SANANDA JA JUUDAS ISKARIOT
LUKU 17
REC #2 ISCARIOTH/JMMANUEL SANANDA
FRI., AUG. 11, 1989 9:45 A.M. YEAR 2, DAY 360
Juudas läsnä, Dharma, jotta voisimme jatkaa. Siunaukset näille sanoille, että voin kertoa tarinan tarkasti. Olkoon se niin.
************************
KOLME PÄIVÄÄ MYÖHEMMIN
Kolmannen päivän illalla Jmmanuelin ristiinnaulitsemisesta oppilaat olivat kerääntyneet huoneeseen kaupungissa, jossa he söivät viimeisen ateriansa Jmmanuelin kanssa. Oli muinaisen pääsiäisen ajan juhlapyhä, ja he olivat kerääntyneet puhuakseen tapahtuneista asioista. Katsokaa, ovi avautui ja muukalainen astui sisään; joku, jota he eivät olleet koskaan nähneet aikaisemmin. Henkilöllä oli liina kasvojensa yllä. He olivat välittömästi peloissaan, että se voisi olla yksi juutalaisista, joka tulisi kavaltamaan heidät.
Muukalainen puhui lempeästi ja sanoi: ”Rauha olkoon kanssanne.” Ja hän otti liinan pois kasvoiltaan, jolloin he näkivät, että tämä oli Jmmanuel.
EPÄILEVÄ TUOMAS
Sen jälkeen hän näytti kätensä ja kupeensa ja jalkansa, ja he pystyivät näkemään hänen haavansa. Oli suurta hämmennystä, mutta suurta riemua hänen läsnäolostaan. Joka tapauksessa oli myös suurta epäröintiä sellaisesta todellisuudesta, ja Tuomas uskoi muodon olevan haamu ja sanoi Jmmanuelille: ”Jos voisin koskettaa haavojasi, silloin tietäisin, ettet ole illuusio.”
Jmmanuel sanoi hänelle: ”Ojenna kätesi minulle ja laita se haavoilleni, jotta sinä pieniuskoinen voisit uskoa.” Tuomas teki, kuten kerrottiin, ja hän kosketti Jmmanuelin kehossa olleita haavoja ja sanoi järkyttyneessä hiljaisuudessa: ”Totisesti, sinä se olet.”
Jmmanuel lähti sen jälkeen pois oppilaidensa luota, ja kun hän poistui, hän kertoi heille: ”Pitäkää tämä paluuni salaisuutena, jotta elossa olemiseni ei tule tietoon.”
Mutta, katsokaa, seuraavana päivänä oppilaat lähtivät Galileaan ja levittivät iloisia uutisia Jmmanuelin seuraajien keskuuteen.
KAKSI ILMESTYMISTÄ LISÄÄ
Kun oppilaat kulkivat tietään, ohimenevä muukalainen liittyi heihin ja käveli heidän kanssaan osan matkasta.
He olivat surullisia ja kertoivat toinen toisilleen, kuinka Jmmanuel oli pakotettu kuolemaan ristillä ja kaikista asioista, jotka olivat tapahtuneet edellisinä päivinä.
Muukalainen kysyi heiltä: ”Miksi surette?” Ja he puhuivat hänelle kaikista asioista, jotka tekivät heidät murheellisiksi.
Muukalainen sanoi: ”Te niin vähäuskoiset; Jmmanuel oli kertonut teille, että hän nousisi puolikuolemasta kolmen päivän ja kolmen yön jälkeen, ja aivan kuten hän sanoi, niin oli myös tapahtunut.” Kun hän puhui, Jmmanuel otti pölysuojan kasvoiltaan, ja he tunnistivat hänet.
Jmmanuel ei puhunut enää sanaakaan. Hän kääntyi ja meni pois, eikä häntä nähty enää pitkään aikaan.
Sitten tapahtui yhtenä päivänä, että jotkut oppilaista olivat kalastamassa Tiberian merellä pitkään sen jälkeen, kun Jmmanuel oli kadonnut, eivätkä he saaneet mitään koko yönä. He olivat hyvin vihaisia ja väsyneitä, kun aamunkoitto sarasti uutena päivänä. Kun he tulivat rannikolle, siellä seisoi muukalainen kasvot peitettynä, joka puhui ja sanoi: ”Eikö teillä ole mitään syötävää? Sillä olen nälkäinen.”
He vastasivat ja sanoivat: ”Ei, sillä emme ole saaneet edes yhtä kalaa verkkoihimme.”
Muukalainen puhui ja sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, ja saatte suuren määrän.”
He hämmästyivät hänen puheensa takia, mutta päättivät noudattaa hänen pyyntöään heittää verkko veneen oikealle puolelle. Ja katsokaa, he eivät voineet vetää verkkoa takaisin siinä olevan suuren kalamäärän takia.
Sen jälkeen he tulivat rannikolle ja valmistivat aterian, sillä myös he olivat nälkäisiä. Katsokaa, muukalainen paljasti kasvonsa, ja se oli Jmmanuel.
Kun he söivät ja jakoivat suuren ilon, hän sanoi heille: ”Menkää Galileaan tietylle vuorelle, siellä liityn teihin, sillä aikamme yhdessä on päättynyt, ja jokainen voi kulkea omaa tietään.”
Oppilaat menivät vuorelle, johon Jmmanuel oli ohjeistanut heidät menemään, ja siellä he tapasivat hänet.
VIIMEINEN OPETUS
Kun he kaikki olivat kerääntyneet, hän puhui heidän kanssaan ja sanoi: ”Katsokaa, puhun teille tämän viimeisen kerran; sen jälkeen lähden enkä ikinä palaa tähän paikkaan. Tieni vie minut Intiaan, jossa moni tästä ihmisrodusta elää myös, koska he lähtivät tästä maasta asuakseen siellä. Tehtäväni johdattaa minut heidän ja siellä syntyneen ihmisrodun luokse. Tieni siihen paikkaan tulee olemaan pitkä, sillä minun täytyy tuoda uudet opetukseni vielä moniin maihin sekä myös suurten mustien vesien rannikoille täältä pohjoiseen.
”Ennen kuin lähden, annan teille joka tapauksessa viimeisen opetuksen: jos ihminen elää Luomakunnan lakien mukaisesti, hän elää oikein totuudessa, mutta tämä on viimeinen päämäärä: kaiken ihmismäisen täytyy kuolla ihmisessä, mutta kaiken luovan täytyy nousta ja syleillä Luomakuntaa. Pitäkää Universumia paikkana, jossa Luomakunta pysyy äärettömyydessä. Kaikella ihmisen omistamalla on alkuperänsä Luomakunnassa; siispä se kuuluu Luomakunnalle.
”Ihminen tulee muuttamaan koko henkisen elämänsä ja täydellistää sen, jotta siitä voi tulla yhtä Luomakunnan kanssa. Ja jos ihminen tekee asian, hänen täytyy tehdä se tiedostaen Luomakunnan läsnäolo. Mutta ihmisen ei tule koskaan pakottaa totuutta toiselle, sillä se olisi arvotonta. Ensin ihminen katsoo omaa edistymistään hengessä, jotta hän luo itseensä luovaa harmoniaa. ”Pakottaminen” ei ole Luomakunnasta.
”Suurempi pimeys ei hallitse ihmisessä kuin tietämättömyys ja viisauden puute. Ihmisen voitokkuus sen huipussaan käsittää jokaisen luovuutta vastustavan voiman tuhoamisen ja poistamisen, jotta luovuus voisi vallita.
”Ihmisen täytyy kehittää itseensä voima tuomita hyvää ja pahaa sekä oikea käsitys kaikissa asioissa, jotta hän voisi olla viisas, reilu ja oikeudenmukainen ja noudattaisi samalla Luomakunnan lakeja.
”Käsitys on välttämätön siihen, mikä on todellista ja mikä on epätodellista, mikä on arvokasta ja millä ei ole arvoa; myös siihen, mikä on Luomakunnasta ja mikä ei ole. Ihmisen täytyy tulla universaaliksi ykseyden yksiköksi, jotta hänestä tulee yhtä Luomakunnan kanssa. Kuinka suuri onkaan ihmisen kärsimys, niin Luomakunnan voima ihmisessä on mittaamattomasti suurempi valloittamaan kaiken pahuudesta olevan.
”Jos ihminen elää tietoisuudessaan vain ihmisenä, hän tulee jäämään pääsemättömän etäiseksi hengestään ja Luomakunnasta ja näin ollen siinä olevista laeista. Mitä suurempi ihmisen omistautuminen Luomakunnan laeille, sitä syvempi tulee olemaan rauha, jota hän hautoo sisällään. Ihmisen onnellisuus koostuu siitä, että hän etsii ja löytää totuutta, jotta hän voi haalia siitä tietoa ja viisautta, ja ajattelee ja toimii Luomakunnan mukaisesti. Koska vain ihmiselämän olosuhteiden kautta ihminen pystyy kehittämään luovia voimiaan hengessä sekä käyttämään niitä.
”Ihmisen täytyy yrittää päivittäin avata voimiaan ja kykyjään, sillä vain siten hän haalii kokemusta niiden käytöstä. Niin kauan kuin ihminen ei ole yhtä Luomakunnan kanssa, hän ei tule koskaan saamaan kykyä nauraa fyysisen kehon kuolemasta tai siirtymisestä, joka vaikuttaa olevan kuolema. Sillä pelko tuntemattomasta on ihmisessä, jonka vain täydellisyys kykenee ymmärtämään ja josta henki on kaikkitietävä.
”Sen sijaan, että olisi vaistojen ja impulssien ohjaama, ihmisen täytyy elää viisauden täysinäisessä oivaltamisessa ja myös lain mukaan. Ihminen ei tule kadottamaan tietään rajoituksien metsässä vaan tulee laajentamaan henkeään sekä näkemään ja löytämään tietämystä ja viisautta, jotta hän voisi tulla lähemmäksi elämänsä tarkoitusta ja tavoitetta ja tunnistaisi luovan periaatteen kaikissa asioissa. Tuhat valoa auttavat ihmistä polullaan, jos hän vain katsoo ja seuraa niitä.
”Ihminen voi haalia ja tulee haalimaan kaiken tietämyksen ja viisauden, jos hän vakavasti ja itsepintaisesti pyrkii täydellisyyteen. Lait palvelevat kaikkia niitä, jotka ovat halukkaita näkemään totuuden ja viisauden rajoittamattomassa mitassa siinä määrin kuin he hallitsevat itsensä kaikilla mahdollisilla tahoilla ja kehittävät henkisiä voimiaan aina korkeammalle ja korkeammalle ja täten täydellistävät itsensä.
”Ihmisen ei tule miettiä fyysistä kärsimystään vaan hengen todellisuutta ja olemista, joka on Luomakunnasta. Ihmisessä on vakaa levottomuus, koska hänellä on sisäinen tietämys, että hänen kohtalonsa ja päämääränsä tulevat olemaan yhtä Luomakunnan sisällä. Ihminen voi olla suuri, viisas ja hyvä, mutta se ei ole riittävää. Hänen täytyy tulla aina viisaammaksi, suuremmaksi ja paremmaksi; ei ole mitään rajoituksia rakkaudelle, rauhalle ja ilolle, sillä nykyisyys täytyy ylittää lakkaamattomasti.
IHMISEN LOPULLINEN PÄÄMÄÄRÄ
”Totisesti sanon teille, että rakkaus, joka on rajoittamaton, jatkuva ja erehtymätön, on vailla olosuhteita, ja se on puhdas, ja sen tulessa palavat kaikki epäpuhdas ja paha. Sillä sellainen rakkaus on Luomakunnan ja sen lakien rakkaus, johon myös ihminen on ennaltamäärätty ajan alusta alkaen. Koska tämä on ihmisen viimeinen ”päämäärä”, hänen täytyy pitää huolta, että tämän täytyy olla niin ja tulee olla niin, sillä tämä on hänen kohtalonsa. Tähän mennessä ihminen ei ole ymmärtänyt tämän opetuksen viisautta, koska se on turmeltu kaikkialla Maassa. Tietämättömyydessään ihminen vääristi sen kaikissa eri taiteissa ja muodoissa, jotta siitä tulee hajanaista ja käsittämätöntä.
”Joka tapauksessa kahdessa tuhannessa vuodessa se tuodaan esiin ja opetetaan uudestaan vääristämättömänä, kun ihmisestä on tullut järkevä ja tietävä. Tulee uusi aika ja sukupolvi, joka ennustaa suuria muutoksia. Tähdistä voi lukea, että uuden aikakauden ihmiset tulevat olemaan suuria vallankumoajia totuudessa, ja tähdistä tulee totuus tästä. Näin ollen muutama erityinen ihminen, valitut, tulevat opettamaan uudestaan vääristämättömät julistukseni. Heillä tulee olemaan suurta rohkeutta, sillä heitä karkottavat väärässä uskonopissa olevat, jotka väittävät julistavan totuuttani. Heitä tullaan parjaamaan ja heitä syytetään väärästi kaikenlaisista rikoksista, jotta totuuden esiin tuominen pysäytettäisiin.
”Teidän täytyy mennä ja valmistella tie opetuksilleni ja tehdä kaikista ihmisistä sen oppilaita. Mutta varokaa vääriä opetuksia, joiden sallisitte nousta omasta tietämättömyydestänne. Jotkut teistä ovat hyvin taipuvaisia esittämään opetuksiani virheellisesti. Neuvon teitä tiukasti ja varoitan teitä olemaan huolellisia tuodessanne esiin vain totuutta. Opettakaa ihmisille kaikki, jonka käskin, ettette vääristäisi opetuksiani.”
SYYRIAAN ”UKKOSTAVASSA VALOSSA”
Tapahtui niin, että kun hän puhui heille tähän tapaan, taivaalla myrskysi ja suuri valo tuli alas taivaalta. Lähellä heidän istumapaikkaansa valo laskeutui maahan. Siellä loisti hyvin kaunis metallinen kimallus, sillä se heijastui auringon valossa, koska taivas oli kirkas ja pilviä ei ollut läsnä, paitsi yksi valon yläpuolella.
Jmmanuel lopetti puhumisensa, nousi ja kulki metallisen valon luo ja astui siihen sisälle. Tapahtui niin, että ympärillämme nousi sumu ja jälleen myrskysi, kun laulaminen alkoi, ja valo nousi taivaalle jälleen kerran ja sumupilvi hajosi.
Oppilaat palasivat hiljaa Jerusalemiin ja kuvailivat, mitä oli tapahtunut.
Tapahtui nyt niin, että Jmmanuel matkasi suuren valon kautta Syyriaan, ja hän eli Damaskoksessa noin kaksi vuotta. Häntä ei tunnistettu henkilöllisyydeltään, ja häntä kutsuttiin hyvin usein Esun nimellä.
Noin kahden vuoden jälkeen hän lähetti viestintuojan Galileaan paikallistaakseen veljensä, Tuomaksen, ja oppilaansa, myöskin Tuomaksen, sekä myös itseni, Juudas Iskariotin. Hieman yli kahdessa kuukaudessa Juudas ja Tuomas tekivät matkan Jmmanuelin luokse. He toivat huonoja uutisia.
Tuomas kertoi: ”Oppilaasi ovat vääristäneet opetuksiasi, he sanovat sinun olevan Jumalan poika ja kutsuvat sinua Voidelluksi ja ovat julistaneet, että sinä olet tasavertainen Luomakunnan kanssa. Ylipapit ja vanhimmat karkottavat seuraajiasi ja kivittävät heitä, kun milloin löytävät ja saavat heitä kiinni. On sanottu Tuomaksesta, oppilaastasi, että hän pakeni ja lähti Intian maahan karavaanissa.
SAUL
”Suuri vihollinen on noussut sinua vastaan; mies nimeltään Saul. Hän vaahtoaa raivosta sinua vastaan ja lausuu sinua vastaan suuria uhkauksia. Hän osoittaa suuria uhkauksia oppilaitasi ja heitä vastaan, jotka uskovat opetuksiisi. Hän on kirjoittanut kirjeitä synagoogeihin kaikissa maissa, jotta uutta opetustasi seuraavat pidätettäisiin ja vietäisiin Jerusalemiin. Eroa ei tehdä miehen, naisen tai lapsen välillä, sillä heidät kaikki tapetaan.”
Jmmanuel puhui: ”Älkää olko peloissanne, aika tulee pian, jolloin Saulille opetetaan päinvastaisesti kuin mitkä ovat hänen pahat ajatuksensa. Sillä hän on jo matkalla tänne Damaskukseen. Hän seuraa teitä kahta, jotta hän voisi pidättää ja palauttaa teidät kahleissa Jerusalemiin. Mutta astun hänen eteensä, ennen kuin hän saavuttaa Damaskuksen, ja koska hän uskoo minun olevan kuollut, hän olettaa ilmestymiseni olevan haamu.”
Jmmanuel lähti sen jälkeen näkemään ystävää, joka auttoi häntä mysteeristen asioiden kanssa, kuten jauheet, salvat, nesteet ja muut salaiset esineet. Kun hän oli kerännyt kaikki tarvikkeensa, hän lähti kaupungista tietä pitkin Galileaan, josta Saul tulisi.
Kahden päivän ajan Jmmanuel odotti paikassa, joka oli noin päivän matkan päässä Damaskuksesta, kallioilla. Odottaessaan hän valmisti sekoituksen erinäisistä mukana tuomistaan esineistä.
Toisen päivän yönä hän näki ryhmän lähestyvän Galilean suunnasta, jonka mukana oli Saul, oppilaiden ja Jmmanuelin seuraajien karkottaja.
Kun ryhmä tuli lähelle, Jmmanuel astui eteenpäin isolla kalliolla, iski tulen sekoitettuun massaan ja heitti sen saapuvan ryhmän eteen – suoraan reitille Saulin eteen. Samaan aikaan Jmmanuel huusi kuuluvasti: ”Saul, Saul, miksi karkotat oppilaitani?”
Saul oli joka tapauksessa kauhistunut ja kaatui maahan ja huusi: ”Kuka olet, joka puhuu minulle tällä tavoin?”
Jmmanuel vastasi ja sanoi: ”Olen Jmmanuel, jota karkotat vihassasi, kuten teet oppilailleni. Nouse ylös ja mene kaupunkiin, ja anna näiden opettaa sinulle, kuinka sinun tulisi elää.”
Saul oli hyvin peloissaan ja sanoi: ”Mutta sinä olet hän, jonka he ristiinnaulitsivat, joten olet kuollut ja puhut minulle nyt haamuna.”
Jmmanuel ei vastannut, kääntyi ja palasi Damaskukseen.
Miehet, jotka olivat Saulin tovereita, seisoivat jähmettyneinä pelosta, sillä myös he ajattelivat, että he olivat nähneet haamun. Mutta Saul nousi jaloilleen ja avasi silmänsä. Joka tapauksessa hänen silmissään ei ollut näköä, sillä ne olivat Jmmanuelin aiheuttaman valon sokaisemat.
Hänen toverinsa johdattivat hänet kädestä pitäen Damaskukseen. Saulilla ei ollut näköä kolmeen päivään, ja hän ei syönyt tai juonut sinä aikana. Jmmanuelin oppilas tuli Saulin luokse ja opetti hänelle uutta opetusta, joten hän alkoi pikkuhiljaa ymmärtää sitä.
Mutta Saulin henki oli hämmentynyt kiven lähellä tapahtuneesta, joten hän ymmärsi paljon väärin ja puhui hyvin hämmentyneellä tavalla.
Tässä samassa hämmentyneisyyden tilassa hän julisti uudistusta ja alkoi saarnata sekavia asioita ihmisille.
KOHTI INTIAA
Jmmanuel viipyi toisen kuukauden ajan Damaskuksessa, ja sen jälkeen hän levitti sanaa, että hän lähtisi maasta ja matkustaisi Intiaan. Hänen äitinsä, Maria, tuli Nasaretista, ja hän Jmmanuelin, Tuomaksen ja Juudaksen kanssa matkustivat Intiaan. Milloin he tulivat asutuksen luo, Jmmanuel jälleen saarnasi ja opetti ihmisiä. Hänen sisimmässään oleva voima oli vieläkin suurempi ja vahvempi kuin aikaisemmin.
**************************
Pidetään tauko, sillä haluan kääntää seuraavaksi Luomakunnan opetukset, ja olisi sopivaa pitää se erillisenä osiona.