SANANDA JA JUUDAS ISKARIOT

 

LUKU 14

REC #2 ISCARIOTH/JMMANUEL SANANDA
THU., AUG. 10, 1989 11:15 A.M. YEAR 2, DAY 359

Jmmanuel saattoi päätäntöön puheensa oppilaiden kanssa, ja me kaikki lähdimme Betaniaan ja lepraisen Simonin suvun luokse.

 

NAINEN ”KALLISARVOISEN VEDEN” KERA

Katsokaa, nainen tuli Jmmanuelin luokse, ja hänellä oli lasillinen ”kallisarvoista vettä” (parfyymiä), jonka hän kaatoi päähänsä istuessaan pöytään. Kun oppilaat huomasivat hänen tekonsa, he tulivat vihaisiksi ja häiriintyivät sekä sanoivat: ”Mitä hyvää tästä haaskauksesta on? Tämä vesi olisi voitu myydä korkealla hinnalla ja tuotot käyttää köyhille.”

Jmmanuel torui oppilaita ja sanoi: ”Miksi järkytätte naista? Hän teki hyvän teon minulle, sillä hän uskoo opetuksiini, ja tällä tavoin hän näyttää kiitollisuutensa, eikä mikään ole liian kallista hänelle. Tästä naisesta on tullut viisas, ja hän elää Luomakunnan lakien mukaisesti, näin ollen hän kiittää minua ’kallisarvoisella’ vedellä, ja olen liikuttunut hänen lahjastaan. Hänen kiitollisuutensa tulee kestämään, ja tästä päivästä eteenpäin hänen tekonsa tulee tunnetuksi kautta maailman.

”Totisesti sanon teille nyt, että missä tahansa opetuksiani tullaankaan saarnaamaan kaikkialla maailmassa, joko vääristettyjä tai tosia, niin ihmiset muistavat, mitä hän teki tänä päivänä lahjana minulle. Tämä tullaan muistamaan kaikkina tulevina aikoina. Lisäksi väärä syytös liittyen siihen, kuka teistä kavalsi minut, tullaan myös ikuisesti muistamaan, ja se oikaistaan vasta kunnes täyttymyksen sulkautumisaika koittaa.

”Sillä välin, kun olemme kokoontuneet tänne, Juda Iharioth, fariseuksen poika Jerusalemissa, suunnittelee salajuonta yhtä teistä vastaan joukossanne, koska he haluavat näyttää syyllisen omista oppilaistani ihmisten edessä.

 

SUUNNITELMA OLI ”SYYTTÄKÄÄ JUUDASTA”

”KUN JUDA IHARIOTH, FARISEUKSEN POIKA, VIE MINUT KARKOTTAJILLE, OPPILAANI JUUDAS ISKARIOT JÄRJESTETÄÄN KAVALTAJAKSI.

”Tämä tapahtuu näin, jotta ihmiset tulevat sanomaan: ”Katsokaa, nämä hämmentyneet ihmiset ovat jakaantuneet joukossaan, ja näin ollen yksi kavaltaa toisen. Joten kuinka Jmmanuelin opetus voisi olla totta? KOSKA JUDA IHARIOTHILLA, FARISEUKSEN POJALLA, JA OPPILAALLANI JUUDAS ISKARIOTILLA ON MELKEIN IDENTTISET NIMET, YLIPAPPIEN VALHE TULEE HYVÄKSYTYKSI ALUSTA ASTI.

 

VIIMEINEN EHTOOLLINEN

Happamattoman leivän ensimmäisenä päivänä Jmmanuel puhui oppilailleen: ”Menkää kaupunkiin tietyn henkilön luokse ja puhukaa hänelle sekä sanokaa: ’Jmmanuel sanoo teille: pyydän, että saisin pitää viimeisen ehtoollisen oppilaitteni kanssa asunnossanne, sillä katsokaa, pääsiäinen on lähellä.’

Oppilaat tekivät, kuten Jmmanuel oli heitä pyytänyt, ja he valmistivat aterian.

Kun he istuivat alas ja söivät, hän sanoi: ”Katsokaa, aika on lähellä, että minun täytyy ottaa painava taakkani hartioilleni. Kuljen kuitenkin sinne, mihin minun kuuluisi mennä profeettojen mukaan; joka tapauksessa tulen vain vaikuttamaan kuolleelta ja kärsin paljon kehollista fyysistä kipua. Teidän ei tule olla peloissanne, ja älkää olko huolissanne, sillä tämä on se, mitä minun täytyy tehdä. Ei ole ketään, joka voisi kantaa tämän vastoinkäymisen sijastani, eikä kukaan pysty jakamaan sitä.

”Totisesti sanon teille, että kunnes tämä on ohitse, en juo enää viinitarhan hedelmää enkä syö leipää, kunnes aika tulee, jolloin juon sitä ja syön sitä jälleen kanssanne.

”Kun olen noussut fyysisen elämän ja kuoleman välisestä tilasta, olen maannut haudassa kolme päivää ja kolme yötä.”

Kun he söivät, Jmmanuel otti leivän, rikkoi sen ja antoi oppilaille ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; keho tarvitsee ravintoa myös puutteen ja surun aikoina.”

Ja hän otti maljan, antoi sen heille ja sanoi: ”Juokaa te kaikki tästä maljasta; kurkkunne ovat janoisia myös sateisina ja kylminä päivinä. Totisesti sanon teille, sillä ette ymmärrä sanojani nyt ja olette närkästyneitä minulle niiden takia, täten te tulette olemaan närkästyneitä minuun tänä iltana, koska mielenne eivät vieläkään ole valaistuneet.

”Kun nousen haudasta, kävelen edellänne Galileaan, jotta voitte ymmärtää sanojeni totuuden. Olen opettanut teille viisautta ja totuutta, mutta epäröitte ja ette usko minua. Voi teitä, jotka olette niin heiveröisiä ja niin vähäuskoisia; kuinka säikähtäneitä tulette olemaan, kuinka hämmentyneitä, kun tapaan teidät jälleen oltuani näennäisesti kuollut.”

Mutta Pietari vastasi ja puhui hänelle: ”Vaikka he kaikki olisivat vihaisia sinulle, en olisi koskaan vihainen.”

Jmmanuel torui häntä: ”Totisesti sanon sinulle, että tulet olemaan yksi pahimmista, sillä tänä yönä, ennen kuin kukko kiekuu, tulet kieltämään minut kolme kertaa.”

Pietari väitti vastaan: ”Sitä ei koskaan tapahdu. Ja vaikka minun täytyisi kuolla kanssasi, en ikinä kieltäisi sinua.”

Täten puhuivat kaikki oppilaat, sillä he eivät voineet uskoa Jmmanuelin sanoja.

 

GETSEMANEN PUUTARHASSA

Sen jälkeen, kun he olivat syöneet, Jmmanuel meni oppilaidensa kanssa Getsemaneen. Suuressa puutarhassa hän puhui oppilailleen: ”Istukaa täällä, kunnes menen tuonne ja vietän hetken rukoillen ja meditoiden.”

Hän otti mukaansa Pietarin sekä kaksi Sebedeuksen poikaa ja alkoi surra ja oli täynnä epätoivoa, sillä hän oli ahdistunut ja lohduton. Ja hän puhui heille: ”Katsokaa, olen viisas ja minulla on suuri tietämys, mutta olen ihminen ja olen huolestunut tulevista asioista, sillä tämä on ihmisen kohtalo. Sydämeni on kertakaikkisen surullinen, näin ollen pysykää kanssani ja valvokaa kanssani, jotten olisi yksinäinen. On helpompaa kantaa vaikeudet toisen tai useamman kanssa kuin yksin. Jos Jumala haluaisi niin, tämä malja kulkisi ohitseni, mutta ei minun tahtoni vaan Hänen tahtonsa tulee tehdyksi, sillä tämä on se, mitä Hän suunnitteli minulle ja on se, jonka tulin kantamaan.”

Kun hän täten puhui, Juudas Iskariot liittyi heidän seuraansa ja sanoi: ”Kuunnelkaa, mitä minulla on sanottavana. Tuolla lähellä kaupungin muureja asiat tapahtuvat varjoissa ja näin juuri peitetyt valot.”

Jmmanuel puhui: ”Nämä voivat olla karkottajat, jotka Juda Iharioth on tuomassa, sillä hän salaa seurasi meitä tänne, jotta hän voisi kavaltaa minut.”

Jmmanuel kääntyi ja käveli pois, romahti ja itki sekä sanoi: ”Jos se on niin mahdollista, niin anna tämän maljan kulkea ohitseni, mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan kohtaloni Laki tulee täytäntöön, jotta tulen valaistuksi ihmeellisessä salaisuudessasi. Anna minulle vahvuus, jotta voisin kantaa toimitukseni totuudessa ja kunniassa, sillä ihmismuodossani olen lohduttoman peloissani.”

Kun hän palasi oppilaidensa luo, hän havaitsi heidän nukkuvan ja puhui Pietarille: ”Etkö voisi valvoa kanssani edes tunnin, etten ole yksin vastoinkäymiseni tuntina? Ole hereillä ja mahtavana, ettet tulisi houkutelluksi! Henki on haluavainen, mutta liha on heikko.”

Toiseen kertaan hän käveli ja taas romahti ja sanoi: ”Eikö ole mahdollista, että tämä malja ohittaisi minut, jotta tulen juomaan sen ja tulen olemaan valaistunut tästä salaisuudesta ja täytän tehtäväni kaukaisessa maassa?”

Jälleen, kun hän palasi, hän löysi oppilaat nukkumasta, ja vain Juudas Iskariot seisoi valveilla hänen kanssaan toivottomien tuntien ajan.

Jälleen Jmmanuel oli niin levoton, että hän käveli ja jälleen romahti kolmannen kerran ja parkui katkerasti sekä valitti: ”Olen niin peloissani, koska tiedän, että minun täytyy kulkea tietäni, joka on jo päätetty minulle. Kuinka tahdokas on henki ja kuinka heikko on liha, joka on niin pelästynyt kivusta.” Ja hän oli niin peloissaan, että veripisarat heruivat hänen suonistaan ja hänen koko kehonsa vapisi.

Ja kasvot punertavina hän tuli oppilaidensa luo ja puhui heille: ”Haluatteko nukkua vai levätä nyt, vai haluatteko valvoa kanssani? Katsokaa, tunti on saapunut, jona minut tullaan viemään karkottajien käsiin. Nouskaa ylös ja kuljetaan. Sillä katsokaa, karkottajat ovat tulossa.”

 

KAVALLUKSEN SUUDELMA

Sillä välin hänen vielä puhuessaan, katsokaa, Juda Iharioth, fariseuksen poika, saapui ja mukanaan ylipappien ja kansan vanhimpien lähettämä suuri määrä ihmisiä. Nämä kantoivat miekkoja ja sauvoja seiväskärjin varustettuina.

Juda Iharioth oli antanut heille merkin, sillä he olivat suunnitelleet pidätyksen, ja hän oli sanonut heille: ”Katsokaa, imartelen häntä ja hämmennän häntä, aivan kuin aikoisin katua elämäni syntejä. Ja imartelun merkkinä tulee olemaan suudelma. Ja katsokaa, kenelle suudelman teen, hänet pidätätte.”

Sen jälkeen hän astui Jmmanuelin luokse ja sanoi: ”Tervehdin sinua, mestari, joka sallii minun katua vanhaa elämääni, jotta seuraan nyt opetuksiasi.”

Tämän jälkeen hän käveli eteenpäin Jmmanuelia kohti ja suuteli häntä poskelle.

Jmmanuel sanoi hänelle: ”Ystäväni, miksi olet tullut luokseni kertomaan valheen, sillä mielessäsi polttelee petos?”

 

JMMANUEL PIDÄTETTY

Karkottajat tulivat hänen luokseen, ottivat Jmmanuelin käsiinsä ja pidättivät hänet. Katsokaa, yksi ryhmästä oli muuttanut mielensä ja oli täynnä katumusta ja astui eteenpäin puolustaakseen Jmmanuelia. Hän ojensi kätensä ja veti esiin miekan sekä yhteenotossa leikkasi ylipapin palvelijan korvan irti.

Jmmanuel puhui hänelle: ”Laita miekkasi takaisin huotraansa. Sillä hän, joka ottaa miekan vailla tarvetta, tulee menehtymään miekkaan. Vai luuletteko, etten olisi voinut paeta, ennen kuin karkottajien joukkonne saapui? Mutta kuinka olisin voinut mennä tietäni, jos olisin tehnyt niin?”

Ja tämä kääntyi pois ja parkui katkerasti ja pakeni; häntä ei nähty enää koskaan.

Mutta sen jälkeen Jmmanuel puhui väkijoukolle: ”Tulitte tänne siten kuin olisitte tulleet murhaajan luokse, miekoin ja keihäin, vangitaksenne minut. Teidän olisi ollut paljon helpompi vangita minut kaupungin sisällä. Istuin siellä temppelissä päivittäin opettamassa, mutta silti ette pidättäneet minua.

”Te tekopyhät, teidän täytyi pelätä ihmisiä, ja näin ollen tulette luokseni kuin varkaat, jotta voitte heittää minut vankilan pimeyteen pois ihmisten katseilta. Totisesti sanon teille, että pimeys tulee olemaan valo ja tekonne tulevat olemaan jokaisen suussa, ja teitä tullaan syyttämään iäisyyksien ajan.”

Sen jälkeen Simeon, fariseus, puhui ja sanoi: ”Sananpartesi ovat typeriä ja täynnä valheita, sillä miksi meidän tulisi pelätä ihmisiä? Opetit ihmisiä väärin ja kutsuit lakejamme valheiksi, ja siitä sinun tulee kärsiä. Luulit, ettemme voisi ottaa sinua kiinni ja viedä sinua oikeuteen synneistäsi, mutta erehdyit siinä. Sillä eräs joukostasi, joka olisi kanssasi eikä siltikään ollut suostuttelemasi, oli kavaltanut sinut kolmestakymmenestä hopeapalasta. Tämä eräs on Juudas Iskariot.”

Mutta Jmmanuel vastasi ja sanoi: ”Totisesti sanon sinulle, että saatat onnistua syyttämään Juudas Iskariotia petoksesta ihmisten edessä, ja syyte voi jäädä moniksi vuosiksi, mutta totuus tulee esiin ja on jokaisen suussa, nimittäin, että Juudas Iskariot ei ole kavaltajani vaan poikasi, Juda Iharioth, joka kantaa isänsä, fariseuksen, nimeä.”

Simeon, fariseus ja Juda Ihariothin isä, oli sokeutunut raivosta ja horjui eteenpäin sekä iski Jmmanuelia kasvoihin nyrkillään, koska hän pelkäsi tämän sanoja.

Kun tämä tapahtui, nousi suurta hämmennystä, ja oppilaat pakenivat paikalta.

 

KORKEAN NEUVOSTON EDESSÄ

Jmmanuelin pidättäneet veivät hänet Kaifakselle, ylipapille, jonka lähelle oppilaat, fariseukset ja kansan vanhimmat olivat kokoontuneet, jotta he voisivat antaa hänelle tuomion.

Vaikkakin monia vääriä todistajia ilmaantui, he eivät saaneet yhtään väärää todistajanlausuntoa.

Lopulta kaksi astui eteenpäin ja julisti: ”Hän on sanonut, että Jumala EI ole Luomakunta vaan ihminen, kuten sinä tai minä, ja niin hän sanoi, että hänet saattoi alkuun Jumalan suojelusenkeli, nimittäin Gabriel.”

Ylipappi nousi hieman ja sanoi Jmmanuelille: ”Etkö aio vastata siihen, mitä nämä kaksi todistavat sinua vastaan? Etkö aio puolustaa itseäsi?”

Mutta Jmmanuel pysyi hiljaa ja hymyili pehmeästi. Sen jälkeen ylipappi nousi ylös ja sanoi Jmmanuelille: ”Vannon elävän Jumalan nimeen, että sanot sinut saaneen Enkeli Gabriel, joka on Jumalan enkeli, kuten pyhät kirjoitukset ovat välittäneet.”

Jmmanuel vastasi: ”SINÄ sen sanoit. Mutta kerron myös, että Jumala ei ole Luomakunta, vaan Hän on Herra ylitse ihmisrotujen, jotka olivat saaneet alkunsa Hänen tahtonsa kautta. Jumala on tullut universumin kaukaisista paikoista ja toi maailman Hänen tahtonsa alle. Ja Hän on ylimmäinen keisari näille ihmisroduille, yhdelle, joka on tässä maassa, yhdelle joka on idässä Intian maassa ja toiselle pohjoisessa, sarvia pitävän kuninkaan maassa niin kaukana kuin merellä, jossa jäiset vuoret ajelehtivat vapaasti vesillä. Mutta on seitsemän ihmisrotua, jotka elävät kaikissa tuulen eri suunnissa, yhdestä Maan päädystä toiseen.

”Jumala on Herra myös heidän ylitseen, vaikkakin he palvelevatkin muita, jotka myöskään eivät ole täältä Maasta, sillä nämä tunnetaan erilaisilla nimillä, sillä heidän kielensä on hyvin erilainen. Jos pidätte Jumalaa Luomakuntana, olette erehtyneet ja loukkaatte totuutta. Sillä koska sinä ja minä olemme ihmisiä, Jumala on ihmismäinen, paitsi että Hän on henkinen täydellisyys ja loputon Hänen kyvyissään ja loputtomasti kehittyneempi kuin yksikään Hänen luomansa ihmisrotu.

”Jumala ja Hänen taivaalliset poikansa ovat muita ”ihmis”-rotuja, he ovat tulleet tähdistä koneissaan, jotka matkustavat universumissa ja vaikuttavat olevan tehty metallista. Mutta mittaamattomasti korkeammalla kuin Jumala ja Hänen taivaalliset poikansa, jotka ovat suojelusenkeleitä, seisoo LUOMAKUNTA. KAIKEN YLÄPUOLELLA ON LUOMAKUNTA.

”Luomakunta yksin on mittaamaton salaisuus, joka saa alulle elämän ja on myös loputtomasti korkeammalla kuin Jumala. Tunnistakaa tämän opetuksen totuus, jotta voitte haalia tietämystä ja viisautta totuudessa.”

Sen jälkeen ylipappi oli täynnä hullua raivoa ja repi Jmmanuelin vaatetuksen sekä huusi Jmmanuelille: ”Hän pilkkasi Jumalaa, Luojaa, miksi meidän tulisi saada yhtään enempää todistajanlausuntoja? Katsokaa, nyt olette kuulleet hänen jumalanpilkkansa. Ja mitä luulette hänen syyllisyytensä ansaitsevan?” He huusivat: ”Hän ansaitsee kuoleman.”

Sen jälkeen he hakkasivat häntä nyrkeillään ja sylkivät hänen kasvoilleen ja keholleen. Jotkut heistä löivät häntä hänen selkänsä takaa ja pilkkasivat: ”Ennusta, sinä suuri viisauden kuningas ja taivaallisen pojan poika, kuka se on, joka sinua nyt lyö?”

 

PIETARIN KIELTÄMINEN

Pietari oli seurannut Jmmanuelia ja väkijoukkoa sekä piileskeli ikkunoista katselevien ihmisten joukossa, ja niin hän näki, mitä Jmmanuelille tehtiin. Ja palvelustyttö tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Etkö ole yksi noiden joukosta, jotka ovat tämän Galileasta olevan Jmmanuelin oppilaita?”

Kun palvelustyttö kysyi Pietarilta, hän kiisti sen ja sanoi: ”Minkälaisesta järjettömyydestä syytät minua, sillä en tiedä, mistä puhut.”

Mutta palvelustytön kysymyksen takia hän oli pelokas ja halusi paeta sieltä, sillä hän pelkäsi henkensä edestä.

Mutta kun hän kulki oviaukon lävitse, toinen palvelustyttö näki hänet ja sanoi ihmisille: ”Tämä mies oli myös yhdessä Nasaretin jumalanpilkkaajan kanssa.”

Mutta Pietari valehteli toisen kerran, nosti kätensä vannoakseen ja sanoi: ”Totisesti, en tunne tätä hämmentynyttä henkilöä.”

Kun Pietari lähti talosta, paikalla seisoneet tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Etkö ole yksi niistä, jotka palvelevat tätä Jmmanuelia? Paljastat itsesi puheesi kautta.”

Sen jälkeen Pietari alkoi herjata Jmmanuelia ja kiroili itsekseen ja vannoi: ”En tunne tätä hullua henkilöä enkä hänen jumalaapilkkaavia opetuksiaan Jumalasta.”

Pian sen jälkeen kukko kiekui kolme kertaa, ja hän ällistyi Jmmanuelin sanoista, jotka tulvivat hänen mielensä läpi. Pietari juoksi pois ja itki katkerasti.

www.fourwinds10.com/journals/pdf/J002.pdf