemällä niin häntä käytti hyväkseen fariseussiionistien leiri ja hän palveli oikein hyvin herraansa, Saatanaa. Palveluksestaan hän on saavuttanut kunniapaikan Saatanan ”Sotakirjassa” ja Pimeän Veljeskunnan seuraajiensa sydämissä. Sananda puhui Totta, kun hän sanoi Paavalin olevan todellakin ”suurin vihollisensa”!
Viittaukset:
Phoenix Journal #2: And They Called His Name Immanuel: I Am Sananda, pp. 124-125 and pp. 164-165- http://www.fourwinds10.com/journals/html/J002.html
Phoenix Journal #5: From Here to Armageddon, pp. 128-129- http://www.fourwinds10.com/journals/pdf/J005.pdf
The Phoenix Liberator, October, 1991, Volume 17, Number 2, p. 5. http://www.fourwinds10.com
Contact Newspaper, November 12, 1996 issue, article by Lady Nada, ”Learning to Manifest the Christ Potential Within Self” http://www.phoenixarchives.com/contact/1996/1196/111296.pdf
The Talmud of Jmmanuel http://www.fourwinds10.com/siterun_data/bellringers_corner/vital_articles/news.php
pp. Chapter 26, verses 30-45 and Chapter 33.
http://www.fourwinds10.net/siterun_data/bellringers_corner/people_of_the_lie/news.php?q=1225075901