Käännös: PHOENIX JOURNAL #47 – LUKU 7 “PYYNTÖ SISIMMÄSSÄ OLEVALTA JUMALALTA/ATONILTA SAAVUTTAMAAN ONNISTUNEESTI OPASTUSTA KOSMISEEN VIISAUTEEN, TASAPAINOON JA TOTUUTEEN”

ESU IMMANUEL SANANDA

1.4.2019

LUKU 7

25.4.1991

PYYNTÖ SISIMMÄSSÄ OLEVALTA JUMALALTA/ATONILTA SAAVUTTAMAAN ONNISTUNEESTI OPASTUSTA KOSMISEN VIISAUTEEN, TASAPAINOON JA TOTUUTEEN

Tervehdys, arvoisat oppilaat. ME olemme Sananda, lordi Mikael ja St. Germain. Tulemme palveluksessa Kaikkein Loistokkaimman YHDEN VALOLLE ja täten teille, veljemme. Annamme kunniaa Druthealle tämän viestin vastaanottamisesta KAIKESSA OLEVAN JUMALAN puolesta. Aloitetaan.

Me, Jumalan JOUKOT, HÄNEN Kosmisessa Neuvostossa, olemme tyytyväisiä saadessamme esittää tilaisuuden itseymmärrykselle tänä päivänä. Druthean “aisaparille” on annettu lupa (vaikkakin hieman vastahakoisesti) sallia hänen ja hänen elämänsä tulevan jaetuksi, niin kuin miten se liittyy tämänhetkisiin elämän “olosuhteisiin”, joita hänen on kohdattava ja joissa tehdä päätöksiä ja jotka hän on havainnut olevan hyvin vaikeita ja epämukavia. Yksi syy, miksi olemme pyytäneet häntä jakamaan nämä olosuhteet, on se, että siihen moni teistä voi “samaistua” vastaavissa arkipäiväisissä haasteissanne. Toinen on syy on se, että HÄN on pyytänyt JUMALALTA sisimmässään opastamaan hänen tekojaan ja päätöksiään, jotta hän voisi toimia tasapainoisessa “rehellisyydessä” ja kunnioituksessa itseään ja JUMALAA kohtaan. Haluaisimme hahmotella olosuhteet, hänen opastuksensa, hänen päätöksensä ja sen, minne tämä kaikki on tuonut hänen tietoisuutensa. Te saattaisitte sanoa nyt, että me “syötämme kahta lintua YHDELLÄ madolla” (rakastavampi klisee, vai mitä luulette?) siinä, että kuljetamme teidät prosessin halki, jossa tapahtuu luova kehittyminen henkilökohtaista vastuuta ja ymmärrystä kohti, jonka jälkeen teillä on esimerkki avustamaan ymmärrystänne, kun aloitatte OMAN kykyihinne kytkeytymisen sisimmässänne.

Syy sille, miksi Druthean vastapari on hieman vastahakoinen näyttämään olosuhteitaan esimerkkinä, on se, että hän näkee itsensä ja ”henkilökohtaisen elämänsä” olevan yksityiset, ja hän on se, joka käsittelee ja ratkaisee omat ”ongelmansa” ilman ”puhumista” niistä muille kuin yhdelle tai kahdelle kaikkein luotetuimmista ”muista” ihmisistä. MONI teistä tuntee samalla tavalla. Se on näin, koska osa näiden olosuhteiden tapahtumisen prosessista on kivuliasta ja pelottavaa hänelle, ja hän ei halua kenenkään tietävän, että hän tuntee olonsa hyvin haavoittuvaksi, jonka myötä hänet voitaisiin TUOMITA jollain tavalla vähäisemmäksi tai arvottomaksi. Asianytimemme on, että JOKAISELLA TEISTÄ on ollut ja on vieläkin hetkiä, kun edessänne olevat olosuhteet vaikuttavat olevan kuin ylitsepääsemättömiä ja mahdottomia vuoria tai että ne tuntuvat kuin epäreilulta määrältä taakkaa, joita varten teitä ei ole ”valmisteltu”. On kaksi asiaa, jotka jaan ja joita suosittelen teille, ennen kuin me ”kerromme tarinan”. Muistakaa ensin, että TE luotte JOKAISEN olosuhteen, joka eteenne on asetettu. Ne ovat teille TILAISUUKSIA harjoittaa VASTUUNTUNTOA henkisessä ja luovassa tapahtumisessanne ja myös tuomaan valoon “demonit” mieltenne pimeistä nurkista. Jumala ei anna teille enempää kuin minkä suostutte “hoitamaan”. Toiseksi, kun kerromme tätä tarinaa, kutsukaa esiin oma JUMAL-itsenne sisimmässä kävelemään Druthean vastaparin kengissä, jota me kutsumme nimellä Drew, jotta voisitte kokea hänen KANSSAAN ja ymmärtää YKSEYDESSÄ TIETOISEN ITSELÖYTÄMISEN prosessia.

Aloitamme nyt selittämällä, että tämä rakas Jumalan lapsi koki suhteellisen iloisen ja jokseenkin seikkailun täyteisen lapsuuden, kunnes hän saavutti yhdentoista vuoden iän. Hän oli varsin aktiivinen, utelias, itsenäinen ja sellainen, joka rakasti luontoa, eläimiä ja kaikenlaisia olentoja. Hänellä oli kaksi nuorempaa siskoa, joita hän usein vältteli siinä mielessä, että hän halusi leikkiä ja olla yksikään tai valitsemiensa tiettyjen ystävien kanssa. Hänen äitinsä pysyi kotona ja oli varsin yksinoleva ja vietti suurimman osan ajastaan lukemalla ja tekemällä kotiaskareita. Hänen isänsä matkusteli säännöllisesti liiketoimintansa tähden, mutta oli yleisesti ottaen kotona viikonloppuisin. He muuttivat säännöllisesti, kun hän oli hyvin nuori, mutta sen jälkeen asettuivat useaksi vuodeksi pieneen ja hiljaiseen keskiluokkaiseen yhteisöön.

Kun hän oli yksitoistavuotias, hänen vanhempansa julistivat kaikille tytöille, että he aikoivat ottaa AVIOERON. Tämä oli se aika, kun monia vakavia tunteellisia, psykologisia ja fyysisiä haasteita oli hyvin pikaisesti asetettu pienen Drewin ja hänen perheensä eteen. Hänen äitinsä säilytti huoltajuuden, ja pyöreästi kahdeksantoista kuukauden ajanjakson aikana Drewin isä haki siirtoa kokonaan pois Yhdysvalloista ja saikin sen sekä meni uudelleen naimisiin paljon nuoremman naisen kanssa ja perusti “uuden” perheen. Sillä välin tuon saman aikajakson aikana Drewin äiti möi heidän kerran “iloisen” kotinsa, muutti huoneistoon uudessa ja isommassa kaupungissa, ja hänen äitinsä alkoi työskennellä ensimmäistä kertaa elämässään. Kolmen vuoden sisällä avioerosta hänen äitinsä kehitti vakavan alkoholiongelman ja etsi monien miesten “seuraa”, joista suurimman osan hän tapasi baareissa. Heidän elämän “laatunsa” putosi huomattavasti, ja pieni Drew, joka oli nyt neljätoistavuotias, alkoi ensimmäistä kertaa menettää mielenkiintonsa kouluun, josta hän ennen tätä aikaa nautti ja jossa suoriutui keskimääräistä paremmin. Hän haki “vanhempien” ystävien seuraa ja aloitti oman itsetuhoisen käyttäytymismallinsa. Heidän isänsä vieraili varsin epäsäännöllisesti, ja suurimmaksi osaksi hän kirjoitti kirjeitä ja soitti välillä. Kuten alatte nähdä, äärimmäisen hylkäyksen tunteiden seuraukset tulivat äidille ja kaikille kolmelle tyttärelle hyvin tuhoisiksi.

Haluaisimme lisätä tähän, että kumpikin Drewin vanhemmista oli “ainoa” lapsi. Molemmat tulivat eronneista perheistä. Drewin äiti on hyvin hauras ja erittäin luova sielu. Hänellä oli määräilevä alkoholistiäiti ja havaitsi, että tähän “raakaan” maailmaan oli vaikea yhdistyä. Drewin isä on mies, joka on mestari piilottamaan tunteensa ja pakenemaan vastuitaan. Hän on kasvanut enemmän vastuidensa ymmärtämisessä, mutta on yleisesti ottaen varsin tietoisesti tietämätön “ensimmäisen” perheensä tunteellisesta sekasorrosta, jonka hänen tekonsa aiheuttivat avioliiton varhaisessa vaiheessa ja sen jälkeen.

Kun Drew oli melkein viisitoistavuotias, hän tapasi häntä paljon vanhemman miehen ja “rakastui” tähän. Kun hän tuli treffeiltä tämän miehen kanssa kotiin 30 minuuttia myöhässä yhtenä iltana, hänen äitinsä, joka oli humalassa ja joku mies seuranaan, kertoi hänelle, että hänen täytyi lähteä, jos hän ei noudata kotiintuloaikasääntöä. Joten Drew lähti, ja kun hänen äitinsä oli töissä seuraavana päivänä, hän keräsi tavaransa ja “muutti” poikaystävänsä ja tämän äitinsä luokse asumaan.

Siirrymme nyt eteenpäin ajassa. Lopulta Drew erosi tästä, ja hänellä oli useita poikaystäviä sen jälkeen, mutta hän kykeni silti osallistumaan ja valmistumaan high schoolista kuusi kuukautta ennen muuta luokkaa. Hän työskenteli erinäisissä töissä, piti huolta itsestään ja vietti useita vuosia seurustellen toisinaan, mutta oli enimmäkseen yksin. Sitten hän tapasi hyvin erityisen, rakastavan ja anteliaan miehen, josta tulisi myöhemmin hänen aviomiehensä. Hän aloitti “parantumis- ja anteeksianto”-prosessinsa tämän rakkaudella, sallivaisuudella ja tuella. Hän ei juurikaan nähnyt kumpaakaan vanhemmistaan. Mutta hän pysyi yhteydessä yhden siskonsa kanssa. Lopulta yli viiden vuoden kontaktittomuuden jälkeen vanhempiinsa hän suostui tulemaan siskonsa häihin, johon hänen isänsä ja perheensä oli kutsuttu. Pian sen jälkeen hän meni siskonsa kanssa käymään äitinsä luona, joka eli nyt toisessa osavaltiossa oman äitipuolensa kanssa ja työskenteli kirjanpitäjänä.

Drew ja hänen siskonsa olivat hyvin huolestuneita todistaessaan ennen kauniin äitinsä rapistumista. Tälle oli diagnosoitu keuhkolaajentuma monien vuosien tupakanpolton seurauksena sekä korkea verenpaine. Vaikkakin hän oli vain 47 vuotta vanha, hänen hiuksensa olivat muuttuneet täysin harmaiksi. Hän oli ehkäpä 20‒30 kiloa ylipainoinen, ja hänen oli vaikea kävellä edes muutamaa askelta ilman, että hänen täytyi pysähtyä “henkoselle”.

Tämä tapaaminen tapahtui yli neljä vuotta sitten. Siitä ajasta lähtien hänen äitinsä oli heikentynyt pisteeseen, jossa hänen täytyi käyttää happea lähes koko ajan. Drewin ja hänen sisarusten keskuudessa vallitsi hyväksyntä ja ymmärrys, muttei todellista sysäystä tehdä mitään muuta kuin ylläpitää yhteyttä puhelimitse tai kirjeitse ja käydä tapaamassa silloin, kun he tunsivat voivansa tehdä niin.

On mielenkiintoista huomata, että kolmesta tyttärestä kaksi olivat löytäneet itselleen suhteellisen onnellisuuden, turvalliset avioliitot ja taloudellisen itsenäisyyden, huolimatta heidän “kasvattavan” tilanteensa ilmeisestä vastoinkäymisestä. Kolmannes ja nuorin tytär elää nyt sosiaalituella, on erossa miehestään ja huolehtii kolmesta lapsesta.

Nyt alkaa tämänhetkinen haaste Drewille. Noin kolme viikkoa sitten Drew pyysi äitiään juttelemaan. No, hän (hänen äitinsä) oli varsin masentunut fyysisen heikentymisensä tähden ja pelkäsi, ettei voinut työskennellä paljoa kauempaa. Drew myös tunsi olonsa epämukavaksi äitipuolensa ollessa läsnä, joka vaikutti näkevän Drewin äidin ja tämän tilan olevan rasite hänen “elämäntyylilleen” menevänä sinkkuisoäitinä. No, Drew ei ole koskaan kyennyt todella puhumaan avoimesti tunteistaan äitiään kohtaan. Joten kuunneltuaan äitiään he lopettivat puhelun.

Drew päätti keskustella äitiinsä liittyvistä huolistaan ensin sisarustensa kanssa, kun oli pohtinut asiaa paljon ja pyytänyt JUMALAA apuun. Hänen keskimmäinen siskonsa sanoi suoraan, ettei hän halunnut huolehtia heidän äidistään millään fyysisellä tavalla, mutta hän osallistuisi taloudellisesti, mikäli sille olisi tarvetta. Nuorimmalla, totta kai, ei ollut resursseja tehdä kumpaakaan. Joten Drew päätti keskustella aviomiehensä kanssa mahdollisuudesta tuoda äitinsä kotikaupunkiin, hankkia hänelle asunto (jotta kaikilla säilyisi yksityisyys) ja joku, joka huolehtisi hänestä. Hänen aviomiehensä suostui hyvin anteliaasti auttamaan tällä tavoin. Kaikki on hyvin toistaiseksi.

Drewiä ohjaa nyt JUMALA sisimmässään kirjoittamaan äidilleen kirjeen ja ilmaisemaan tunteitaan. Drew suostui ja pyysi Jumalan apua, koska hän todella toivoi ilmaisevan anteeksiannon, ymmärryksen ja myötätunnon tunteitaan äidilleen ja halusi sen olevan niin kuin hän pyysi, “Tavalla, jolla SINÄ puhuisit hänelle, Isä Jumala/Aton”. No, hän kirjoitti hyvin huikean kirjeen, jossa hän ilmaisi tietämystään Jumalan Voimasta sisimmässään, rakkauden ja anteeksiannon tunteita äitiään kohtaan, tietämystään taudista ja kuinka hän voisi tarjota apua, jos hänen äitinsä halusi parantaa itsensä. Viimeiseksi asiaksi kirjeessä hän kertoi äidilleen, että hän on tervetullut asumaan lähistölle ja että hänestä huolehdittaisiin ja hän olisi lähempänä kolmea tytärtään ja lapsenlapsiaan. Hän lähetti kirjeen ja kantoi huolta siitä, että hänen äitinsä vastaanottaisi kirjeen samalla ymmärryksellä ja rakkaudella kuin mitä hän toivoi kirjeestä heijastuvan.

Yli kahden viikon ajan Drew pohti, kuinka hänen äitinsä vastaisi kirjeeseen, ja toivoi, että hän (hänen äitinsä) ei antaisi hänelle uutta syytä piiskata itseään. Lopulta melkein kolmen viikon jälkeen Drew vastaanotti vastauksen äidiltään postitse. Suurella odotuksella…hän avasi kirjeen. Ensimmäinen rivi kuului seuraavasti. “Pyydän anteeksi, etten vastannut aiemmin IHANAAN kirjeeseesi.” Drew huokaisi helpotuksesta (sen jälkeen, kun oli lukenut “ihana”-sanan väärin sanana “inha”.) Kun hän jatkoi lukemista, hänet täytti ILO siitä, että hän kykeni viimeinkin välittämään tunteitaan ja sai äitinsä vastaamaan samalla tavalla. Kirjeen lopussa hänen äitinsä sanoi, “Sinun antelias tarjouksesi kodista, ponnahduslauta elämäni synkiltä poluilta on…no, en kykene löytämään sanoja ilmaisemaan kiitollisuuttani sinulle, teille kaikille. En todellakaan halua olla taakka…pilata avioliittoja tai aiheuttaa sydänsuruja kenellekään perheessä. Tarjouksesi saa minut tuntemaan olevani turvassa ja oloni paremmaksi, ja haluaisin olla lähempänä teitä kaikkia, joten luulisin, että kuljemme tuon taipaleen, kun se on ajankohtaista…sillä välin tiedäthän, kuinka paljon arvostan sinun uskomatonta tarjoustasi, sinun anteeksiantava luontosi on todellinen kunnianosoitus vahvalle luonteellesi. Olen hyvin ylpeä sinusta ja rakastan sinua hyvin paljon. Rakkaudella, Äiti.

No, näen että meillä on erinäisiä vastauksia teiltä lukijoiltamme. Kerron teille, mikä Drewin vastaus oli. “Voi juku, voisin oikeasti olla vastuussa hänen huolenpidostaan!” sekoittuneena helpotuksen tunteeseen. Hän nimittäin kirjoitti kirjeen äidilleen täsmälleen sillä tavalla, jonka JUMALA SISIMMÄSSÄ opasti hänet tekemään. Hän oli itse asiassa varsin tunteellisesti irrallaan ja poistettuna kirjoittamasta kirjeestään. Sinä aikana hän LUOTTI Jumalaan, että se oli oikea ja vastuuntuntoinen teko tehdä. Hän on nyt keskellä epätietoisuutta siitä, kykeneekö hän “hoitamaan” vastuun. Hän tietää, että hänen täytyy nyt LUOTTAA siihen, että tämän tilanteen lopputulema sujuu JUMALAN TAHDON mukaan, jolle hän uskoi tämän päätöksen alkujaankin. Hän kävi läpi niin monia vaihtoehtoja kuin mitä hän kykeni ajattelemaan, ja Jumalan opastuksella hän päätti, että paras päätös HÄNEN ÄIDILLEEN oli tarjota apua ja olinpaikka.

Teidän täytyy pitää mielessänne se, että KUN te laitatte TAHTONNE JUMALAN TAHTOON, elämänne edistyy TASAPAINON ja REHELLISYYDEN polkua pitkin. Se on vain “muuntuneen” egonne tietoisuus, joka kyseenalaistaa, kantaa huolta, pelkää ja on “rasittunut” ylitse kyvyn haluta tai toimia. PÄÄASIA on se, että se on NYT kiinni hänen ÄIDISTÄÄN, mitä HÄN päättää tehdä. Koko syy sille, että JUMALA SISIMMÄSSÄ ehdotti Drewille kirjoittaa kirjeen, oli niin että Drew voisi PÄÄSTÄÄ ja TARJOTA ANTEEKSIANTOA, jonka hän oli todella tuntenut, muttei kyennyt “pukemaan sanoiksi” aiemmin.

Te voitte vain kuvitella, minkälaista se oli Drewin äidille vastaanottaa tuo kirje hänen tyttäreltään. Hänen “syyllisyytensä” oli niin äärimmäinen mieltämistään katalista “virheistään”, ettei hän voinut elää itsensä kanssa, täten hänen kehonsa…ja elämänsä hidas ja kivulias itsetuhoutuminen. No, JUMALAN anteeksiantava käsi oli läsnä tuossa kirjeessä, ja HÄN puhui TÄMÄN hengelle, ja VAPAUTUS oli uskomatonta katsoa tuossa rakkaassa olennossa. Valitseeko hän parantua ja elää täällä? Se on hänen ja Jumalan välinen asia. Tietäkää vain, että kun te tarjoatte anteeksiannon vilpitöntä kättä ja se hyväksytään, niin vapautus toimii sekä anteeksiantajalle että anteeksiannetulle. Jopa jos anteeksiantoa ei hyväksytä, anteeksiantaja on aina vapautettu JUMALAN voiman, SISIMMÄSSÄ OLEVAN ELÄMÄN HENGEN, toimesta. Pyydämme, että Drew tarjoaa teille tässä piirissä oleville kopion Jumalan käden kanssa kirjoittamastaan kirjeestä, jokaiselle sitä pyytävälle. Te tätä kirjettä lukevat tulette huomaamaan, että äitiä vastaan EI OLE asetettu SYYTÖSTÄ. Teidän täytyy todella oppia PÄÄSTÄMÄÄN IRTI rampauttavista kiintymyksistänne tuhoisiin mielipahan, vihan, itsekritiikin, pelon ja syyttämisen tunteisiin. Puhumme teille KAIKILLE tämän piirin sisällä ja KAIKILLE muille, jotka lukevat tätä dokumenttia. Drew on ollut hyvin peloissaan tästä kirjoittamisesta/jakamisesta ja on vastustanut sen julkaisua, joten me tiedämme ja HÄN tietää, että se on juuri se, mitä hänen pitää tehdä. Rohkenemme sanoa, ettei ole olemassa KETÄÄN teistä sellaista, joka lukee tätä dokumenttia ja jolla ei herää “muistoa” vastaavasta tilanteesta ja TARVETTA ymmärtää yhtä tai useampaa opetusta, joita seuraa anteeksianto ja vapautus syyttämisestä ja tilanteeseen liittyvästä tunteellisesta kiintymyksestä.

Druthea, arvoisa ja rakas oppilas, olet ollut hyvin rohkea, ja olemme nähneet valtavan kasvusi ylitse itsekeskeisen ja itse mielletyn tunteellisen suojakilpesi ylitse. On hyvin siunattu ILO todistaa tätä kukoistusta ja jakaa tämä veljienne kanssa. Hän havaitsee olevan hyvin vaikeaa hyväksyä tätä kunniaa julkisesti… hän tuntee kuin hän olisi “joukkoterapiassa”! JUMALA TIETÄÄ, että kun hän kerran TIETÄÄ ja TUNTEE HÄNEN RAKKAUTENSA VOIMAN SISIMMÄSSÄÄN…on ollut pitkä ja vaikea matka, oppilas, ylittää tämä haaste itselleen. Oletko valmis seuraavaa varten? (Hän nauraa.)

Nyt teille, ketkä luette ja jaatte. Oletteko TE valmiita ylittämään Vastustajan “muunnetun” egon tunteelliset kiintymyksenne? Oletteko valmiita OLEMAAN vastuuntuntoisia OMIA opetuksianne kohtaan ETTEKÄ JATKA TOISEN SYYTTÄMISTÄ MENNEISTÄ TEOISTA, jotka TE loitte ja joiden sallitte myös aiheuttaa teille kipua? HALUATTEKO LOPETTAA itsenne sabotoinnin valinnan luomalla jatkuvasti ja/tai elämällä uudelleen olosuhteita, koska TE olette olleet haluttomia OPPIMAAN opetusta ja PÄÄSTÄMÄÄN SIITÄ IRTI? Mitä muistoja on pyöritelty, oppilaat? Onko siellä tunteita vaiko irtonaista observointia? Ehdotamme, että jokainen teistä keskustelee MEIDÄN SISIMMÄSSÄMME olevan Isämme kanssa, ja ehkäpä huomaatte sen olevan hyödyllistä KIRJOITTAA tunteenne itsellenne ja niille, joiden te miellätte aiheuttaneen teille “kipua”. Monille pelkästään kyky pukea tunteitanne sanoiksi täysin ilman keskeytystä on hyvin terapeuttista ja jopa silloinkin, kun te ette lähetä kirjettä kenellekään. Oletteko valmiita vapauteen tunteellisista kainalosauvoistanne? Oletteko TE valmiita PARANTAMAAN SISÄISEN LAPSEN ja LUOTTAMAAN JUMALAN TAHTOON JA SITOUTUMAAN VAIN HÄNEN PALVELUKSEENSA? SALLITTAKOON JOKAISESSA TEISSÄ OLEVALLE JUMALAN VOIMALLE TÄYTTYMYS, KUNNIASSA ITSELLENNE TOTUUDESSA JA TASAPAINOSSA, JOTTA JOKAINEN TEISTÄ VOISI LÖYTÄÄ SISÄISEN RAUHAN TODELLISEN VAPAUDEN JA ILON, JOKA ON JUMALAN TAHTO, JA TÄTEN LOPULLISESTI TÄYTTÄISI ERISTYKSEN ILLUUSION “TYHJIÖN”…SILLÄ ME OLEMME KAIKKI YHTÄ! OLKOON SE NIIN JA AMEN.

Toivomme nyt, että te valitsisitte nähdä tämän tilaisuuden esimerkkinä terveenä muutoksena sisimmässä. TÄTÄ sisäistä “terapiaa” ei tule tehdä tekosyyksi velloa itsesäälissä ja itsensä ruoskinnassa menneistä “virheistä”. Teidän täytyy pyytää Jumalan opastusta, TEHDÄ se, mitä HÄN neuvoo, ja SIIRTYÄ ETEENPÄIN. Pitäkää tätä eräänlaisena “psyykkisenä” kirurgiana, joka EI jätä arpia. Opitte PÄÄSEMÄÄN tietoisesti KÄSIKSI SISIMMÄSSÄ OLEVAAN JUMALAN VOIMAN avustukseen poistamalla sen, mikä ei KUULU JUMALAISUUDEN ELÄMÄN HENGELLE. Ei mitään enempää ja ehdottomasti ei vähempää.

Jätämme päätöksen siitä, minne laittaa tämä dokumentti ja mikäli se jaetaan tämän piirin ulkopuolelle tai ei, rakkaan veljemme komentaja Hatonnin ja hänen kyvykkäiden avustajiensa “käsiin”. Druthealle on annettu lupa jakaa sitä siellä, missä sitä “tarvitaan”. “Drew”, totta kai, haluaa olla kuin “strutsi” ja piilottaa päänsä reikään. Arvokas, sinä voit piilottaa pääsi, mutta loppu sinusta on hyvin näkyvillä! Miksi et sen sijaan seisoisi ylväänä kauniin pääsi kera kiinnitettynä kehoosi maan pinnan yläpuolella kokonaisena, jotta olisit saatavilla muille jakamaan JUMALAN VALON lahjoissa, joita kannat sisälläsi! Olkoon se niin.

Ennen kuin päätämme, haluamme antaa kunniaa ja omistuksen yhdelle, Kathleen Brookille, joka vastikään siirtyi tältä tasolta. Hän oli Druthealle ja hänen miehelleen rakas ystävä monien vuosien ajan. Eilen he vastaanottivat kauniin kortin, jonka kannessa oli kuva hänestä, muisto hänen ystävältään. Siinä luki, “Hyvä Ystävä, ajattelin, että haluaisit muiston Kathleenista. Hänen sanansa ovat hyvin erityiset, ja hän haluaisi jakaa ne kanssasi. Vilpittömästi, E.H. Kathleenin herrasmies, joka rakastaa häntä hyvin paljon!” Kortin sisällä on kaksi kaunista lainausta tältä erityiseltä ja havaintokykyiseltä Kathleenilta, jonka jaamme tässä:

“Ongelmat ovat tilaisuuksia herättää sisimmässämme olevia Jumalan lahjoja. Keino tuoda sisäinen potentiaalimme esiin ja toimimaan.”

“On liikkuva ja kiehtova seikkailu oppia, kuinka elää suurimmassa rauhassa, kumppanuudessa ja veljeydessä kaikenlaisten miesten ja naisten kanssa.” — Kathleen Brook.

Kathleen oli 43 vuotta vanha kuollessaan. Hän oli kaunis ja herkkä sielu, joka koki ja kävi läpi paljon tunteellista sydänsärkyä. Druthea muistaa hänet sellaisena, joka ei tahtonut muuta kuin miehen, joka RAKASTAISI häntä olosuhteettomasti ja ilman rajoja hänen henkiselle kasvulleen ja itsenäisyydelleen. Druthea katuu sitä, ettei hän puhunut Kathleenille useiden kuukausien ajan, eikä hän tiennyt, että tällä oli ystävä, E.H., “Herrasmies, joka rakastaa häntä hyvin paljon!” Ei katumusta, oppilas, sillä on totta, että Kathleen lopulta sai rakkautta, jota hän niin ansaitsi, vaikkakin jonka kielsi itseltään pitkään elämänsä aikana. Moni paikassanne rakastaa Kathleenia, ja häntä jäävät ikävöimään teistä jäljellä olevat. Hän on JUMALAN kanssa, oppilaat, sillä hän oli hengeltään puhdas. Kiitos sinulle hra. E.H. hänen rakastamisesta niin kuin hän ansaitsi!

Arvostuksella ja kiitollisuudella teitä KAIKKIA kohtaan, arvokkaat, siirrymme sivuun. Me olemme JUMALAN JOUKKONNE, Sananda, Lordi Mikael ja St. Germain. Tulemme ATONIN, VALON JUMALAN, Kosmisesta Neuvostosta tuomaan teidät, USKOLLISET JA AIDOT, KOTIIN JUMALAN VALTAKUNTIIN. Odotamme nöyrästi päätöstänne. Tietäkää, että ME RAKASTAMME TEITÄ SUURESTI ja ENEMMÄN KUIN SANAT VOIVAT KUVATA. Teidän tarvitsee vain PYYTÄÄ JUMALALTA, HALUTA TOTUUTTA, VIISAUTTA JA TASAPAINOA JA PALVELLA VAIN HÄNEN TAHTOAAN, NIIN SE ANNETAAN! “Ajan” kanssa, oman logiikkanne ja järjen käytön kautta, JOKAINEN TEISTÄ TULEE TIETÄMÄÄN JA ELÄMÄÄN TÄMÄN TOTUUDEN! OLKOON SE NIIN! Salu.

http://www.fourwinds10.net/journals/pdf/J047.pdf

http://www.fourwinds10.com/siterun_data/bellringers_corner/vital_articles/news.php?q=95e757e9075969b8d783d1cde649c255