SANANDA

9.4.2020

Ei ole sellaista asiaa kuin “kauan aikaa sitten” tai “kaukana” ja se, mikä oli viesti 2 000 vuotta sitten, on se, joka tuodaan tänään. Kerroin teille silloin ja kerron teille nyt uskoa “hyviin” uutisiin ja pitää usko (Pistis). Usko on välttämätön Taivaan Valtakuntaan pääsylle. Se on pelastuksen edellytys ja on pelastus itsessään – sillä ihmisestä tulee se, minkä hän näkee ja mihin uskoo ja jossa hänen uskonsa asustaa.

Valtakunnan tuleminen ilmentyy vain uskoon. Pilvien myötä ihmiset tietävät, että sade on tulossa, puun lehtien myötä he tietävät, että kesä lähellä; mutta he eivät näe tulevan Valtakunnan merkkejä, sillä ne ovat tarkoituksella verhottu vastustajanne toimesta, joka koettelisi teitä ja vetäisi hänet pois pimeisiin polkuihinsa, jotta kokisitte kaiken. Mutta on aika tulla takaisin noista pimeistä valinnoista ja tuoda jälleen matkanne Valon polulle, ettei teistä tulisi yksinkertaisesti yhtä itse pahuuden kanssa.

Kun sanon, ettette näe merkkejä tulevasta Valtakunnasta, se tarkoittaa: he eivät “usko”. Todellinen merkki olen Minä itse, Minun opetukseni ja Minun Sanani. Vain usko voi nähdä Minut. Näin ollen: Siunattu on hän, joka ei koskaan loukkaannu minusta.

Usko on niiden elämä, jotka ovat jo nähneet vilauksen Taivaan Valtakunnasta. Tälle uskolle suodaan kaikkein uskomattomimmat lahjat, ja kaikki asiat ovat mahdollisia hänelle, joka uskoo. Kuka tahansa sanookaan vuorelle tulla siirretyksi ja sysätyksi mereen; ja on epäröimättä sydämessään, vaan uskoo sanomiensa asioiden tulevan tapahtumaan; hän saa sen, mitä hän ikinä sanookaan. Keino, jolla vuori siirtyy, on ainoa kyseessä oleva esine. Jos te uskotte tarpeeksi vahvasti haluun siirtää vuori – te tulette siirtämään sen – sangolla, kuorma-autoilla tai millä tahansa välttämättömällä keinolla. Se ei joka tapauksessa tule olemaan mystistä tai häveliästä – se tulee tapahtumaan Luonnon/Luomakunnan lakien sisällä, että se siirtyy. Sillä ei ole mitään väliä, mikä VAIKUTTAA olevan.

Paransin sairaat, kun kävelin noiden muinaisten maiden paikoissa? Teinkö niin? En – hengen ja uskon kantajan uskon kautta – paransi Jumala sisimmässä itsensä. Minä tiedän vain Jumalan vahvuuden ja rajoittamattoman kyvyn itsessäni ja niissä, jotka uskovat. Sanoin silloin ja sanon nyt, uskonne tekee teistä kokonaisen. Annoin vain ehdotuksen Isämme/Luojan nimeen, jota on käytetty uudelleen ja uudelleen ympäri maailmaa karkottamaan tai taivuttamaan sitä, mikä vaikuttaa olevan “epänormaali” ilmiö. Vain sellainen, joka “uskoo”, voi kokea sellaisia vaikutuksia, jotka ovat nyt tuttuja lääketieteen ja psykologian kokemuksillenne. Mutta tein enemmän kuin suoritin ihmeitä ehdotuksesta, hyvät. Annoin anteeksi syntejä. Sallin itseään rankaisevaa henkilöä helpottamaan sydäntään itselleen asetetusta taakasta, joka oli ilmaistu poikkeavuutena täydellisyydestä.

Kun mainitaan, että “syntinne on anteeksi annettu”, se on silloin anteeksiannetun “usko”, joka vapauttaa taakan uskon kautta. Parannuskeino on läsnä, jotta ihmiset tämän voiman nähdessään voisivat olla vakuuttuneita Jumalan voimasta antaa anteeksi virheitä, ja täten voi Ihminen antaa anteeksi itselleen. Tämän takia teidän täytyy pyytää totuudessa ja tahdossa, niin se annetaan teille; etsikää, niin teidät johdetaan löytämään; koputtakaa, niin tie aukaistaan teille.

Mutta Ihmisen tulisi hyväksyä tämä kaikki lahjana, tietäen, ettei hän ole jotenkin “ansainnut” sitä, sillä kun olette tehneet nuo kaikki käsketyt asiat, teidän täytyy tunnistaa, että olette vain tehneet sen, mikä oli tehtävänne.

Ihminen ei voi pitää tilejä Jumalan kanssa. Jumala saa auringon paistamaan pahuuden ja hyvän päälle ja lähettää sadetta oikeudenmukaisille ja epäoikeudenmukaisille. Ihmisen ajatus ei voi heikentää uskoa päättelemällä, mitä “pitäisi” tapahtua. Jumalan kanssa kaikki asiat ovat mahdollisia. Mitä ikinä tapahtuukaan, Jumala tietää “miksi” ja uskova ei löydä valituksen aihetta Jumalaa vastaan odottamattomassa katastrofissa tai tapahtumissa, joita hän ei yksinkertaisesti kykene ymmärtämään sillä hetkellä.

Tämä usko on ilmaistu sanoissa “Isä Meidän”. Kolme lauseketta ovat keskeisiä: “Tulkoon Valtakuntasi” – Valtakunnassa tulette olemaan yhtä Jumalan tahdon kanssa, maailma päättyy, ja sen mukana kaikki kärsimys. “Antakaa meille tänään jokapäiväinen leipämme” – vapaus maallisista huolista on mahdollista vain uskon kautta, joka rakentuu Jumalaan. Tämä ei tarkoita “hyppää pois, niin saat kaiken haluamasi”. Tämä osoittaa, että te työskentelette ahkerasti, ja töidenne kautta teillä tulee olemaan se, mitä te vaaditte. “Anna meille syntimme anteeksi; äläkä saata meitä kiusaukseen” – vapauden virheistä tiellä Taivaan Valtakuntaan ja vapauden virheistä voi antaa vain Jumala. Se on totaalisen tahdon ääni olla tekemättä vääriä valintoja matkanne aikana kotiin ja Lähteeseen.

Jumala on kaikki kaikessa uskovalle. Lopullinen ja hetkellinen maailma on vain merkki. Mutta Jumala saa liljat kasvamaan, sillä se on Luomakunnan luonnollinen tapa, että asia on niin, yksikään varpunen ei putoa maahan Hänen tietämättään, hiukset ihmisen päässä ovat laskettu, sillä Luoja on läsnä sisällä ja kiinnittää varsin paljon enemmän huomiota Ihmisen asumukseen kuin siinä asuva. Vaikkakin merkki ja todellisuus ovat punottu toisiinsa, kaiken maailmallisen olemassaolon metaforinen luonne vihjailee radikaalia erotusta maailman ja Taivaan Valtakunnan välillä. Maailma kulkee pois; Valtakunta säilyy ikuisesti.

Usko on sana, joka Raamatussa liittyy Jumalaan. Se tarkoittaa absoluuttista luottamusta Jumalan tahtoon – se EI tarkoita kirkkotalossa, johon Ihminen menee kuullakseen yhden tai useamman asian. Se tarkoittaa “absoluuttista” luottamusta Jumalan tahtoon. “Tapahtukoon tahtosi” on ilmaisu tästä luottamuksesta. Usko liittyy ehdottomasti Jumalaan, liittyen Ihmisen ja Hänen väliseen siteeseen, liittyen Jumalan rakkauteen, joka on rukouksen perusta. Usko on suola, joka maustaa Ihmisen koko olemuksen. Mutta sitä ei voida ottaa itsestään selvyytenä, suunnittelun aikaansaamana. Se ei ymmärrä itseään. Se on heikko ja hauras. Pyrkimys voi vain denaturoida sen. Se on lahja, ei omaisuus. “Herra, minä uskon; auta minua epäuskossani” – teidän täytyy pyytää yhteyden jatkumista.

Opetin uskoa – en tietämystä sellaisenaan. Sillä se tapahtuu vain uskomuksen ja tahdon kautta, että TIETÄMYSTÄ HAALITAAN. Tarkoitus jää verhotuksi epäuskovalle; se paljastetaan vain uskovalle, vaikkakin jopa silloin sitä ei paljasteta selkein lausein – vaan sen sijaan se tulee vertauskuvina ja paradokseina, jotta olento voidaan saattaa “näkemiseen” ja tunnistamaan “tietäminen”. Te kysytte edelleen vertauskuviin liittyen, ja voin sanoa vain, että teidän on annettu tietää Jumalan Valtakunnan mysteeri; mutta niille, jotka ovat ulkona, kaikki asiat tehdään vertauskuvissa – sillä se on vain niin kuin se ON.

En välitä “loogisesta” johdonmukaisuudesta, sillä se on Ihmisen JÄRKEILLÄ JA POHTIA SITÄ, MIKÄ ON ANNETTU. Hänen täytyy tulla ymmärtämään, sillä se on matkan tarkoitus läpi ilmennettyjen “valinnan” ja “vapaan tahdon” paikkojen halki. Te, jotka ette ole kanssani, olette minua vastaan, sillä keskitie ei ole paikka; se on vain näkökulma. Missä kohdassa tarkalleen polusta tulee oikea puoli vs. vasen puoli? Mutta niin kauan kuin pysytte vasemmalla puolella ja ette kulje ylitse keskilinjan – te olette vasemmalla puolella! Näin ollen te, jotka ette ole minua vastaan, olette meidän puolellamme. Lisäksi kerron teille “Älkää vastustako pahuutta” ja sitten taas toista: en tuo rauhaa, vaan miekan. Missä kaikki on “merkki”, siellä ei ole ristiriitoja. En edusta ajatusjärjestelmää – vaan sen sijaan viestiä “merkeissä”. Tämä on niin, jotta pienimmällä joukostanne ja kaikki kytköksenne, jotka ovat Luonnosta ja Luomakunnasta, voivat TIETÄÄ merkeistä – jopa viikunapuulla on merkkejä, jotka saavat sen lehtimään. Mikään veisuaminen tai hourailu ei saa sitä lehtimään, ennen kuin merkit ovat oikeat.

PHOENIX JOURNAL 32:  “I AND MY FATHER ARE ONE—SECRETS OF UNIVERSAL ORDER; ETERNAL QUEST OF MAN” – s. 30–32

Lähteet:

http://www.fourwinds10.com/journals/pdf/J032.pdf

http://www.fourwinds10.com/siterun_data/spiritual/specific_channelings/sananda/news.php?q=1586359849