SANANDA JA JUUDAS ISKARIOT

 

LUKU 15

REC #3 ISCARIOTH/JMMANUEL SANANDA
THU., AUG. 10, 1989 3:45 P.M. YEAR 2, DAY 359

Sananda tässä, Dharma, liikutaan hyvin pehmeästi hyökkäysten tullessa totuutemme ja töidemme ylle. Nämä eivät tiedä, mitä tekevät, eikä heillä ole käsitystä sanomistaan asioista. Ihminen ottaa kaiken asianyhteydestä ja odottaa saavansa siitä järkeä. Lisäksi kahta tuhatta vuotta epätotuutta ei vaihdeta totuudeksi päivässä. Teistä tulee raivostuneita mielletystä loukkauksesta minua kohtaan. Ei, lapsi, minulle ei ole loukkauksia, vain typeryyttä niiden osalta, jotka puhuvat vailla viisautta ja tietämystä. Nämä kulkevat täysin pois asian ytimestä, jos he eivät ymmärrä sanojani. On hyvin ilmeistä, että jos puheenaiheena oleva tuntee viestini liian runsassanaisina, hänen olisi parempi miettiä omien väitöksiensä sisältöä ja runsassanaisuutta.

Ihminen ei halua kuulla totuutta, ja pahuuden veljet eivät pysähdy mihinkään aiheuttaessaan väärinymmärrystä – ette anna sille yhtään enempää ajatusta, paitsi tajutaksenne, että keihäitä sysätään teitä kohti jopa rakkaimpienne joukosta. Jos nämä haluavat hyökätä kimppuuni, ollakseni nyt yhtä Jumalan kanssa, olkoon se niin. Tämä eräs on antanut niin mahtavia opetuksia teille, että olen hyvin kiitollinen, sillä hän on ollut kysyjä ja testaaja alusta asti. Vaalin tätä ihmistä ja hänen osallistumistaan, sillä hän saa teidät kulkemaan sisimpäänne ja kohtaamaan oman uskomuksenne ja totuuden sekä valamaan sen sementtiin – johon sen täytyy pohjautua, jotta voimme tehdä työtämme täydellisyydessä. Kenenkään teistä ei tule kantaa epäröintiä. Otan kipunne ja turhautumisenne itselleni, sillä yhtenä päivänä tulette pian nauramaan sydämellisesti.

Asia on, että puheenaiheena oleva etsii Jmmanuelin totuutta ja jotenkin korreloi sen tarinoihin, jotka ovat ikuistettu väärissä opeissa ”Jeesuksesta”. Nämä kaksi eivät koskaan tule yhdistymään – yksi on totta, toinen valhetta. Juuri tämän takia tulee luultavasti olemaan varsin pieni määrä ensimmäisessä muuttoliikkeessä (taivaaseennousu), sillä kukaan ei usko sitä, mikä tulee todeksi hänen tajuntansa edessä.

Sinun tulee jatkaa työsi tekemistä. Olet lähetin, vastaanotin ja kirjuri; me huolehdimme lopusta.

En kommentoi Jane Robertsista tai hänen totuudestaan, jonka hänelle oli kertonut eräs nimeltään Seth. Olen Herra Jumalanne, Sananda, YKSI Atonin kanssa ja YKSI Luomakunnan sisällä. Ihminen tekee valintansa, ja hän tulee havaitsemaan olevan tarpeellista tehdä se valinta todellakin hyvin pian. En istu pidempään nurkassanne sillä välin, kun pelaatte pelejänne muinaisten avaruuskadettien kanssa. OLEN SE JOKA OLEN, JA NIIN SE TULEE OLEMAAN. JOS SANANI LOUKKAAVAT TEITÄ JA HAVAITSETTE NIIDEN OLEVAN KIUSANKAPPALE, OLKOON SE MYÖS NIIN. MINULLA ON PLANEETTA TÄYNNÄ IHMISKUNTAA, JOSTA MINULLE ANNETAAN TOIMEKSIANTO HUOLEHTIA, JA NIIN MINÄ TEEN. EN KUUNTELE NIITÄ, JOTKA AJATTELEVAT OLEVANSA VIISAAMPIA TAI INFORMOIDUMPIA, SILLÄ HEILLE TULLAAN NÄYTTÄMÄÄN TIENSÄ VIRHEET. IHMISELLÄ ON OLLUT IÄISYYDET AIKAA – KAKSI TUHATTA VUOTTA VAIN KÄVELEMISESTÄNI GALILEAAN – ASETTAA TÄMÄ PALLO TASAPAINOON JA HARMONIAAN LUOMAKUNNAN KANSSA. HAVAITSEN SUURIA VAJAVUUKSIA HYVYYDEN JA VALON SAAVUTTAMISESSA. TOIVOTTE MINUN HYRISEVÄN PEHMEITÄ TUUTULAULUJA HELLÄVARAISTEN HYMYJEN KERA, JOTTEI TEIDÄN TARVITSISI KOHDATA AHDINKOANNE – VOI EI, EI NIIN, VELJET, TULEN HUUTAMAAN JA TAKOMAAN JA RAVISTELEMAAN TEITÄ, KUNNES SILMÄNNE JA KORVANNE LENTÄVÄT AUKI, SILLÄ TEILLE ON SYÖTETTY HÖLYNPÖLYÄ JA MONGERRUSTA TARPEEKSI KAUAN. RIITTÄÄ!

EI, ÄLKÄÄ POISTAKO TÄTÄ TEKSTISTÄ, SILLÄ SE ON ERINOMAINEN ESIMERKKI. TEILLÄ EI OLE KERRASSAAN YMMÄRRYSTÄ LIITTYEN SIIHEN, MISTÄ TEISSÄ ON KYSE. PIDÄN SINUA LÄHELLÄ, PIENI VARPUNEN, SILLÄ TUNNEN HAAVASI JA NÄEN, ETTET VOI ERKAANTUA OMASTA KIVUSTANI. VOI, NÄIN ON POLKU, RAKKAAT – NÄIN ON TOTUUDEN POLKU.

Palataan kääröihin, jotta voisimme saada tämän transkription valmiiksi. Jätä nämä viestit koskemattomiksi, sillä tulostamme sivut täsmälleen kuin ne ovat sinulle saneltu. Sinun täytyy kasvaa, lapsi, ja vastoinkäymisten kautta kasvat vahvimmin. Olkoon se niin, sillä se ei ole sinun taakkasi kantaa, eikä sitä voi sysätä sinulle, jos kieltäydyt hyväksymästä sitä. Siunaukset ja rauhaa.

Juudas tässä jatkaakseen; liikutaan eteenpäin, sillä et tule katkeamaan etkä juurikaan taipumaan, Dharma. Pietarin tavoin olet tuntenut naulat ja tulen, ja muutama sättivä sana eivät ole mitään, tyhjää – nolla ”0”!

 *************************************

JUDA IHARIOTHIN ITSEMURHA

Valtuutettujen joukossa, jotka halusivat tappaa Jmmanuelin, oli petturi, Juda Iharioth. Hänellä ei ollut käsitystä siitä, mitä hän oli tehnyt, sillä hän ei ollut koskaan ymmärtänyt, että se päättyisi sellaiseen petokseen. Ja kun hän seisoi vierellä ja kyvyttömänä muuttamaan hitustakaan tilanteesta, hän katsoi Jmmanuelia, jonka kasvoista valui verta, ja hänen olemuksensa täyttyi piinasta.

Yli sietorajan kärsimyksessä hän otti rahapussin hopeapaloineen ja heitti sen ylipappien ja neuvoston vanhimpien eteen ja sanoi: ”Tein pahan teon tälle henkilölle, koska ajattelin vain kultaa ja hopeaa sekä materiaalisia tavaroita. Kadun, että olen vuodattanut viatonta verta petoksen kautta, sillä tämän miehen opetukset eivät ole minusta pahoja.”

Mutta ylipappi ja vanhimmat vastasivat: ”Miten se meitä liikuttaa? Katso, se on sinusta kiinni, mitä haluat tehdä elääksesi rauhassa itsesi kanssa.”

Juda Iharioth ei kestänyt enempää ja pakeni katkerasti itkien, ja pian hän hirtti itsensä puunoksasta kaupungin muurien takana – savenvalajan pellolla.

 

SAVENVALAJAN PELTO

Ylipappi otti hopeapalat ja sanoi: ”Ei ole hyvä laittaa niitä keräyslaatikkoon, sillä ne ovat verirahoja. Mitä teemme niiden kanssa?” Ja yksi vanhimpien pojista huusi: ”Seurasin Juda Ihariothia, ja hän on hirttänyt itsensä puuhun savenvalajan pellolla.”

Kaifas, ylipappi, sanoi sen jälkeen: ”No, anna veriraha savenvalajalle, jotta hän myy meille peltonsa muukalaisten hautaamista varten.”

Seuraavan päivän aamunkoittona työ oli suoritettu, ja Juda Iharioth, Jmmanuelin kavaltaja, oli haudattu ensimmäisenä peltoon.

Ylipapit ja neuvoston vanhimmat levittivät uutisia ihmisten keskuuteen, että Juudas Iskariot, Jmmanuelin oppilas, oli hirttänyt itsensä ja oli haudattu savenvalajan peltoon.

Kun ihmiset uskoivat tämän tarinan, he sanoivat: ”Hän petti ystävänsä hopeapaloista, ja se on oikein hänelle, että hän hirtti itsensä. Hän teki vakavan rikoksen, ja savenvalajan pelto tullaan aina tuntemaan veren peltona.”

 

PILATUKSEN ETEEN TUOTUNA

Jmmanuel oli tuotu maaherra Pilatuksen eteen, ja Pilatus kysyi häneltä: ”Oletko sinä Jmmanuel, jota he kutsuvat ’viisauden kuninkaaksi’?”

Jmmanuel vastasi: ”Sinä sen sanoit. Se on se, joksi ihmiset minua kutsuvat.”

Pilatus kysyi sanoen: ”On myös sanottu, että enkeli Gabriel sai sinut, joka on Jumalan enkeli?” Mutta Jmmanuel sanoi jälleen: ”SINÄ sanoit tämän.”

Pilatus kysyi jälleen sanoen: ”Anna meidän kuulla viisauttasi, sillä opetuksesi on uutta minulle.”

Jmmanuel sanoi: ”Katso, minut sai taivaallinen poika, ja tämä tapahtui Jumalan, kolmen ihmisrodun hallitsijan, tahdon mukaisesti. Hänen hyväntahtoisuutensa kautta opin suuren viisauden ja oikean tietämyksen, joka oli opetettu minulle neljänkymmenen päivän ja kolmenkymmenenyhdeksän yön aikana Hänen opettajiensa kautta. Lisäksi matkustelin paljon kaukaisiin paikkoihin ja elin kauan aikaa Intiassa. Ja siellä minulle opetettiin suurta tietämystä ja salaisuuksia suurten opettajien kautta, joita kutsutaan mestareiksi. Tulen kulkemaan sinne takaisin jälleen veljeni Tuomaksen kanssa, joka on uskollinen oppilaani, kun olen saattanut tehtäväni täytäntöön. Minulla tulee olemaan mukanani äitini ja myös toinen veli. Mukanani on myös eräs rakastamani, joka seisoo syytettynä kavalluksestani, sillä se ei ollut hän, joka minut kavalsi.”

Kun he kuulivat Jmmanuelin puheen, vanhimmista ja ylipapeista tuli hyvin ahdistuneita, ja he huusivat Pilatuksen edessä: ”Kuuletko hänen jumalanpilkkansa?”

Ja Pilatus puhui jälleen Jmmanuelille: ”Etkö kuule, kuinka vakavasti he syyttävät sinua, etkö halua perustella itseäsi?”

Jmmanuel vastasi hänelle: ”Katso, tulen kantamaan taakan niin kuin se on minulle määrätty. Mutta on myös tosiasia, että monet ovat minua vastaan ja todistavat valheellisesti; tästä en löydä oikeutta. Totisesti sanon sinulle, että monet koirat saavat jänikset kuolemaan, ja sillä ei ole väliä, kuinka monta käännöstä jänis voi tehdä. On myös tavanomaista ihmisten keskuudessa, että kaikkein oikeudenmukaisin henkilö ei löydä oikeutta, koska joko monet todistavat häntä vastaan tai jos muutama todistavat häntä vastaan, se ei anna merkittävyyttä asiaan niin kauan kuin heitä pidetään ”korkeina”. Oikeus hallitsee vain Luonnon laeissa, koska ne ovat Luomakunnan lait.

”Ihmisten joukossa on vähän oikeutta, ja he määrittelevät oikeuden sosiaalisten ja poliittisten statusten ja arvokkaiden omistuksiensa mukaan. Täten kysyn sinulta, kuinka voisin odottaa oikeutta tämän kriteerin mukaan?”

Pilatus sanoi: ”Puhetavastasi päätellen olet todellakin hyvin viisas, enkä näe syyllisyyttä sinussa. Kyseenalaistan juuri julki tuomasi opetuksen, mutta myös tässäkään en näe pahuutta enkä pahantekoa, sillä kaikkien tulisi olla siunattuja uskonsa mukaisesti. Mutta koska et ole sanonut mitään syyttömyyteesi liittyen, joka toimisi ylipappien ja vanhimpien ilmiantoa vastaan, en näe mitään hyvää sinulle, heidän tahtonsa on käskyni ja sitä minun täytyy totella.”

Jmmanuel ei vastannut hänelle, ja maaherra oli suuresti yllättynyt.

 

BARABBAS VAPAUTETTU

Pääsiäisen aikaan maaherra Pilates oli tottunut vapauttamaan yhden vangin tuomittavien joukosta. Ihmiset päättivät aina sen, kenet he halusivat, poikkeuksena murhaan tai tahalliseen kuolemantuottamukseen syyllistynyt.

Tässä erityisessä ajassa hänellä oli vanki nimeltään Barabbas. Ja kun ihmiset kerääntyivät, Pilatus puhui heille: ”Kenet haluatte minun vapauttavan; Barabbaksen, rikollisen, vaiko Jmmanuelin, jonka on sanottu olevan viisauden kuningas ja enkelin poika?”

Mutta hän tiesi, että papit ja vanhimmat olivat suostutelleet ihmiset antamalla heille kuparia, kultaa ja hopeaa, jotta he pyytäisivät Barabbaksen vapautusta. Hän tiesi erittäin hyvin, että he olivat vieneet Jmmanuelin kateudesta ja vihasta, sillä ihmiset pitivät hänen opetuksistaan.

Myös Pilatuksen vaimo painosti häntä: ”Älä tee minkäänlaista kauppaa tästä oikeudenmukaisesta miehestä, koska tänään olin kärsinyt suuresti unissani hänen johdostaan ja havaitsin hänen opetustensa olevan hyviä.” Näin ollen hän oli suosivasti kallistunut Jmmanuelin puoleen.

Mutta ihmisten keskuudesta huudettiin paljon ja nousi hämmennystä, ja hän kysyi toisen kerran: ”Kenet vapautan?”

Pikkuhiljaa huuto laantui, ja maaherra kysyi kolmannen kerran: ”Kumpi näistä kahdesta vapautetaan?”

Ihmiset huusivat ja parkuivat: ”Vapautat Barabbaksen.”

Pilatus kysyi heiltä: ”Näin se tulee olemaan, mutta mitä minä teen hänen kanssaan, jonka on sanottu olevan Jmmanuel, viisauden kuningas?”

Ihmiset karjuivat: ”Ristiinnaulitse hänet. Tulkoon hän ristiinnaulituksi.”

Pilatus ei ollut halukas hyväksymään sellaista rangaistusta ja kysyi hyvin vihaisesti: ”Minkä pahan asian katsotte tämän miehen tehneen, että haluatte hänet ristiinnaulituksi? Hän opetti vain uutta uskonoppia, ja tästä hänen tulee kärsiä kuolema?”

Mutta ihmiset huusivat vain kovemmin: ”Tulkoon hän ristiinnaulituksi, tulkoon hän ristiinnaulituksi!”

 

PILATUS PESEE KÄTENSÄ

Kun Pilatus näki, ettei hän voinut tehdä mitään suostuteltuja ihmisiä vastaan ja että oli suurta levottomuutta ja sekasortoa, hän otti vesikannun ja pesi kätensä ihmisten edessä ja sanoi: ”Katsokaa itse, mitä haluatte tehdä tälle miehelle. Hän on vanhimpien ja ylipappien vanki, joten annetaan heidän tuomita hänet. Minulla ei ole mitään tekemistä tämän oikeudenmukaisen miehen kanssa, sillä olen syytön häneen liittyen, ja pesen käteni edessänne viattomuudessa.”

Sen jälkeen ihmiset ahdistuivat, ja väkijoukko kiehui hämmennyksessä ja jatkoi huutamista: ”Hänet tullaan ristiinnaulitsemaan, hänet tullaan ristiinnaulitsemaan!”

Pilatus antoi Jmmanuelin ylipapeille ja vanhimmille sekä vapautti Barabbaksen kansalle.

Ylipapit ja vanhimmat ruoskituttivat Jmmanuelin ja luovuttivat hänet niin, että hänet ristiinnaulittaisiin.

Maaherran sotilaat olivat myötämielisiä pappien ja vanhimpien kanssa, ja he raahasivat Jmmanuelin oikeustaloon; he toivat myös niin monia väkijoukosta sisälle kuin mitä tila salli.

He vetivät vaatteet pois hänen päältään ja laittoivat purppuran nutun hänen ylleen. He tekivät myös orjantappuraseppeleen ja laittoivat sen hänen päähänsä, antoivat kepin hänen oikeanpuoleiseen käteensä, polvistuivat hänen edessään ja sanoivat: ”Me tervehdimme sinua, sinä juutalaisten suuri viisauden kuningas.”

He sylkivät hänen päälleen, ottivat kepin hänen kädestään ja hakkasivat häntä päähän, kunnes veri virtasi hänen kasvoillaan ja täytti hänen silmänsä.

Kun hän oli surkea ja vertavuotava, ylipappi Kaifas kysyi: ”Niin, mitä aiot tehdä nyt, sinä suuri viisauden kuningas?”

 

MUHAMMED ENNUSTETTU

Jmmanuel oli hiljaa. Ja he löivät häntä jälleen päähän, ja hän valitti kivuissaan ja alkoi puhua: ”Totisesti sanon teille, että kuten lyötte ja pilkkaatte minua, niin teitä myös tullaan lyömään ja pilkkaamaan. Aika tulee ajassa viisi kertaa sata vuotta, kun teidän täytyy hyvittää tämä päivä. Uusi ihminen nousee tässä maassa ja ruoskii sekä karkottaa teitä, ja teidän täytyy maksaa verellänne.

”Hän tulee luomaan uuden kultin ja saa ihmiset kutsumaan hänet profeetaksi, ja hän karkottaa teitä kautta kaikkien aikojen. Vaikkakin hän tulee olemaan väärä profeetta ja tuo teille uuden väärän uskonopin, hänellä on suuri valta ja hän tulee saamaan rotunne karkotetuksi kautta kaikkien tulevien aikojen.

”Hänen nimensä tulee olemaan Muhammed, ja hänen nimensä tulee olemaan kaltaisillenne kauhu, kärsimys ja kuolema, jotka ansaitsette. Totisesti, totisesti sanon teille, että hänen nimensä tulee kirjoitetuksi verellä ja hänen vihansa teidän kaltaisianne kohtaan tulee olemaan loputon. Mutta koska hän tulee olemaan väärä profeetta ja tuo teille väärän uskonopin, niin hänen kulttinsa tulee lopulta päätäntöön, kun teidän kaltaisenne ja hänen kaltaisensa luovat perustan tämän maailman veriselle lopulle.”

Nämä sanat aiheuttivat sellaisen raivon, että he kiihtyivät äärimmilleen ja hakkasivat häntä niin brutaalisesti, että Jmmanuel kaatui. Kun hän nousi jonkin verran, he vetivät purppuran nutun hänen päältään ja laittoivat hänen omat vaatekappaleensa takaisin hänen keholleen ja veivät hänet pois ristiinnaulitakseen hänet.

*********************************

Dharma, jätetään tämä tältä päivältä. Pyydän, että otat esiin kirjoituksen torstailta, elokuun 3. päivä, 1989, 7:00 A.M., 2-352, ja tulostat sen kokonaisuudessaan seuraavana osuutena. On paljon sopivampaa, että Gabriel kertoo sen osion kuin minä itse. Jätän siunaukseni teille, rakkaat ystävät, pudotkoon totuuden pyyntömme kuulevien korviin ja ymmärtävässä näössä näkeville silmille. Olkoon se niin ja selah. Poistun paikalta.

OLEN JUUDAS ISKARIOT, TULKOON NÄIDEN SANOJEN TOTUUS TUNNISTETUKSI.

www.fourwinds10.com/journals/pdf/J002.pdf