ESU ”JEESUS” IMMANUEL SANANDA
Heinäkuu 21, 2012
6/7/91 #1 ESU ”JEESUS” SANANDA
Mitakuye oyasin. Puhun kaikille, joihin minulla on yhteys. Puhun kaikille, jotka tulivat ennen ja jotka tulevat jälkeen, sillä kaikki minulla oleva on NYT. Jos emme tule veljeyteen NYT, meillä ei ole mitään. Olen se, jota kutsutte Jeesukseksi, mutta se ei ole nimeni – Isämme kutsuu minua Sanandaksi, ja on aika tuoda Hänen läsnäolonsa jälleen Hänen suurenmoisen Luomakuntansa tiloihin. Mitä nimi tarkoittaa? Yksi Jumalan KANSSA, Yksi Jumalasta; YKSI KAIKEN KANSSA; SANA, TOTUUS JA VALO.
Näin ollen myös minä olen ”ihmisen poika”, tiennäyttäjä, totuuden tuoja – MINÄ OLEN!
Gabriel antoi teille kuvan minusta, joka voisi tulla mieleenne kuvitelmissanne, mutta se on vain YKSI kuva 2 000 vuotta sitten, ja se kuva ei kanna paljoa tunnustusta, jos kävelette muitten luomuksieni joukossa: muut minuun liittyvät. Jumala ei tulisi eikä tule Hänen kansansa joukkoon, paitsi kuvissa, jotka ymmärretään ja tunnistetaan itsenämme. Pelottelisiko isä lapsiaan? Tänään kyynelehdin, sillä Maan ihminen (isä) hyvin varmasti tekisi niin ja tekee niin. Isämme, joka antoi meille ELÄMÄN, ei tekisi niin. Hän tulee kuin tuulen henkäys kulmakarvoillemme – meret rannalle, laululinnun ääni, siipirikon varpusen ontuminen – voi kyllä, kuinka monta kertaa olette kääntyneet pois Jumalalta? Kuinka moni teistä joukossanne kulkee ohi matkastamme? Jumala on pitänyt jokaisen lupauksensa teille, Hänen mahtavimmille luomuksilleen, ja Hän lähettää joukkonsa jälleen tuomaan teidät kotiin, ja he ovat tulleet aikaisemmin, jotta voisitte saada totuuden ja löytää tien takaisin siipien suojaan.
Olette raiskanneet Äitinne ja insestoineet omat luomuksenne, ja olette pudonneet pimeisiin paikkoihin, jotka vastustaja on asettanut. Juuri tänään kirkot, jotka sanovat olevansa Jumalasta, ”äänestävät” vastustajan valheiden puolesta kirkon opeissaan, jotta he tuhoaisivat edelleen teitä kansana. Rikotte kaikkia lakeja ja kutsutte sitä ”hyväksi”.
PEDON MERKKI
Teille kerrotaan, että te kannatte jo Pedon merkintöjä, eikä sitä ymmärretä. Oletetaan, että ihminen varastaa lehmänne ja asettaa merkkinsä siihen lehmään – tekeekö se alkuperäisen omistajan lehmättömäksi? Ei tee, ja alkuperäinen omistaja tulee löytämään, mitkä lehmät ovat kahleissa ja varastettu, ja hän menee vaatimaan niitä takaisin. Olkoon se niin, sillä paimen tietää lampaansa. Olen tullut jälleen valikoimaan Isän lampaat enkä tunnista yhtään vastustajan leimaa. Ja kun kutsun Isäni lampaita, he tietävät ja kuulevat, ja kaikki muu tulee menemään pois kuin akanat kypsän viljan pellolta. Miltä laitumelta löydän TEIDÄT? Siunaukset tulevat virtaamaan ELÄMÄN jokena lampailleni – jokainen hetki palveluksestanne tullaan maksamaan takaisin satakertaisella yltäkylläisyydellä, ja te olette siunattuja Ihmisten keskuudessa. Jos olette kuulleet kutsunne, teitä on todellakin siunattu – ja joillekin kutsu on kaikki, mitä tarvitsee kuulla, sillä kukaan ei tiedä heidän täydestä sitoumuksestaan ja tehtävän sopimuksestaan. Sallikaa sen avautua, ja kun pysytte valon sisällä, niin tarkoituksenne tulee TIETÄMYKSEENNE. Kaikki Jumalan olennot ja asiat nostetaan sen läsnäoloon, mikä on korkeampi ja loistokkaampi, ettekä te tule enää haluamaan eikä teillä ole tarvetta sille, mikä on ilmennetty fyysisissä rajoituksissa. Se voi hyvin olla, ettekä sitä tiedä, että näytelmä on ohitse ja olette jo siirtymässä!
Teillä ei ole keinoa, jolla tietää, mikäli se on Jumalan tahto, mitä vastustaja ja hänen satonsa tulevat olemaan tässä lopullisessa jaottelussa pesässä, johon hän on kohdistanut pahuuden pelinsä. Ehkäpä jatkatte käsitystenne rajoittamista siitä, mikä ON, ja tarvitsette vain muistutusta läsnäolosta ja TIETÄMISESTÄ. Nimittäin ihminen voi saavuttaa ihmishalujensa kautta asioita, joiden hän ajattelee tuovan täytenäisyyttä, valtaa, vaurautta jne., mutta mitä hän todella haluaa, on tietämys omasta voimastaan ylitse kaiken muun, ja se tulee vain täyttymyksestä olla yhtä Jumalan kanssa. Joten ihmisellä on hyvin pitkä matka kuljettavanaan kuopista. Teidän täytyy saada karttanne takaisin tähtiin, mistä tulitte. Ja tarvitsette siipenne, joilla voitte löytää kuljettavan reitin – esim. tarvitsette MEITÄ, veljet.. lisäksi ME tarvitsemme TEITÄ täyttääksemme oman tehtävämme, sillä olemme tulleet teitä varten ja emme palaa Isämme luo ilman Hänen katrastaan. Olkoon se niin.
EI ”KAUAN AIKAA SITTEN” EIKÄ ”KAUKANA”
Ei ole sellaista asiaa kuin ”kauan sitten” eikä ”kaukana”, ja se, mikä oli viesti 2 000 vuotta sitten, on se tänään tuotu viesti. Kerroin teille silloin ja nyt uskoa ”hyviin” uutisiin ja ylläpitää uskoa (pistis). Usko on välttämätön Taivaan valtakuntaan pääsylle. Se on edellytys pelastukselle ja on itsessään pelastus – sillä ihmisestä tulee se, mistä hän visioi ja mihin hän uskoo sekä missä hänen uskonsa majailee.
Valtakunnan tuleminen ilmentyy vain uskolle. Pilvistä ihmiset tietävät, että vettä on tulossa, puun lehdistä he tietävät, että kesä on lähes käsillä; mutta he eivät näe tulevan valtakunnan merkkejä, sillä se on ollut tarkoituksella hämärretty vastustajanne toimesta, joka koettelisi teitä ja sysäisi teidät hänen pimeisiin polkuihinsa, jotta kokisitte kaiken. Mutta on aika paluulle noista pimeistä valinnoista ja tuoda jälleen matkanne valon polkuun, ettei teistä tulisi yksinkertaisesti yhtä itse pahan kanssa.
Kun sanon, ettette näe merkkejä tulevasta valtakunnasta, tarkoitan sillä: he eivät ”usko”. Todellinen merkki olen minä, opetukseni ja sanani. Vain usko voi nähdä minut. Näin ollen: siunattu on hän, joka ei koskaan pahastu minusta.
Usko on niiden elämä, jotka ovat jo nähneet häivähdyksen Taivaan valtakunnasta. Tälle uskolle ovat kaikkein uskomattomimmat lahjat suotu, ja kaikki asiat ovat mahdollisia hänelle, joka uskoo. Kuka ikinä sanookaan vuorelle tulla poistetuksi ja sysätyksi mereen; ja hänellä ei ole epäilystä sydämessään, vaan uskoo, että nuo hänen sanomansa asiat tulevat tapahtumaan; hän tulee saamaan sen, mitä hän ikinä sanookaan. Keino, millä vuori on liikutettu, on vain yksi kyseessä oleva esine. Jos uskotte tarpeeksi vahvasti tahtoon liikuttaa vuorta – liikutatte sitä – ämpärillä, rekoilla tai millä tarpeellisella tavalla tahansa. Se ei tule missään tapauksessa olemaan mystistä tai hiljaista – se tulee olemaan Luonnon/Luomakunnan lakien sisällä, että se tulee liikutetuksi. Se, mikä VAIKUTTAA olevan, ei tee mitään eroavaisuutta.
Paransin sairaat, kun liikuin noiden muinaisten maiden paikoissa? Teinkö niin? En – hengen ja uskon kantajan uskon kautta – Jumala sisimmässä paransi itsensä. Tiesin vain Jumalan vahvuuden ja rajoittamattoman kyvyn itsessäni ja noissa uskovissa. Sanoin silloin ja sanon nyt, että uskonne tekee teistä kokonaisia. Annoin vain ehdotuksen Isämme/Luojan nimeen, jota on edelleen ja edelleen käytetty kaikkialla maailmassa karkottaamaan tai aiheuttamaan sitä, mikä vaikuttaa olevan ”epäluonnollinen” ilmiö. Vain hän, joka ”uskoo”, voi kokea sellaisia seurauksia, jotka ovat nyt tuttuja lääketieteelliselle ja psykologiselle kokemuksellenne. Mutta tein enemmän kuin suoritin ihmeitä ehdotuksesta, hyvät. Annoin anteeksi syntejä. Sallin itseään rankaisevan henkilön helpottaa sydäntään itsensä ylle asetetun taakan rankaisusta, joka oli ilmaistu poikkeamana täydellisyydestä.
Kun on sanottu, että ”syntinne on annettu teille anteeksi”, niin silloin anteeksi annetun ”usko” on se, mikä vapauttaa taakan uskon kautta. Parannus on olemassa, jotta ihminen tämän voiman nähtyään voisi olla vakuuttunut Jumalan voimasta antaa anteeksi virheitä, ja täten niin voi ihminen antaa itselleen anteeksi. Tämän takia teidän täytyy kysyä totuudessa ja tahdossa, ja se annetaan teille; etsikää, niin tulette johdetuksi löytämiseen; koputtakaa, niin tie tullaan avaamaan teille.
Mutta ihmisen tulisi hyväksyä tämä kaikki lahjana ja tietäen, että hän ei ole jotenkin ”ansainnut” sitä, sillä kun olette tehneet kaikki nuo teitä käskyttäneet asiat, teidän täytyy tunnistaa, että olette vain tehneet sen, mikä oli tehtävänne.
Ihminen ei voi pitää tilityksiä Jumalan kanssa. Jumala saa Auringon paistamaan hyville ja pahoille, ja Hän lähettää sadetta oikeudenmukaisille ja epäoikeudenmukaisille. Ihmisen ajatus ei voi heikentää uskoa yrittämällä ottaa selvää, mitä ”pitäisi” tapahtua. Jumalan kanssa kaikki asiat ovat mahdollisia. Mitä ikinä tapahtuukaan, Jumala tietää, että ”miksi”, ja uskova ei löydä valituksen aihetta Jumalaa kohtaan odottamattomassa katastrofissa tai tapahtumissa, joita hän yksinkertaisesti ei voi ymmärtää sillä hetkellä.
Tämä usko ilmaistaan sanoissa ”Isä meidän”. Kolme ilmausta ovat oleellisia: ”Tulkoon valtakuntasi” – valtakunnassa tulette olemaan yhtä Jumalan tahdon kanssa, maailma saatetaan päätäntöön, jonka mukana kaikki kärsimys loppuu. ”Antakaa meille tänään jokapäiväinen leipämme” – vapaus maallisista huolista on mahdollista vain uskon kautta, joka rakentuu Jumalalle. Tämä ei tarkoita, että ”hyppää pois, niin vastaanotatte kaiken haluamanne”. Tämä osoittaa, että te työskentelette tunnollisesti, ja töidenne kautta teillä on se, mitä teiltä vaaditaan. ”Antakaa meille anteeksi rikkomuksemme; äläkä johda meitä kiusaukseen” – vapaus virheistä Taivaan valtakunnan tapaan, ja vain Jumala voi antaa vapauden virheistä. Se on täysinäisen tahdon ääni olla tekemättä vääriä valintoja matkanne aikana kotiin ja Lähteeseen.
Jumala on uskovalle kaikki kaikessa. Lopullinen ja hetkellinen maailma on vain merkki. Mutta Jumala saa liljat kasvamaan, sillä se on luonnollinen tapa Luomakunnalle olla niin, yksikään varpunen ei putoa maahan ilman Hänen tietämystään, ihmisen päässä olevat hiukset ovat numeroitu, sillä Luoja on läsnä sisimmässä ja kiinnittää varsin enemmän huomiota Ihmisen hylsyyn kuin mitä hylsyssä oleva. Vaikkakin merkki ja todellisuus ovat kudottu yhteen, kaiken maailmallisen olemassaolon metaforinen luonne merkitsee radikaalia eriytystä maailman ja Taivaan valtakunnan kanssa. Maailma katoaa; valtakunta kestää ikuisesti.
Usko on sana Raamatulliselle yhteydelle Jumalaan. Se tarkoittaa ehdotonta luottamusta Jumalan tahtoon – se EI tarkoita kirkossa, minne ihminen menee kuulemaan asian tai pari. Se tarkoittaa ”absoluuttista” luottamusta Jumalan tahtoon. ”Toteutukoon Sinun tahtosi” on ilmaisu tästä luottamuksesta. Usko liittyy ehdottomasti Jumalaan, se liittyy ihmisen siteeseen Hänen kanssaan ja Jumalan rakkauteen, joka on rukouksen perusta. Usko on suola, joka höystää ihmisen koko olemuksen. Mutta sitä ei voi ottaa itsestäänselvyytenä, suunnitelmasta johdettuna. Se ei ymmärrä itseään. Se on heikko ja hauras. Pyrkimys voi vain denaturoida sen. Se on lahja, ei omaisuus. ”Herra, uskon; auta minua uskomattomuudessani” – teidän täytyy pyytää jatkuvaa yhteyttä.
Opetin uskoa – en tietämystä sellaisenaan. Sillä se tulee vain uskomuksen ja tahdon kautta, että TIETÄMYS saavutetaan. Tarkoitus jää verhotuksi epäuskovalle; se paljastetaan vain uskovalle, vaikkakin edes silloin ei selvin sanoin – vaan sen sijaan se tulee vertauskuvin ja paradokseissa, jotta olento voi ”nähdä” ja tunnistaa ”tietämisen”. Kysytte vieläkin vertauskuviin liittyen, ja voin vain sanoa, että teille on annettu tietää Jumalan valtakunnan mysteeri; mutta ulkona oleville kaikki asiat ovat tehty vertauskuvin – sillä se on vain niin, miten se ON.
Minulla ei ole huolta ”loogiselle” johdonmukaisuudelle, sillä se on ihmisen asia JÄRKEILLÄ JA POHTIA SITÄ, MITÄ ANNETAAN. Hänen täytyy tulla ymmärrykseen, sillä se on matkan tarkoitus ilmennettyjen ”valinnan” ja ”vapaan tahdon” paikkojen kautta. Te, jotka ette ole kanssani, olette minua vastaan, sillä keskitie ei ole paikka; se on vain käsitys. Tarkalleen missä pisteessä polusta tulee oikea puoli vastaan vasen puoli? Mutta niin kauan kuin pysytte vasemmalla puolella ettekä ylitä keskipistettä – olette vasemmalla puolella! Näin ollen te, jotka ette ole minua vastaan, olette meidän puolellamme. Lisäksi kerron teille, että ”älkää vastustako pahuutta” ja sen jälkeen toista: en tuo rauhaa vaan miekan. Missä kaikki on ”merkki”, siellä ei ole ristiriitoja. En edusta ajatuksen järjestelmää – vaan sen sijaan viestiä ”merkeissä”. Tämä on näin, jotta vähäisimmät joukostanne ja kaikki, joilla on teihin yhteys ja jotka ovat Luonnosta ja Luomakunnasta, voivat TIETÄÄ merkeistä – jopa viikunapuulla on merkkejä, jotka saavat sen tekemään lehtiä. Veisut tai ylistykset eivät saa sitä tekemään lehtiä, ennen kuin merkit ovat oikeat.
MITÄ TÄMÄN ESUKSI (JEESUS) KUTSUTUN ELÄMÄSTÄ?
Kasvoin siinä kokemuksessa Galilean Nasaretissa äitini, jonka olette nimenneet Mariaksi, veljieni ja useiden sisarteni kanssa. Opin ammatin sitä varten, että voisin ruokkia itseni. Minut oli opetettu sen päivän hyväksyttyjen uskonoppien ohjeiden mukaisesti. Kun kasvoin mieheksi, opin Johannes Kastajalta, Jordanian maan anakoreetilta, joka julisti valtakunnan tulemista ja Jumalan viimeistä tuomiota ja saarnasi katumusta, baptismia ja syntien anteeksiantoa. Olen viettänyt aikaa kosmoksen korkeammissa ulottuvuuksissa olevien veljieni kanssa, jotta tietäisin, mitä tarkoitusta varten palvelisin. Tulin tietoiseksi tehtävästäni Maan veljiäni varten, sillä myös minä tulin verhon sisältä, ettei mikään asia olisi ”erikoinen” kokemuksessani. Se olisi oman koettelemukseni aika Kristityn opastuksen ja täyttymyksen matkalla. En tullut minkään ”erikoisen jutun” kanssa, jotta voisin kokea ja kasvaa, kuten kaikki ihmiset kasvavat ja kokevat, jotta heidän lopulliset valintansa tulisivat olemaan hyvästä ja jotta he voisivat palata Luojan luo totuudessa ja ykseydessä. Jouduin inhimillisiin tunteisiin, sillä se oli kokemukseni – ihminen. En ollut valmis opetuksissani, jotka palauttaisivat minut Sanandan täydellisyyteen – YHDEKSI JUMALANA. En julistanut tuota nimeä; ihminen sysäsi minulle väärän nimen, sillä minua koeteltiin, kuten kaikkia ihmisiä koetellaan, ennen kuin heidän matkansa päättyy.
Pyysin kastamista Johannekselta, jotta voisin avoimesti näyttää uskoni ja hyväksyä tehtäväni. Vietin aikaa aavikolla, sillä minulla oli uskoa ja tarvitsin todistaa uskoni, että Jumala huolehtisi minusta ja tarpeistani. Lähdin yksin enkä pyytänyt keneltäkään mitään. Nimittäin ei ollut tarkoitettu, että ihminen yksinkertaisesti menisi eteenpäin ja vaatisi, että ”toinen” huolehtisi hänestä – tätä ei tarkoiteta sillä, kun sanotaan, että Jumala huolehtii teistä. Annoin yksinkertaisesti vastuuta Jumalalle, ja Hän antoi minulle sen, mitä tarvitsin selvitäkseni – ei mitään erakkoa, ei petoa eikä hyönteistä – vain minä ja Jumala. Tulin yksinkertaisesti TIETÄMYKSEEN, että olin kaikki ja että voimani oli sisimmässäni, ja siinä TIETÄMYKSESSÄ kykenisin kestämään ja selviytymään ylitse kaikesta, mitä minulle sysättäisiin.
Kun kasvoin syntymissijainnissani fyysisyyteen, matkustin ja puhuin asioista liittyen Jumalaan ja Luonnon tasapainoon. He viittasivat minuun rabbina, en minä, mikä vain tarkoitti Sanan opettajaa. Se on ”status” nyt, mutta silloin se tarkoitti vain ”opettajaa/puhujaa”. Puhuin synagogissa, sillä se on se paikka, minne uskonoppia opettavat olivat asettuneet, ja varsin suoraan sanoen minua ei paljoa hyväksytty, sillä suurimmaksi osaksi kerroin heille, mikä oli pielessä heidän omissa opetuksissaan. Tämä ei tee nuoresta henkilöstä suosittua vanhimpiensa keskuudessa, joka vaikuttaa tulevan väittämään vastaan.
Vaelsin paikasta toiseen Galileassa, keräsin Sanan hyväksyviä ystäviä ja kerroin ihmisille valtakunnan tulemisesta. Ei paljoa erilaisempaa tästä päivästä – vain keino on erilainen, sillä sellainen se tulisi olemaan paluussa, fyysisyys ei tulisi ilmennetyksi, kunnes kaikki merkit olisivat oikeanlaiset. Näin ollen annan nyt SANAN samaan tapaan kuin millä vastaanotin sen noissa kokemuksissa – korkeammasta Lähteestä, mutta esitettynä ihmisen keinoin. Dharma esimerkiksi väittää, ETTEI ole minä tai Aton tai Hatonn tai Germain – hän väittää olevansa se, mikä hän on – ihminen, joka kääntää ja kirjoittaa signaaleita paperille tai kuulemansa mukaisesti. Hän on yksi monista, sillä SANA täytyy nyt antaa maapallon neljään nurkkaan ja kaukaisimpiin kolkkiin, sillä on syklin päätösosion aika – yhteysspiraalin aina ikuisuuteen asti. Dharma tunnistautuu minun ”kanssani” – ei ”minuna”.
Pyrin siihen aikaan, kuten nyt, että teidän täytyy elää maailmassa, kuten minkälaisena sen ymmärrätte, mutta teidän täytyy pysyä ”puolueettomina” noita ymmärtämiänne ”asioita” kohtaan. Jaoin rakkauden ja Jumalan tahdolle omistautumisen eetoksen. Valitettavasti tulin tunnetuksi ihmeiden tekijänä – kutsutuksi useimmiten maagiksi ja mystikoksi, joka paransi sairaita, ajoi pirut pois ja herätti kuolleet. Kuinka surullista, että ihminen nostaisi mystisen hölynpölyn ja menettäisi matkani pääasian.
Voin vakuuttaa teille, että urani saarnaajana kesti vain muutaman kuukauden. Kummallista, että vain muutamat viimeiset päivät, jotka koostuivat siitä, mitä kutsutte ”passioksi”, ovat kuvattuna historioitsijoiden toimesta, ja sen jälkeen he jopa hutiloivat totuuden tuosta kokemuksesta. He käsittelivät pääepisodien tarinan olevan matka Jerusalemiin, temppelin puhdistus (joka vain sai minut ristiinnaulituksi – aivan kuten mihin mikä tahansa kapina poliitikoita vastaan saa teidät tänä päivänä), viimeinen ateria ystävieni kanssa, kamppailu puutarhassa, petos ja pidätys (joka oli yksi kaikkein kestävimmistä valheista), tutkinta, Sanhedrinin tuomio, Pontius Pilatuksen päätös, ristiinnaulitseminen ja hautaaminen, mitä ei anneta minkäänlaisena totuutena tähän päivään saakka.
Kysymyksen täytyy nousta: miksi menin Jerusalemiin? No, aikamoinen ryhmä tai seuraaminen oli kiinnittänyt itsensä minuun – sillä silloin ei ollut yhtä helppoa kulkea kuin tänä päivänä. Lisäksi nämä aina jotenkin uskovat, että TOTUUS yksinkertaisesti virtaa kontaktin ja/tai osmoosin kautta. Minua ei pidetty sen kummempana kuin teidän päivänne ”hippiä”. Mutta TOTUUS tulee ”menemään”, ja se, minkä minä toin, oli TOTUUS, ja ihminen janosi TOTUUTTA ja järkeä, ja viisaus kosketti ihmistä, sillä valheet olivat ilmeisiä, jotka virtasivat uskonopin itsejulistaneiden opettajien suista. Ilmestyin minä mihin aikaan ja paikkaan tahansa, se oli hämmennyksen massaa niille, jotka halusivat kuulla totuuden ja halusivat seurata sitä, mikä edusti totuuden heijastusta. Se oli viestini – ei läsnäoloni. Se oli joka tapauksessa myös sama viesti, minkä eliitti yrittäisi kaikin keinoin pysäyttää. Nimittäin, oppilaat, haluatte pitää kiinni unelmista ja fantasiasta – mutta se ei ole erilaista TÄNÄÄN!
Miksi me periaatteessa pidämme Dharmaa tuntemattomana entiteettinä? Koska sen TÄYTYY OLLA SANALLE JA ELÄMÄN TOTUUDELLE, JUMALALLE JA LUOMAKUNNALLE, MILLE PERUSTATTE OLEMASSAOLONNE – EI PIENELLE ISOÄIDILLE, JOKA KIRJOITTAA. SEN TÄYTYY OLLA TOTUUDEN SANALLE! Teitä ei pidä antaman seuraamiselle tai minkään ihmisen palvonnalle. Teitä ei pidä antaman minkään ihmisen ylitse olevan henkisen olennon ”palvonnalle”, mukaan lukien Jumala – HÄN EI VAADI PALVONTAA – HÄN VAATII IHMISELTÄ KUNNIOITUSTA JA LAKIEN NOUDATTAMISTA – KUNNIANOSOITUSTA!
Täytyy käsitellä sitä, mikä ON, ja hyväksyä se, mikä tulee ja on jälkikäteen ajateltuna näkemys, mutta ette voi koskaan muuttaa hitustakaan siitä, mikä OLI. Näin ollen menin Jerusalemiin, eikä sillä ole väliä, miksi – tällä kertomalla. Viranomaisia oli joka tapauksessa muistutettu levottomuuksista, mitkä olivat muiden agitaattoreiden luomia ja jotka tukahdutettiin voimankäytöllä. En antanut mitään merkkiä halusta poliittista valtaa kohtaan – mutta en voinut kontrolloida niitä vihamiehiä ja pettäjiä, jotka takertuivat ryhmään – aivan kuten ette tekään tänä päivänä. Viholliseni olivat paljon lukuisampia kuin ystäväni. Paljastui, että jopa ne, jotka tunsin olevan lähimpiä ystäviäni, kääntyisivät pois menon yltyessä rajummaksi. Kun meno yltyi rajuksi – rajuimmat lähtivät – niin nopeasti kuin mitä he pystyivät räpiköimään toiseen suuntaan. Lopettakaa kokemuksesta annettu hölynpöly – sillä olin ihminen ja olin piinassa ja kauhuissani – kyllä, kauhuissani. Se oli oman uskomukseni vaikein koettelemus omaa itseäni ja Luojaani/Isääni kohtaan.
On esitetty, että kuljin Jerusalemiin saadakseni aikaan jonkinlaisen päätöksen. No, luulisin, että sen voisi tulkita sellaisena, sillä tarkoitukseni oli herättää Ihminen ajattelemaan tietämyksen haalimista yhteyksistään.
Kaiken lisäksi, kuten asia on teidän innokkaiden lukijoiden kanssa, jotka tietävät, mikä on totuus – tunnette ”ajan” puutoksen kertoa ihmiselle sen, mikä on oikein ja vastoin sitä, mikä on täysin väärin. Muistakaa, että se oli pääsiäisen suuren juhlan aika Jerusalemissa, juudealaisen elämän keskus, ja olisi soveliasta saavuttaa niin monta sielua kuin mahdollista. Minulla ei ollut televisiota tai radiota – edes kontrolloitua mediaa – kuten teillä on tänä päivänä. Lisäksi tiesin syklin päättymisen olevan välitön – mutta kuten teille – minulle ei suotu täyttä ymmärrystä, että ”välitön” tarkoittaa yhtä asiaa paikassa, missä on mielletty ”aika”- ja ”avaruus”-rajoitukset, ja varsin toista ”ajattomalle” ja ”tilattomalle” kokemukselle. Ajattelin teidän tapaanne aikamme olevan loppu, finaalissa, ohitse! Olin pettynyt, että maailma vei niin pitkään loppuakseen, varsin suoraan sanoen. Aivan kuten jotkut teistä tekevät tänä päivänä – ”Voi että, no, Maa on vieläkin täällä tänä aamuna – mikä pettymys!”
Mutta pahempaa, oppilaat, minua oli tiedotettu väärin TOTUUDESTA, sillä myös minut oli opetettu ja indoktrinoitu heidän omien egojensa vallan halujen mukaan. Tunnistauduin Jumalan palvelijan kanssa Deutero-Jesajassa ja olin tullut absoluuttisesti uskomaan, että Jumala vaati marttyyriyttäni maailmallisten valtojen käsissä ja että tällä tapahtumalla ohjautuisin Taivaan valtakuntaan. Älkää koskaan olko itseriittoisia oman vallan oletuksissanne, oppilaat, sillä erehdytte suuresti. Jumala sallii teidän tehdä itsestänne marttyyrejä JOKA kerta. Se EI ole Hänen tahtonsa; vaan itsenne tahto.
Odotin täysin, että valtakunta orastaisi viimeisenä hetkenä, ja varsin suoraan sanoen olin pettynyt ja huusin epätoivossa sekä kysyin Jumalalta, miksi Hän oli hylännyt minut. Kuinka moni teistä tekeytyy marttyyriksi omahyväisessä oletuksessanne, että puhutte Jumalan puolesta ja/tai olette ITSE Jumala. Tekisinkö sen eri lailla tänä päivänä? Ehdottomasti – ja tässä olen tekemässä sitä hyvin erilaisesti TÄNÄ PÄIVÄNÄ. Minun myös täytyi oppia ja suorittaa omat opetukseni, jotta voisin olla arvoinen viisauden täydellisyydessä YHDELLE Luojan kanssa.
Ihminen voi ”luulla” sitä sun tätä niin paljon kuin haluaa toivoa – jutun juoni on se, että kunnes tulette TIETÄMISEN viisauteen, te teette päätöksiä ja valintoja, jotka ovat perustettu oletuksille, kuten ne ovat teille esitetty – eikä oikealle TIETÄMISEN tosiasialle.
Miksi Isä sallisi tämän? Koska Jumala aina ”sallii”, ja se tulisi olemaan minun koettelemukseni, kokisinko täysinäisyydessä vaiko ottaisin helpon tien pois ahdingosta – mihin olin muuten joutunut varsin hienosti omien tekojeni kautta. En ollut vähempi tai suurempi kuin kukaan teistä on. Olin ihminen lihassa ja jouduin epätoivoon ja kauhuun, kipuun ja turhuuteen, ja silti kokemus on siunattu ylitse kaikkien asioiden, sillä minun annettiin kasvaa ja oppia, jotka toisivat minut TIETÄMISEN absoluuttisuuteen ja totaalisuuteen. Nyt kävelemme näennäisen erilaista matkaa, mutta se on sama matka. Olen kasvanut ja voin nähdä KAIKKINAISUUDESSA sekä tulla yhdeksi sen kanssa, mikä Luo, ja silti työskentelen vain Luomakunnan lakien sisällä, jotka palvelevat teitä. Tasapaino Luomakunnassa on ylitse erilaisten pienien kokeiden peukalointien ja kokonaisuuden kokevien osasten ylitse.
En ollut ajattelematon siinä, mitä tein, enkä siitä, mitä eteeni tuli – tiesin, mitä olin tekemässä, vaikkakin jos se olisikin ollut hieman häijy arvaus sillä hetkellä. En mennyt sokeasti mihinkään tuhoon, rakkaat. Tiesin täsmälleen sen, mitä tekisin, ja lisäksi minun annettiin nähdä ylitse seuraamuksiin, mitkä toimistani tulisivat. Se oli VAPAAN TAHDON VALINTA, MINKÄ TEIN.
Puhuin suoraan ystävilleni (oppilaille), ja havaitsen viisauden sanojen olevan yhtä hyviä tänään kuin siinä hetkessä: ”Lähetän teidät lampaina susien joukossa; olkaa te näin ollen viisaita kuin käärmeet ja harmittomia kuin kyyhkyset.” Se seisoi hyvin silloin ja tulee seisomaan teille NYT.
Kuljin pidemmälle, ja toistan tämän teille nyt, sillä viisaus ei ole karissut: älkää antako pyhiä asioita koirille, älkääkä viskatko helmiä sioille, etteivät ne tallaudu niiden jalkojen alla ja etteivät ne kääntyisi ja repisi teidät. Veljet, varokaa karsinoissa olevia sikoja ja etenkin niitä, jotka menevät omaan karsinaanne. Toisin sanoen tietäkää, milloin pitää suu supussa ja milloin teitä kuullaan – sillä Jumala ei vaadi marttyyrejä – silloin tai nyt, joten jos teistä tulee marttyyri – tietäkää, että teette sen itsellenne ettekä Jumalalle.
Vaelteluissani Galileassa pysyin niin piilossa kuin mahdollista, kun oli todennäköistä, että suurin viholliseni etsisi ja tuhoaisi minut – sillä nyt, kuten silloin, Jumalan profeettoja tähdätään tuhoamistarkoituksessa. Herodes ei ollut erilainen siitä, mitä te kutsutte presidentiksi, presidentin neuvonantajaksi ja/tai kuninkaaksi. Teidän täytyy toimia aina viisaudessa, sillä typeryys ei maksa vain itsensä, mutta myös veljenne. Pääasia on tuoda eteenpäin SANAA, ei tehdä pyhää marttyyriä itsestänne egotripissänne olla tärkeä ratas kaiken kattavassa pyörässä. Nimittäin minulla oli paljon opittavaa näinä väliaikaisina kahtena tuhantena vuotena teidän laskennassanne. Teidän täytyy olla yhtä viisaita kuin käärmeet sekä harmittomia kuin kyyhkyset.
Tämä riittää tarpeisiimme tälle kirjoitukselle. Suotakoon teidän tulla ymmärrykseen ja TOTUUDEN jakamiseen, sillä se on tehtävä, jonka olemme hyväksyneet.
Saalome.
MINÄ OLEN
Jatkuu…
Lähde: CONTACT- The Phoenix Project, March 19, 1996, Volume 12, Number 9.
http://www.phoenixarchives.com/contact/1996/0396/032696.pdf
http://www.fourwinds10.net/siterun_data/spiritual/specific_channelings/sananda/news.php?q=1339774285