HATONN

25.11.2019

CIA:N propaganda ja disinformaatio

7.3.1992 #1  HATONN

Psykologisessa sodankäynnissä… demokraattisten maiden tiedustelupalvelut kärsivät vakavasta haittapuolesta siinä, että heidän täytyy harhauttaa myös omia kansalaisiaan yrittäessään vahingoittaa vastustajaa. Victor Zorza, Washington Post, 15.11.1965.

1960-luvun puoliväliin mennessä suurin osa CIA:n Clandestine Services:n ammattilaisista ajatteli, että ilmapallon päivä tehokkaana kulkuneuvona propagandaoperaatioissa oli ohitettu jo kauan aikaa sitten. Vuosia sitten, kylmän sodan varhaisessa ja karussa aikakaudessa, viraston toimijat olivat käyttäneet Länsi-Saksassa usein ilmapalloja kantamaan kommunismin vastaista kirjallisuutta rautaverhon takana oleville kielletyille alueille. Vaikkakin näiltä operaatioilta puuttui uskottava kiistettävyys, joka on normaalisti edellytys salamyhkäisille propagandapyrkimyksille, ne upposivat hyvin – päätellen lukuisista vihaisista protesteista, joita olivat Neuvostoliitto ja sen Itä-Eurooppalaiset satelliittivaltiot laskeneet liikkeelle. Siitä lähtien propagandapeli oli kehittynyt hienovaraiseksi hoksottimien kilpailuksi, ja viraston peitetoimintahenkilöstö oli kehittänyt paljon hienostuneempia keinoja levittää ideologisia viestejä. Täten peitetoimintahenkilöstön keskuudessa oli olemassa “deja vu:n” aistimus, kun Kaukoidän osaston virkailijat ehdottivat vuonna 1967, että tehtäisiin uusi ilmapallo-operaatio. Tällä kertaa kohde olisi Kiinan maanosa.

Kansantasavalta oli tuohon aikaan kulttuurillisen vallankumouksen keskellä. Nuorekkaat punakaartilaiset raivosivat halki maan, rikkoivat tapoja ja lakeja yhtälailla; hämmennys, lähes kaaos, nielaisi kansakunnan. Mutta CIA:n Kiinan tarkkailijat Hong Kongissa ja muualla maanosan syrjäseuduilla olivat havainneet, että reaktio oli asettumassa, etenkin eteläisessä Kiinassa Kantonissa ja Foochowssa, Kwangtungin ja Judienin maakunnissa. He uskoivat, että eräänlainen vastaisku oli rakentumassa punakaartilaisten ylimäärää vastaan, sillä ryhmät armeijassa ja työntekijöiden keskuudessa alkoivat vastustaa punakaartilaisia ja kutsuivat paluuta perinteiseen lakiin ja järjestykseen.

Nämä olivat hyödyntämisen arvoiset olosuhteet viraston toimijoille. Kukaan ei todella uskonut, että kommunismi voitaisiin eliminoida maanosasta, mutta lyhyen aikavälin poliittiset tavoitteet, jotka saatettaisiin saavuttaa piilopropagandan avulla, olivat liian houkuttelevia ohittaa. Kiina oli Yhdysvaltojen vannoutunut vihollinen, ja CIA tunsi, että jokainen yllytetty sisäinen sekasorto lisää sai maailman väkirikkaimmasta maasta – joka teki jo kokeita pitkän matkan ballistisilla ohjuksilla – pienemmän uhan amerikkalaiselle kansalliselle turvallisuudelle. Lisäksi, jos Peking voitaisiin pitää kiireisenä sisäisten ongelmien kanssa, niin kiinalaisen sotilasväliintulon todennäköisyyttä vietnamilaisessa sodassa, samalla tavalla kuin oli niin tehokkaasti käytetty vuosia aiemmin Koreassa, voitaisiin vähentää. Ehkäpä myös Kiina voitaisiin pakottaa vähentämään materiaalitukeaan Pohjois-Vietnamille ja leikkaamaan vallankumouksen vientiään muihin osiin kehittyvää maailmaa.

303-komitea (nyt 40-komitea) vastaavasti hyväksyi operaation, ja virasto otti ilmapallot varastosta ja laivasi ne salaiseen tukikohtaan Taiwanissa. Siellä niihin lastattiin erinäisiä huolellisesti valmisteltuja propagandamateriaaleja – lehtisiä, pamfletteja, sanomalehtiä – ja kun tuulet olivat suotuisat, ne laukaistiin kellumaan mantereen maakuntien ylle suoraan saaren länsiosasta. Ilmapallojen pudottama kirjallisuus oli viraston propagandistien suunnittelemaa olemaan mahdollisimman paljon samannäköistä rakenteeltaan ja tyyliltään kuin mitä muutama julkaisu, joita silloin salavihkaa levitettiin pienimuotoisesti Kiinan sisällä olevien konservatiiviryhmien toimesta. Oikeiden vallankumousvastaisten organisaatioiden nimiä ei käytetty; keksittiin fiktiivisiä yhdistyksiä, joitain armeijan yhteydessä tunnistettuja, muita maatalouden yhteisöjen tai urbaanien teollisten liittojen kanssa.

Pääsysäys kaikelle propagandalle oli oleellisesti sama, punakaartin aktiviteettien (todellisten sekä kuvitteellisten) kritisoiminen, josta seuraten niiden johtajien kritisoiminen, jotka herättivät tai sallivat sellaisia liiallisuuksia. Toivottiin, että propaganda ja siihen kuuluva disinformaatio loisivat jatkoreaktioita kulttuuriseen vallankumoukseen, yhtäältä lisäten kasvavaan kotimaiseen hämmennykseen ja toisaalta häiriten Pekingissä olevan johdon sisäistä valtatasapainoa. CIA laskelmoi, että kun kiinalaiset tajuaisivat olevan propagandan kohteena, Yhdysvaltojen hallitus kiistäisi kaiken vastuun. Oletettu syyllinen olisi todennäköisimmin Tšiang Kai-šekin Taiwanin hallinto, viraston tietoinen ja yhteistoiminnallinen isäntä operaatiolle.

Ilmapalloprojekti oli menestys melkein heti alkamisensa jälkeen. CIA:n Kiinan valvojat näkivät pian todisteita kasvaneesta punakaartin vastustuksesta eteläisissä maakunnissa. Peking, joka ilmeisesti uskoi reaktion kulttuuriseen vallankumoukseen olevan suurempi kuin mitä se todellisuudessa oli, osoitti suurta huolta etelässä tapahtuvaan kehittymiseen. Ja viikkojen sisällä pakolaiset ja matkaajat mantereelta alkoivat saapua Hong Kongiin mukanaan kopiot lehtisistä ja pamfleteista, joita viraston propagandistit olivat valmistaneet – selkeä osoitus uskottavuudesta, jonka kiinalaiset massat olivat antaneet valheelliselle kirjallisuudelle. Näin ollen ei kestänyt kauaa, että Clandestine Services etsi toisia keinoja laajentaa propagandapyrkimystään uutta kohdetta varten.

Näin ollen päätös tehtiin asentaa Taiwaniin pari salaista radiolähetintä, jotka lähettäisivät propagandaa – ja disinformaatiota – samanluonteista kuin mitä ilmapallot levittivät. CIA järkeili, että jos kiinalaiset hyväksyvät radiolähetykset aitoina, niin silloin heidät saatettaisiin vakuuttaa siitä, että vastaliike kulttuuriselle vallankumoukselle oli keräämässä voimia ja että he ajattelisivat ajan tulleen vastustaa punakaartia ja heidän tukijoitaan vieläkin avoimemmin.

24 RIVIÄ POISTETTU

Yksinkertaisella informaation ja uutisten annolla, jotka hallitus haluaa pitää poissa kansalaistensa käsistä, voi olla merkittävä vaikutus suljetun yhteiskunnan kohdetta vastaan. Jos lisäksi voidaan sisällyttää hieman ovelaa disinformaatiota, niin sitä parempi vain. Kun kuulijat ymmärtävät, että suuri osa heidän kuulemastaan on totta, heillä on taipumus uskoa, että KAIKKI heille kerrottu on paikkansa pitävää.

Yksi uutislähteistä, joita viraston propagandistit käyttivät, oli CIA:n oma Foreign Broadcast Information Service (FBIS), joka päivittäin valvoo avoimia radiolähetyksiä ympäri maailmaa yli tusinasta kuuntelupisteestä, jotka sijaitsevat sellaisissa erinäisissä paikoissa, kuten Hong Kong, Panama, Nigeria, Kypros ja jopa San Francisco. FBIS:n tuotetta käytettiin myös määrittelemään, mikäli salaiset lähettimet saavuttivat kohteensa Kiinassa ja loivat odotetun vaikutuksen.

Joka tapauksessa oli olemassa kolmas (ja tuhoisa) keino, jossa valvontapalvelulla oli rooli operaatiossa, ja Clandestine Services korjasi sitä hitaasti. Toisin kuin suurin osa viraston keräämästä tiedustelusta, FBIS:n valvomia ohjelmia on levitetty laajalti Yhdysvaltain hallituksessa ja tietyille tilaajille lehdistökunnissa ja akateemisessa yhteisössä. Nämä päivittäiset raportit, jotka ovat sanatarkasti käännetty englanninkielelle, paketoidaan ja värikoodataan suurten maantieteellisten alueiden mukaan – Kaukoitä (keltainen), Lähi-itä (pinkki) ja niin edelleen. Mutta vaikka FBIS:n toimittajat ovat CIA:n tiedusteludirektoraatin jäseniä, Clandestine Services:n toimijat ovat vastahakoisia paljastamaan heille propagandaoperaationsa. Tuloksena tästä FBIS valvoi ja jakoi Kaukoidän päivittäistä raporttiaan varten ohjelmien tekstit, jotka tosiasiassa lähtivät viraston salaisilta asemilta Taiwanista, sekä mantereella olevien todellisten vallankumouksenvastaisten organisaatioiden tekemät kirjalliset kopiot lähetyksistä.

CIA:n toimijat vaikuttivat olevan tyyniä tästä kehittymisestä ja mukana olevasta tosiasiasta, että viraston omia Kiinan analyytikoita Washingtonin päämajassa (valtion ja puolustuksen osastojen kollegoidensa kera) oli jokseenkin johdettu harhaan. Eikä heitä vaikuttanut haittaavan, että tietämättömät tutkijat ja uutisoijat julkaisivat artikkeleita, jotka pohjautuivat jossain määrin FBIS:n raportoimaan väärennettyyn tietoon. Lopulta CIA:n analyytikoita kotona informoitiin salaisten radioiden olemassaolosta, mutta mitään askelia ei otettu oikaisemaan väärää informaatiota, jota oli kuljetettu muille Yhdysvaltain hallinnon virastoille tai lehdistölle ja yliopistoille; operatiivinen turvallisuus esti sellaiset paljastukset. Sitä paitsi kommunistinen Kiina oli vihollinen, ja tunnistettujen reporttereiden ja professoreiden kirjoitukset, jotka julkaisevat sen lähes kaaoksen ja potentiaalisen kapinan tilan, auttoivat mustamaalaamaan Pekingiä maailman silmissä – joka oli loppujen lopuksi linjassa CIA:n tulkinnan kanssa amerikkalaisesta ulkopolitiikasta tuona aikana. CIA:n salaiset radiot täten todistautuivat olevan erittäin menestyksekkäitä, jopa sen jälkeen, kun Kiinan hallitus löysi niiden alkuperän ja julisti kansalleen, että lähetykset olivat vääriä.

Sillä välin viraston toimijat siirtyivät suoraan disinformaatioon pyrkimyksessään käyttää hyväksi Kiinan sisäisiä vaikeuksia. Esimerkiksi

12 RIVIÄ POISTETTU

alkoi tuottaa tuloksia. Punakaarti käänsi raivonsa ulkomaanasioiden ministeriöön ja vaati, että myös kiinalaiset diplomaatit puhdistettaisiin länsimaisista tavoista ja omistettaisiin uudelleen Maon kommunismin periaatteisiin.

22 RIVIÄ POISTETTU

* * *

Toivon, että te lukijat alatte nyt ymmärtää, kuinka järjestelmä toimii disinformaation annossa ja että kuinka helppoa tosiasiassa on aivopestä ihmisiä hyväksymään informaatiota “oletetusti” oikeista ja rehellisistä lähteistä. Pohditaan CNN:a hetken aikaa – tämä on hyväksytty CIA:n ja hallituksen disinformaatioverkko. Tämän julkaistua informaatiota kaikki muut verkot (ABC, NBC jne.) seuraavat perässä disinformaation kanssa. On olemassa tarpeeksi “ei mitään” siroteltuna disinformaation päälle pysäyttämään “ajattelunne” ja vakuuttamaan, että hyväksytte “kaiken” – oikean tai väärän.

Sanotaan esimerkkinä, että hra Umpty Ump sanoo olevansa “kyllästynyt maksamaan Israelin velkoja”. Siihen mennessä, kun ADL ja muut eliittiorganisaatiot nimittelevät Umptyä ja lyttäävät häntä ja CNN ryhtyy ajojahtiin ja Larry King haastattelee vastapuolta – antakaa minun vakuuttaa teidät siitä, että te pidätte “Umptyä” tekopyhänä ja kansalaisena, joka ei ansaitse vähempää kuin kuoleman tai elinikäisen karkotuksen viharikoksesta. Ennen kuin ryöpytys on ohi, esiin sysätään jotain sellaista kuin “…ja Umpty löi lukiossa ollessaan (vähemmistön edustajaa) tekopyhässä nyrkkitappelussa tytöstä, joka raportoi hänen raiskanneen tämän. Tämä (vähemmistön edustaja) oli vain puolustanut tyttöä.” Nyt nimittäin te näette, että he ovat kehittäneet “tekopyhän ja väkivaltaisen” käyttäytymisen historian, jota vastaan kukaan henkilö ei voi käydä, sillä “syytetylle” (Umptylle) EI KOSKAAN ANNETA AIKAA VASTAVÄITTEISIIN MISSÄÄN MUODOSSA. SANOTAAN LISÄKSI, ETTÄ UMPTY TODETAAN “SYYTTÖMÄKSI” – SE EI KOSKAAN PÄÄSE MINKÄÄN LEHDEN ETUSIVULLE – LUULTAVASTI EI EDES TAKASIVUILLE.

TEIDÄN TÄYTYY NÄHDÄ, KUINKA TÄMÄ TOIMII ORJUUTTAMAAN TEIDÄT IDEOILLE JA VALHEILLE, TAI TE TUHOUDUTTE VALHEISIIN. Pidetään lepotauko. Kiitos.

Hatonn kuittaa.

***

Lähde: The PHOENIX LIBERATOR, 17.3.1992, Volume 18, Number 9, sivut 15–16.

http://phoenixarchives.com/liberator/1992/0392/031792.pdf

HTML-muoto: R. Montana.

http://www.fourwinds10.com/siterun_data/spiritual/specific_channelings/creator_source/hatonn_-_aton/news.php?q=1574523716