SANANDA JA JUUDAS ISKARIOT

 

LUKU 10
REC #1 ISCARIOTH/JMMANUEL SANANDA
WED., AUG. 9, 1989 7:00 P.M. YEAR 2, DAY 358

Tervehdys loisteessa, Dharma, sillä Luomakunta on antanut sinulle jälleen ihmeellisen päivän. Vaali jokaista lahjaa, sillä luoksesi on tulossa eräitä epämiellyttäviä yksilöitä. Olkoon se niin. Älä jätä näkemättä kukkia ja lahjoja polun varrella.

Luovutan vuorottelutaajuuden Juudas Iskariotille, ettemme veisi liikaa aikaa tyhjänpäiväiseen löpinään, sillä kätesi väsyvät tarpeeksi nopeasti ja aikajakso on lyhyt tämän käännöksen saattamiselle päätäntöön. Nauti joka tapauksessa kunniasta, sillä on suuresti hyväntahtoista sallia yksilön puhdistaa väärä perintönsä ja oikaista tallenne. Siunaukset ovat teidän yllänne, ketkä vastaanottavat Maan fyysisellä tasolla ja tekevät saneluista pysyvän tallenteen. Universaalin silmän räpäyksessä tulee päivä, jona ihminen löytää nämä sanat, jotka tulevat olemaan muinaiset, ja jälleen maailma tulee muuttumaan, koska sillä on kokemusta tehdäkseen niin. Salu, pieni varpunen, suon sinulle voimaa ja tarkkuutta, ettet kantaisi siitä huolta.

Kiitokset hyväntahtoisuudessa. Juudas täällä jatkaakseen kääröjen läpi. Älkää odottako alkuperäisiä käsissäni olevia kääröjä tuoduksi alkuperäisessä yhteydessä, muuten kuin ehkä niin, että sinä ja hyvin rajattu muutama voitte katsoa niitä. Ne vietäisiin ja tuhottaisiin hyvin nopeasti ihmisen toimesta. Joka tapauksessa teille annetaan uskottavuutenne ja suosituksenne, jotta kirjoituksenne tiedettäisiin totuudeksi. Tehtäväni on, että tehkäämme hyvin tänä päivänä.

***********************************

HEROD JA KASTAJA

Aikana, jolloin Jmmanuel asui Nasaretissa, uutiset hänestä saavuttivat Herodin. Maassa oli noussut suurta spekulointia, ja Herod oli hyvin ahdistunut ja kertoi ihmisille: ”Tämän täytyy varmasti olla Johannes Kastaja, hän on noussut kuolleista, joten näin ollen hänellä on suuria ja mahtavia voimia.”

Herod pidätti Johanneksen, sitoi hänet ja laittoi vankilaan Herodiuksen, joka oli hänen veljensä Filippuksen vaimo, takia ja myöhemmin mestautti hänet.

Oli tapahtunut niin, että Johannes oli nuhdellut Herodia sanoen: ”Ei ole hyvä asia, että olet ottanut Herodiuksen, sillä olet tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan, ja sinua täytyy rangaista lain mukaan.”

Sinä hetkenä hän olisi halunnut tapattaa Kastajan, mutta pelkäsi ihmisiä, sillä he pitivät häntä profeettana. Joka tapauksessa, kun Herod juhli syntymäpäiväänsä, Herodiuksen tytär tanssi hänen edessään, ja se miellytti häntä suuresti. Hän suuresti himoitsi tytärtä ja teki tyhmyydessään laittoman valan, jossa hän antaisi tyttärelle mitä tahansa, mitä tämä pyytäisikään häneltä.

Nuori tyttö toimi äitinsä vaatimusten mukaisesti ja vastasi: ”Tuokaa minulle Johannes Kastajan pää hopeatarjottimella.”

Mutta Herodiuksen tytär itki sanoessaan sen, sillä hän suuresti rakasti Johannes Kastajaa ja uskoi täysin hänen opetuksiinsa.

Kuningas Herod oli iloinen, että Herodius oli suostutellut tyttärensä vaatimaan Johanneksen pään, koska tällä tavoin hän ei olisi syyllinen ihmisten silmissä siltä osin kuin hän oli antanut valan. Mutta Herodiuksen tytär ei ymmärtänyt, että Herod ja hänen äitinsä olivat sopineet jopa ennen tanssia vaatia Johannes Kastajan päätä hänen kauttaan. Hän ajatteli sen olevan jonkinlainen pila, jota nautittaisiin juhlimisfestivaalissa.

Joka tapauksessa Herod lähetti sotilaat välittömästi ja mestautti vankilassa Johanneksen, jonka pää kannettiin hopeatarjottimella ja annettiin nuorelle tytölle. Suru musersi tytön ja hän suuteli irrotetun pään otsaa. Hän itki katkerasti ja sanoi: ”En tiennyt, että rakkaus maistuisi niin katkeralta.” Sen jälkeen hän vei Johanneksen pään äidilleen ja asetti sen pilkkaavasti hänen jalkoihinsa.

Sen jälkeen Johanneksen oppilaat tulivat ja veivät ruumiin vankilasta ja hautasivat sen. Tämän jälkeen he etsivät Jmmanuelin ja kertoivat hänelle, mitä oli tapahtunut.

Kun Jmmanuel kuuli tämän, hänet valtasi ahdistus, sillä hänen työnsä ei ollut vielä tehty loppuun ja hän pelkäsi samaa kohtaloa ennenaikaisesti, joten hän lähti pois kevyellä aluksella asumattomalle alueelle. Kun ihmiset kuulivat tästä, he seurasivat häntä jalkaisin kaupungeista. Mutta kun Jmmanuel näki kaukaa ryhmien kerääntyvän, hän tunsi suurta surua heitä kohtaan ja astui veneeseen vesien toisella puolella ja tuli heidän luokseen; hän meni rannikolle ja paransi sairaat ja huonovointiset.

 

VIISI LEIPÄÄ JA KOLME KALAA

Illalla oppilaat tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Tämä alue on niin autio, ja ilta hämärtyy; kerro ihmisille menemään pois, jotta he voivat ostaa ruokaa ja juomaa kyliltä.”

Mutta Jmmanuel sanoi: ”Ei ole välttämätöntä, että he menevät pois; antakaa heille jotain syödä ja juoda.”

Mutta he vastasivat: ”Meillä ei ole mitään täällä, paitsi viisi leipää ja kolme kalaa, sillä olemme katsoneet emmekä löydä enempää.”

Jmmanuel sanoi: ”Tuokaa ne minulle.”

Hän kertoi ihmisille istumaan alas, otti viisi leipää ja kalat, puhui salaisen siunauksen, mursi leivät sekä kalat ja antoi ne oppilaille, ja oppilaat antoivat ruoan ihmisille. He kaikki söivät ja olivat täynnä, ja kun jäljelläoleva ruoka oli kerätty koreihin, ruoanmurukorien määrä oli kaksitoista.

Noin viisituhatta ihmistä oli syönyt.

Sen jälkeen kun he olivat syöneet, Jmmanuel pyysi oppilaitaan menemään veneeseen ja viemään sen niin kauas kuin mitä oli kaupunki hänen edellään, kunnes hän voisi lähettää kaikki ihmiset pois. Sen jälkeen, kun hän oli lähettänyt kaikki ihmiset pois, hän kiipesi pienen kukkulan harjanteelle, jossa hän voisi olla yksin lyhyen levon ajan saadakseen voimansa takaisin, ja hän pysyi yksin virkistäytymisen ajan.

Sillä välin oppilaiden alus oli meren keskialueella ja suurissa vaikeuksissa, koska meri oli aaltoillut ja aallot kävivät veneen päälle. Myrsky oli noussut ja tuuli oli vastakkainen, ja he olivat äärimmäisessä ahdingossa ja peloissaan.

 

KÄVELLEN AALTOJEN PÄÄLLÄ

Neljännen yövartion aikana Jmmanuel tuli heitä kohti kävellen meren aaltojen päällä. Kun hänen oppilaansa näkivät hänen kävelevän veden päällä, he olivat kauhuissaan ja sanoivat: ”Hän on aave!” ja huusivat peloissaan.

Pian Jmmanuel saapui veneen lähettyville ja puhui heille sanoen: ”Rauhoittukaa, sillä se olen minä, älkää olko peloissanne. Olen tullut viemään teidät turvaan.”

”Mestari, oletko se todellakin sinä?” kysyi Pietari. Ja Jmmanuel vastasi: ”Totisesti, minä se olen.”

Pietari ei voinut ymmärtää ja sanoi Jmmanuelille: ”Mestari, jos se olet sinä, anna minun tulla luoksesi – veden päälle.”

Jmmanuel sanoi: ”Silloin tule tänne luokseni ja älä ole peloissasi, usko ja tiedä veden kannattavan sinut, niin se kannattaa sinut. Älä epäröi uskossasi ja tiedossasi, ja vesi tulee olemaan tukeva jalkojesi alla.”

Pietari astui veneestä ja pysyi veden yläpuolella, ja hän käveli Jmmanuelia kohti. Mutta silloin voimakas ukkonen repesi ulvovan myrskyn lävitse, ja hän säikkyi ja alkoi vajota mereen sekä huusi sanoen: ”Jmmanuel, auta minua!” Jmmanuel meni nopeasti hänen luokseen, ojensi kätensä ja veti hänet hellävaraisesti aaltojen yläpuolelle ja sanoi: ”Voi sinä vähäuskoinen, miksi säikähdit ja miksi epäröit, kun asiat vaikuttavat olevan vaikeita ja valtavia? Tietämyksesi voima antaa sinulle kyvyn, jonka olet juuri todistanut. Luotit sanoihini, ennen kuin myrsky tuli, mutta kun olit järkyttynyt ja aloit epäröidä, niin silloin tietämyksen voima jätti sinut ja myös kykysi katosi.

”Älä ikinä epäröi hengen voimaa, joka on osa itse Luomakuntaa ja ei näin ollen tunne mitään voiman rajoituksia.

”Katsokaa, oli pieni lintu, joka kaarsi pitkin taivasta suuren matkan ilmassa ja vislasi sekä lauloi iloiten elämästä, kun voimakas tuuli tuli ja horjutti sitä. Tämä pian epäröi voimaansa lentää, putosi ja törmäsi maahan ja oli näin kuollut.

”Näin ollen älkää ikinä epäröikö henkenne voimaa älkääkä ikinä epäröikö tietämystänne, kun logiikka todistaa teille Luomakunnan lain. Jopa päivittäisessä elämässänne voitte nähdä Luomakunnan logiikan ja tietää totuuden, sillä kaikkialla ympärillänne tulee tapahtumaan se, minkä tekemisen miellätte mahdottomaksi.”

Tämän jälkeen Pietari ja Jmmanuel astuivat veneeseen, ja Jmmanuel pyysi myrskyä lakkaamaan, joka laantui, ja tuulet lakkasivat puhaltamasta ja kaikki oli hiljaista, kun aallot tyyntyivät.

Ihmiset hämmästelivät veneessä ja sanoivat: ”Olet todellakin hengen mestari ja joku, joka tietää Luomakunnan lait. Kukaan kaltaisesi ei ole koskaan syntynyt, ja myös yhdelläkään profeetalla ei ole ollut sellaista voimaa.”

 

LUOMAKUNTA KAIKEN YLÄPUOLELLA

Jmmanuel hymyili ja vastasi: ”Kerronpa, että on suurempia henkisten voimien mestareita kuin minä, ja he ovat patriarkkojamme, jotka tulivat suuresta avaruudesta, ja suurin heidän joukostaan on Jumala, ja Hän on kolmen ihmisrodun henkinen hallitsija. Mutta Hänen yläpuolellaan on Luomakunta, jonka lakeja hän uskollisesti seuraa ja noudattaa, ja hän, Jumala, ei ole myöskään kaikkivoipa, sillä vain itse Luomakunta voi olla kaikkivoipa. Näin ollen rajoituksia on häntä kohtaan, joka sallii itseään kutsuttavan Jumalaksi ja joka on kuninkaiden ja keisareiden yläpuolella, kuten on sanottu. Mutta ihminen on tietämätön ja epäkypsä, koska hän mieltää Jumalan samana kuin Luomakunnan sekä seuraa vääriä opetuksia, jotka olivat vääristäjien ja huijareiden toimesta vääristetty. Täten kun ihminen uskoo Jumalaan, hän ei usko Luomakuntaan, sillä Jumala on ihminen paljon suuremmassa täydellisyyden ulottuvuudessa, ja ihmisen on annettu kasvaa omassa totuudessaan ja täydellisyydessään, jotta hän voisi saavuttaa sellaisen täydellisyyden.

”Jumalassa ja ihmisessä on kuitenkin suuri eroavaisuus, että hengessään Hän on loputtomasti suurempi kuin kaikki ihmiset Maan päällä. Mutta hän EI ole Luomakunta, joka on loputon ja vailla mitään muotoa tai rajoituksia. Siispä Jumala on myös alkuperäisen Luomisen, jolla ei ole alkua eikä loppua, luomus.”

Kaikki oli hyvin hiljaista meren päällä, kun he kulkivat veden poikki ja menivät rantaan Genesaretin maassa.

Kun ihmiset tässä paikassa tulivat tietoiseksi hänestä, he lähettivät sanan kaikkialle maassa ja toivat kaikki hänen luokseen, jotka olivat sairaita ja huonovointisia. He pyysivät, että voisivat jopa koskettaa hänen vaatetuksensa helmaa, että he parantuisivat, ja täten se tapahtui; heistä, jotka tekivät niin paljon kuin koskivat hänen kaapunsa helmaa, tuli eheitä.

******************************************

Kiitoksia, Dharma, jätetään sana hetkeksi hengähdystauon vuoksi. Salu. Odotan merkkiäsi jatkaaksemme.

www.fourwinds10.com/journals/pdf/J002.pdf