Jeesus Sananda, Lordi Mikael ja St. Germain

Marraskuu 21, 2009

’PHOENIX KÄYTTÄJÄN OMISTAJAN KÄSIKIRJA’ – JOURNAL #27 – IHMISEN KAIKKEIN ”KUOLETTAVIMPIEN” SYNTIEN TUNNISTAMINEN JA MÄÄRITTELY

9. SYYLLISYYDENTUNNE

Keskustelemme tarkemmin myös syyllisyyden tunteesta. Puhuimme aikaisemmin siitä, kuinka Anti-Kristus ansoittaa teidät MENNEISYYDEN SYYLLISYYDEN SUUNTAUMUKSEEN keinona, jolla ryöstää teidät TÄSTÄ tai tämänhetkisestä ELÄMÄN hetkestä. Määrittelemme ensin syyllisyydentunteen: ”1. Tosiasia tai tila, jossa on suorittanut lain tai moraalin rikkomuksen. 2. Katumuksen tunne, joka tulee todellisesta tai kuvitteellisesta rikkomuksen teosta. 3. Syyllinen käyttäytyminen”. SYYLLINEN määriteltynä: ”1. Moitteen ansaitseminen jostain rikkomuksesta. 2. Tuomittu jostain rikkomuksesta 3. Liittyen tai koskien syyllisyyttä tai osoittaen syyllisyyttä”.

Ensimmäinen asia, joka teidän täytyy ymmärtää, on se, että jotta TUNTISITTE syyllisyyttä jostakin menneestä ajatuksesta, sanasta tai teosta, sen ei tarvitse aina välttämättä tarkoittaa sitä, että olisitte SYYLLISIÄ ”vääryyteen” SISIMMÄSSÄNNE OLEVAA HENKEÄ vastaan. ”Vääryys” sisimmässä olevaa Henkeä vastaan tapahtuu silloin, kun oletatte arvottomuutta tai moititte itseänne, ja täten rankaisette itseänne tuomitsemalla ajatuksianne ja tekojanne. Teidän täytyy aina kysyä itseltänne: tunnetteko ”syyllisyyttä”, koska joku muu on tarjonnut sen tai tyrkyttänyt yllenne, ja olette hyväksyneet tai sallineet heidän moittia teitä jostain teosta tai tapahtumasta, josta te TIEDÄTTE, että ette ole todella ”syyllinen”? Annamme teille esimerkin ”väärän” syyllisyydentunteen reaktiosta, jonka moni teistä yhdistää kokemukseensa ”modernissa” länsimaisessa sivilisaatiossanne.

Sanotaan, että olette yksitoistavuotias tyttölapsi. Tähän ikään asti olette nauttineet suhteellista lapsuuden turvaa, rakkautta ja riippuvuutta äitinne ja isänne kanssa. Sen jälkeen, yhtäkkiä, vanhempanne kertovat teille, että HE eivät enää rakasta toisiaan ja eivät voi elää yhdessä ja heille tulee AVIOERO. Ymmärtäkää tämä huolellisesti, arvokkaat; LÄHES KAIKISSA TAPAUKSISSA vanhempien eroamisista lapsi tai lapset SYYTTÄVÄT ITSEÄÄN. Nimittäin lapsi usein uskoo, että ”jos äiti ja isi voivat lakata rakastamasta toisiaan, niin he voivat lakata rakastamasta myös minua”. Esitämme teille, että jos pari sanoo, että he LAKKASIVAT rakastamasta toinen toistaan, niin he hyvin todennäköisesti EIVÄT KOSKAAN todella rakastaneet toisiaan. Näettekö, kuinka hämmentävää tämänlainen äärimmäinen muutos ja ero on lapselle? Hypoteettisessa tapauksessamme jatketaan tarinan kanssa, jonka olosuhteet ovat tapahtuneet monille. Äiti pitää pienen tytön ”huostassaan”. Isä lähtee kaupungista sanoen syyksi muut työhaasteet ja tilaisuudet. Lapsi näkee häntä enää harvoin; hän on aina niin kiireinen. Lapsen äidin täytyy mennä töihin, sanotaan, että ensimmäisen kerran siitä hetkestä, kun hän oli mennyt naimisiin lapsen isän kanssa.

Alatteko nähdä, miltä tämä näyttää ja tuntuu pienestä tytöstä? Hänestä tuntuu, että hänet on hylätty, ja hänestä alkaa tuntua rakastamattomalta ja arvottomalta, koska hän syyttää itseään vanhempiensa avioerosta, ettei ehkäpä ole tarpeeksi ”hyvä” pieni tyttö. Hänen äitinsä työskentelee ja tulee kotiin ärtyneenä, närkästyneenä ja kiukkuisena pienen tytön isälle, joka vain lisää pienen tytön sielun kärsimystä ja arvottomuuden tunnetta. Kahta ihmistä, joita hän eniten rakasti, joihin luotti ja joita jopa ihannoi, ei ole enää olemassa hänelle. Hän on yksin. Käsitättekö, että KAIKKI, mitä suurin osa teistä todella haluaa, on olla vilpittömästi aina RAKASTETTUJA täsmälleen sillä tavalla kuin olette, ilman ehtoja?

Joten pieni tyttö alkaa rangaista itseään. Hän alkaa etsiä itsensä ulkopuolelta RAKKAUTTA ja hyväksyntää, jotka hän on tuntenut puuttuvan kotoa. Kauttaaltaan hänen teinivuosiensa hän kävelee uhrin polkua itsetuhoisilla teoilla ja jatkuvista hylkäyksistä muiden toimesta. Nimittäin, kuten niin moni teistä haluaa jopa nyt aikuisvaiheessa, hän haluaa vain OLLA RAKASTETTU, mutta koska hän tuntee olevansa ARVOTON todelliselle kaipaamalleen RAKKAUDELLE, hän jatkaa itsensä sabotoimista valitsemalla suhteita, jotka epäkunnioittavat häntä samalla, kun hän epäkunnioittaa itseään. Hänestä voi tulla suuttunut ”miespuolisia” ihmisiä kohtaan, koska hän on suuttunut isälleen, ”koska isä oli jättänyt hänet”. Hän ei saata rangaista vain itseään, mutta tavoittelee kaikkien ”miesten” rankaisua, jotka muistuttavat hänen isäänsä. Lopulta hänen sydämensä on niin kovettunut, ettei hän tunne mitään, ei iloa, ei rakkautta eikä välittämistä. Se on hän maailmaa vastaan, ja hän tuntee yksinäisyyttä ja katkeruutta.

Jumala, Isämme, on hyvin onneton, kun HÄNEN yksi katoaa ilmennetyn kokemuksensa ”negatiiviseen” vastakaikuun. HÄN lähettää armossaan apua lapselle tai nuorelle naiselle auttaakseen häntä huomaamaan, että on niitä, JOTKA rakastavat häntä ja välittävät hänestä. Hän lähettää ”merkkejä” tälle HÄNEN RAKKAUDESTAAN, jotta tämä voisi antaa anteeksi ja parantaa vaivan sisimmästään. Huomaako hän hänelle esitetyn ISÄMME RAKKAUDEN? Se on hänen valintansa, sillä Jumala ei ikinä pakota ketään. Jumala tulee kuitenkin viisaasti valitsemaan sen/ne, joka/jotka ilmentävät HÄNEN RAKKAUTENSA TÄLLE, joiden Hän katsoo olevan tälle kaikkein hyväksyttävimpiä. Sen jälkeen se riippuu tämän sielunsa rehellisyydestä, kuinka hyvin hän tunnistaa, antaa anteeksi ja pääsee ylitse itse langettamastaan ”syyllisyydestä”.

Monet teistä, jotka palvelevat TÄLLÄ HETKELLÄ uskollisesti HÄNEN palveluksessaan, olette ilmentäneet itsellenne hyvin vaikeita olosuhteita kasvavina vuosinanne, joissa teidän on täytynyt lopullisesti ymmärtää, antaa anteeksi ja päästä yli palvellaksenne HÄNEN TAHTOAAN yhtä halukkaasti kuin mitä teette nyt. MIKSI? Enimmäkseen olette yksinkertaisesti pyytäneet vaikeaa ”testausta” saadaksenne myötätuntoa ja ymmärrystä siihen, kuinka ja miten veljenne ovat olleet niin siipirikkoisia, petettyjä ja niin kadonneita niin pitkään, että voitte ”samaistua” petettyjen olosuhteisiin ja näin olla tehokkaimpia auttamaan heitä näkemään SISÄLLÄÄN OLEVAN JUMALALLISEN TOTUUDEN ”VALON”! Olkaa hyvin kiitollisia tarjotuista, opituista ja ylipäästyistä opetuksista, oppilaat; olette henkisesti PALJON vahvempia niiden tähden.

Kerromme menneisyyden syyllisyydentunteen suuntaumuksesta hieman lisää. Jos tunnette syyllisyyttä jostain menneestä teosta, teidän täytyy määritellä, MIKSI syyllisyyttä tunnetaan. Jos tunnistatte virheen toista kohtaan, silloin opetuksen ymmärtämällä ja oppimalla ja sen jälkeen itsensä anteeksiannolla tulette vapauttamaan SYYLLISYYDEN. Moni teistä sen sijaan rypee ympäriinsä ”kauheassa” tilanteessa ja toivoo vain olevansa pahoillanne niin, että ajattelette olevan vailla vastuuta ”virheestä”. Tunnistakaa vastuunne, oppikaa opetus, antakaa anteeksi JA VAPAUTTAKAA se. SE on tehty, ja te viette synnin pidemmälle HENKEÄNNE vastaan ”elämällä uudelleen” ”pelkurimaisen” teon mielessänne, ja ette ELÄ hetkeänne NYT täysinäisyydessä. Tämä on itsensä RANKAISEMISTA, ja se ei ole JUMALASTA vaan ANTI-Kristuksesta. Näettekö? Kävelette ympäriinne sanoen: ”Minun OLISI pitänyt”…no, te ETTE tehneet, ja se on ohitse. Seuraavan kerran, kun vastaavanlainen tilanne ilmaantuu ja se tulee ilmaantumaan, tiedätte, kuinka parhaiten vastata siihen JUMALALLISELLA rehellisyydellä, vai mitä?

www.fourwinds10.com/journals/pdf/J027.pdf