LUKU 11

GERMAIN

RAKKAUDEN HENKISYYS 

Ihmisen pääasiallinen tarkoitus Maassa on tuntea todella rakkaus universumin ainoana motivoivana voimana. Tämä on se, MIKSI ELÄMÄN eliittivastustajat ovat vääristäneet rakkauden merkityksen – pilatakseen ja esittääkseen väärin koko käsitteen, kohti lihallisten himojen ja aistien fyysistä himokkuutta. Jos ihmisen sivilisaation jokainen instituutio olisi rakennettu rakastavan palveluksen pohjalle, vuorovaikuttaen kaikkien kanssa, maailmanne olisi ihmeellisen iloinen, sillä silloin vain HYVÄÄ annettaisiin, sillä todellinen “rakkaus” on vain ANTAMISTA – “rakastelemisen” väärinkäyttö on vain OTTAMISTA.

Tuo on se, mitä tarkoitetaan rakkauden henkisyydellä, sillä Jumala on RAKKAUS ja Jumala on HYVÄ. Jumala antaa vain HYVYYTTÄ hänen jakaantuneeseen Isä-Äiti-universumiinsa, ja tuo HYVÄ ilmennetään antamalla ja uudelleenantamalla. Luonto, joka on HYVÄN ilmentymä, antaa aina; se ei koskaan ota.

Näin ollen HYVÄ ei ole jakaantunut sen vastakkaiseen ilmaisuun, joka on pahuus. Se on ikuisesti muuttumaton.

Syvällä ihmisen Tietoisuuden sisällä on tietämys, että RAKKAUS on kaikki, mitä on, sillä RAKKAUS on Jumala – ja Jumala on kaikki, joka on.

Jumalan “löytäminen” on ihmisen ikuinen etsintä. Kaikilla ihmisen maallisilla kokemuksilla on vain yksi tarkoitus – rikkoa hänen tietoisuutensa kuori itselleen. Hänen kokemuksensa vievät hänet pitkin moninaisia polkuja, ja hän tuntee suurta iloa ja surua, kun hän kävelee pitkin näitä omatekoisia elämän polkuja.

Kun hän kävelee rakkauden polkua, hän on iloinen ja tasapainoinen. Aurinko paistaa kirkkaasti hänen sydämessään, jopa pilvisenä päivänä.

Kun hän kävelee vihan polkua, hän on yksinäinen ja irrallaan kaikesta siitä, mikä antaisi hänelle lämpöä sydämessään.

Kun hän kävelee pelon polkua, hän kuolee tuhat kuolemaa epävarmuuksissa ja moninaisissa sairauksissa.

Kun hän kävelee ahneuden polkua, hän on sairas itsepetoksesta ja vangittu rakkauden valolta, joka yksin voisi hänet vapauttaa.

Mitä ihminen ikinä kokeekaan elämänsä polulla, hänellä on kyltymätön halu tietää rakkauden “kokonaisuus”. Tämän halun tietävät häilyvästi jotkut Sielut, jotka elävät aistitussa olemassaolossa, mutta sille Sielulle, joka on kulkenut pidemmälle Tietoisuuden polulla, on ikuisesti kestävä etsintä ja kaipuu tuota kokonaista rakkauden ympyrää kohtaan.

Ihminen voi kokea kaikenlaista menestystä materiaalisessa maailmassa: rahaa, asemaa ja valtaa apulaisen mielistelyn kera, joiden hän uskoo täysin tyydyttävän halujaan. Jokaisen saavutuksen myötä on hämärä aistimus “jostain” puuttuvasta. Tuo hämärä “jokin” on se, mitä ihminen etsii ikuisesti.

Opetusten sisällä on SYY ja VASTAUS ihminen ikuiseen etsintään, sillä universumin ja ihmisen tieteen ymmärryksessä on selitys Elämän Kosmiselle draamalle.

Joka tapauksessa, jotta ymmärtäisi SYYN kaikille asioille, RAKKAUS täytyy todella tietää. Tässä tietämyksessä ja ymmärryksessä sijaitsee vastaus ikuiseen etsintäänne.

Ne, ketkä tietävät RAKKAUDEN, tietävät JUMALAN, ja Jumalan tietämällä tietävät ikuisen YKSEYDEN huuman. Mies ja nainen, jotka ovat todellisia kumppaneita, kokevat ykseyden hetkiä kaiken ikuisuuden kanssa, kun he saavuttavat hetken, jossa on täydellinen tietämättömyys kehon aistimuksista. Silloin he ovat yhtä Jumala-Valon kanssa. Tämä on rakkauden henkisyyttä.

Jos miehet ja naiset etsisivät henkisiä ja hengellisiä kumppaneitaan sen sijaan, että sallisivat fyysisten aistiensa hallita heitä, avioero olisi mahdotonta. Tässä on universumissa ei ole mitään, mikä erottaisi miehen ja naisen, ketkä tuntevat ja jakavat todellisen rakkauden, sillä sellainen liitto on todella Jumalan (Rakkauden) avioliitto. Todellinen rakkaus on ikuinen rakkaus, ja kaksi sen “löytänyttä” sielua löytävät toisensa uudelleen ja uudelleen, elämä elämän jälkeen.

http://www.fourwinds10.com/journals/pdf/J037.pdf

http://fourwinds10.com/siterun_data/bellringers_corner/vital_articles/news.php?q=1553961658