LUOJA ATON/HATONN

 

10.6.1992 REC #1 HATONN

MOOSEKSEN KIRJAN VIESTINTUOJAT

Ah, te odotitte minun puhuvan ”ihmisistä”, jotka lähetettiin viestintuojina? Ihmiset ovat hyvin epävakaita ja unohtavaisia, oppilaat – Jumala ja Luomakunta eivät uskoisi muuttamattoman suuria viestejä ihmisten käsiin. Korkeammassa viisaudessaan HÄN lähettää aina viestintuojia, joita ei voi houkutella, lahjoa tai peukaloida.

 

HALLEYN KOMEETTA, JNE.

Mistä minä puhun? Esimerkki: vuonna 1986 ihmiskunnalle annettiin (kehittyneenä oikeanlaisessa jaksossa) kerran elämässä -tapahtuma: menneisyydestä tulleen viestintuojan ilmestyminen, Mooseksen kirjan viestintuoja. Se oli komeetta, josta oli puhuttu Mooseksen kirjasta lähtien. Joka tapauksessa jälkeenpäin päätitte nimetä sen Halleyn komeetaksi. Mutta muistutan teitä – eri nimellä oleva ruusu on aina ruusu!

Halleyn komeetta on yksilöllinen monilla tavoin, sillä se eroaa monista komeetoista ja muista taivaissa vaeltavista pienistä esineistä. Erilaisuuksien joukossa on tosiasia, että sen tallennetut ilmestymiset ovat jäljitetty vuosituhannen taakse, kuten myös tosiasia, että moderni tiede kykeni vuonna 1986 suorittamaan ensimmäistä kertaa kattavan ja läheltä tarkastelevan tutkimuksen komeetasta ja sen ytimestä – tai niin väitettiin. Ensimmäinen tosiasia korostaa muinaisen tähtitieteen erinomaisuutta; toisen takia haalittiin tietoa, joka jälleen kerran vahvisti muinaisen tietämyksen ja Mooseksen kirjan tarinat.

Vuonna 1720 Edmund Halleysta tuli British Astronomer Royal. Hän oletti, että hänen havainnoimansa komeetta vuonna 1682 (ja joka tuli kantamaan hänen nimeään) oli jaksoittainen, sama, joka oli havainnoitu vuosina 1531 ja 1607. Tapahtui tieteellisten kehittymisien ketju, joka johti tähän – vuosina 1695–1705. Tämä sisälsi hyväksynnät vetovoiman laeille ja taivaankannen liikkeelle Sir Isaac Newtonin toimesta ja Newtonin konsultoinnin Halleyn kanssa hänen löydöksistään. Muuten, vaikuttaa tarpeelliselta muistuttaa teitä jälleen siitä, että Esu (Jeesus) Emmanuel EI ollut syntynyt joulukuun 25. päivä, mutta Isaac Newton SYNTYI. Ehkäpä se olisi varsin hyvä juhlistus ja lopettaisi kiistat Jeesuksesta ja Daavidin tähdistä sekä kynttilöistä.

Tähän aikapisteeseen asti teoria liittyen komeettoihin oli niin, että ne kulkivat taivaiden halki suorissa linjoissa ja ilmestyivät yhdessä päässä taivasta ja katosivat toisessa suunnassa, eikä niitä enää koskaan näkynyt. MUTTA newtonialaisten lakien mukaan Halley tuli johtopäätökseen, että komeettojen ilmaisema kurvi on elliptinen, joka tuo lopulta nämä taivaankappaleet takaisin sinne, missä niitä oli tarkasteltu aikaisemmin. ”Kolme” komeettaa vuosilta 1531, 1607 ja 1682 olivat epätavallisia siinä, että ne kaikki kiersivät ”väärään” suuntaan – myötäpäivään sen sijaan, että ne olisivat kulkeneet vastapäivään; niillä oli vastaavanlaisia poikkeamia kuin mitä on Auringon ympärillä olevien planeettojen yleisellä kiertotasolla – ollen kallistuneita noin 17–18 astetta – ja olivat vastaavanlaisia ulkoasultaan. Hän päätteli niiden olevan yksi ja sama komeetta ja piirsi sen radan ja laski sen jakson (ajan pituuden ilmestymisien välillä) olevan noin seitsemänkymmentäkuusi vuotta. Sen jälkeen hän ennusti, että se ilmestyisi uudelleen vuonna 1758. Hänen ei elänyt tarpeeksi pitkään nähdäkseen ennustuksensa toteutumista, mutta häntä kunnioitettiin nimeämällä komeetta hänen mukaansa.

 

AURINKO VILKASTUTTAA KOMEETTOJA

Kuten on kaikilla taivaankappaleilla ja etenkin komeetan pienen koon takia, sen kiertorata häiriintyy helposti planeettojen painovoimavedosta, joita se ohittaa. Tämä on etenkin totta Jupiterin vaikutuksesta. Joka kerta, kun komeetta lähestyy Aurinkoa, sen jäätynyt materiaali herää eloon; komeetta kehittää pään ja hyvin pitkän pyrstön, ja siitä alkaa häviämään materiaalia, kun se muuttuu kaasuksi ja höyryksi. Tämä on oletus, joka perustuu parhaaseen informaatioon, minkä voi koota paikassanne. Se on tarpeeksi lähellä palvelelemaan tässä olevia tarkoituksia. Kaikki nämä ilmiöt vaikuttavat komeetan kiertorataan; näin ollen vaikkakin tarkemmat mittaukset olisivat jonkin verran kaventaneet Halleyn komeetan kiertoväliä seitsemästäkymmenestäneljästä seitsemäänkymmeneenyhdeksään vuoteen, jonka hän oli laskenut, niin seitsemänkymmenenkuuden vuoden jakso on vain käytännöllinen keskiarvo; tosiasiallinen kiertorata ja sen jakso täytyy laskea uudelleen joka kerta, kun komeetta ilmestyy.

Nyt saatavillanne olevien varusteiden avulla noin kuuden komeetan keskiarvo raportoidaan joka vuosi; niistä yksi tai kaksi ovat komeettoja paluumatkoillaan, missä toiset ovat vasta löydettyjä. Tämä EI tarkoita sitä, että ne eivät olisi paluumatkoilla – vain sitä, että niitä ei oltu löydetty aikaisemmin. Suurin osa tunnistetuista ”palaavista” komeetoista ovat lyhytjaksoisia, ja lyhyin tunnettu on Encken komeetta, joka lähestyy Aurinkoa ja sen jälkeen palaa alueelle, joka on hieman asteroidivyöhykkeen takana (puhun hetken kuluttua siitä asteroidivyöhykkeestä liittyen siihen, mitä tulee planeetallenne TÄNÄÄN) hieman yli kolmen vuoden jaksossa. Suurimmalla osalla lyhytjaksoisista komeetoista on noin seitsemän vuoden kiertojakso, joka vie ne Jupiterin ympäristöön. Niistä tyypillinen on komeetta Giacobini-Zinner (nimetty muiden komeettojen tapaan löytäjiensä mukaan), jolla on 6:n ja ½:n vuoden jakso, jonka viimeaikaisin kulku Maan näkymästä tapahtui vuonna 1985. Toisaalta on hyvin pitkäjaksoisia komeettoja, kuten Kohoutek, joka havaittiin maaliskuussa v. 1973 ja oli täysin näkyvissä joulukuussa v. 1973 ja tammikuussa v. 1974 ja sen jälkeen katosi näkyvistä, ehkäpä palatakseen takaisin 75 000 vuoden aikana. Verrattain Halleyn komeetan 76 vuoden sykli on tarpeeksi lyhyt pysyäkseen elävässä muistissa, vaikkakin tarpeeksi pitkä pitääkseen taikansa kerran elämässä tapahtuvana taivaan tapahtumana.

Kun Halleyn komeetta ilmestyi sen toiseksi viimeisellä kulullaan Auringon ympäri vuonna 1910, sen reitti ja piirteet olivat kartoitettu hyvin ennakkoon. Siltikin vuoden 1910 suurta komeettaa, kuten miksi sitä kutsuttiin, odotettiin suurella tietämättömyyden pelolla. Oli pelko siitä, että Maa tai elämä sen päällä ei selviäisi odotettua kulkua, koska Maa peittyisi komeetan pyrstön myrkyllisiin kaasuihin. Syntyi myös levottomuutta mahdollisuudesta, että kuten oli uskottu aiempina aikoina, komeetan ilmestyminen olisi paha enne kulkutaudeille, sodille ja kuninkaiden kuolemille. Kun komeetta saavutti suurimman kokonsa ja kirkkautensa v. 1910 toukokuussa, Iso-Britannian kuningas Edward VII kuoli komeetan pyrstön venyessä yli puoleen taivaankaaresta. Euroopan mantereella sarja poliittisia mullistuksia huipentui ensimmäisen maailmansodan syttymiseen vuonna 1914. Nimittäin poliitikot tiesivät jo ennalta, kuinka käyttää ”mystisiä piirteitänne” omiin tarkoitusperiinsä.

Halleyn komeetan sotiin ja mullistuksiin liittänyttä uskomusta tai taikauskoa oli syöttänyt moni päivänvaloon tuleva asia tapahtumista, jotka yhtenevät komeetan aiempien ilmestymisten kanssa. Seminole-intiaanien kapina Floridan valkoisia uudisasuttajia vastaan vuonna 1835, kolmekymmenvuotisen sodan puhkeaminen vuonna 1618, turkkilaisten Belgradin valloitus vuonna 1456, mustan surman (paiseruton) puhkeaminen vuonna 1347 – kaikissa oli mukana tai niitä edelsi suuren komeetan ilmestyminen, joka lopulta tunnistettiin Halleyn komeetaksi, luoden täten roolinsa Jumalan raivon viestintuojana.

 

NOSTRADAMUS – SYYSKUU EIKÄ TOUKOKUU

Kuinka mielenkiintoista huomata, että edelleenkin yritetään liittää Nostradamuksen ennustuksia Halleyn komeettaan – kun on täysin ilmeistä, ettei se voi olla Halleyn komeetta, mistä hän puhui. Teidän asemassanne katsoisin hieman pidemmälle siihen ”ISOON” yksilöön ja alkaisin kiinnittää enemmän huomiota ”syyskuuhun” kuin toukokuuhun ja siirtyisin taaksepäin noin yhdeksällä vuodella.

 

ASTEROIDIPOMMITUSTA ODOTETAAN

Haluan kertoa tässä asteroidivyöhykkeestä, jonka jo odotetaan vaikuttavan Maahan ja joka saa poliitikot ryntäilemään kauhusta. HE TIETÄVÄT, ETTÄ OLETTE ALTTIITA OSUMALLE JA MAHDOLLISESTI TUHOUDUTTE ”asteroidivyöhykkeessä” olevista asioista. Tästä SDI:ssä (Strategic Defense Initiavite) on kyse, oppilaat.

Presidentti Reaganinne paljasti sen massiivisessa lipsahduksessa. Hän ehdotti, että teidän olisi parempi lyöttäytyä yhteen kaikkien vihollisienne kanssa AVARUUDESTA TULEVAA INVAASIOTA VASTAAN. Massiivisia määriä rahaa oli kulutettu kattavaan satelliittijärjestelmään kytkemään maapallo tietokonevalvontajärjestelmiin, jotta jokainen mies, nainen ja lapsi naulittaisiin järjestelmään – PANKKIIRIEN ELIITTIÄ VARTEN.

”TÄHTIEN SOTA” -osio oli asentaa puolustusjärjestelmä, ei neuvostoliittolaisia ohjuksia vastaan, vaan toivottavasti kyetäkseen räjäyttämään kohti tulevat asteroidit, ennen kuin ne saavuttavat Maan.

 

EPÄUSKO?

Joten mikä muu on uutta? Ette vaikuta uskovan suurimpaa osaa teille kertomistani asioista, kunnes saatte vahvistuksen joltain kirjoittajalta tai ”sisäpiirin reportterilta” maanne päällä. Olkoon se niin – TULETTE saamaan sen, lupaan teille sen verran. Miksi ette lue sanomalehteä ja katso uutisia? Vaikkakin ette saa yhtään totuutta, niin valheisiin on ripoteltu totuutta, jos tiedätte, mitä katsoa.

NASA jatkaa julkistamista pääuutismediassa ja tieteellisissä lehdissä (joihin epäilen teillä kansalla olevan pääsyä), että on mahdollista suurten meteoriittien tai asteroidien iskeytyä Maahan tuhoisin seurauksin. He ovat jopa ehdottaneet joitain mahdollisia törmäyspäivämääriä.

NASA on lisäksi maininnut, että ”oli hyvä asia, että Ronald Reaganilla oli näkemystä ja kaukokatseisuutta rakentaa Strategic Defense Initiative – ”Tähtien Sota” – koska nyt SDI:tä voitaisiin käyttää tuhoamaan nämä asteroidit, ennen kuin ne iskeytyvät Maahan”. Tämä on osittain väärin, sillä SDI:tä ei ollut KOSKAAN tarkoitettu ohjuksia torjuvaksi puolustusjärjestelmäksi. Jos mitään, niin sen oli tarkoitettu olevan ”asteroidipuolustusjärjestelmä”. (Tämä omien ”tiedemiestenne” mukaan!) Teleskooppeja, joita ”ei oltu laukaistu” vaan pysyivät White Sandsissa, laukaistaan nyt, ja ne toimivat varsin hyvin – ne kattavat mahdollisen asteroidihyökkäyksen. Tämä on vain taas yksi juoni olla kertomatta teille sitä, mitä hallitukset tekevät – kaikki ne yhdessä eliittiliittoumiensa ja turvallisuusneuvostojensa kanssa salaisissa tapaamisissa salaisten agendojen kanssa, jotka ovat piilossa sellaisten asioiden alla, kuten ”kansallinen turvallisuus” ja ”johtotason etuoikeus”.

”Kommunistiuhka” ja ”Neuvostoliiton ydinhyökkäys”, kuten on esitelty nautittavaksenne, oli varsin sairas vitsi maailman ihmisille. Nämä olivat sepitettyjä pitämään teidät työskentelemässä kovasti ja maksamassa veroja ”uuden maailmanjärjestyksen” rahoittamiseksi. Neuvostoliiton ”sotakone” on ollut rahoitettu ja tuettu amerikkalaisen veronmaksajan toimesta vuodesta 1917 asti sellaisten organisaatioiden kautta kuin ”The American International Corporation”, jonka hallituksessa istui George Herbert Walker, George Herbert Walker Bushin isoisä. Tämä on tiedetty jo VUOSIA, oppilaat – kysykää Eustace Mullinsilta – hän kirjoitti kaiken tästä kirjassaan THE AMERICAN INTERNATIONAL CORPORATION.

Olen sitä mieltä, että teidän täytyy tulla tietoisiksi siitä, että lisänä teille esittelemiini Yhdysvalloissa oleviin suuriin maanalaisiin laitoksiin on ainakin 50 uutta laitosta, joista minua muistutetaan mainitsemaan teille.

Yksi suurista laitoksista, jonka säästin puhuakseni siitä myöhemmällä ajalla (ja tulen vieläkin varaamaan hieman pidemmäksi aikaa), tunnetaan hyvin Kalifornian San Luis Obispo Countyssa. Se on AT&T Pacific Long Lines -laitos tien vieressä, joka tunnetaan Los Osos Valley Roadina. Annan tämän vain tunnistamisena niille, jotka tunnistavat sijainnin. Tavalliselle kansalle EI IKINÄ sallittaisi sisäänpääsyä, sillä tämä on suuri ”eliitin” suojapaikka ja kuuluu yhdelle kaikkein massiivisimmista ryhmistä maailmanlaajuisessa salaliitossanne. Koska mainostus on kaikki ”rauhaa” kohti ja että neuvostoliittolaiset eivät uhkaa enempää – se tarkoittaa sitä, että massiivisia asteroiditörmäyksiä odotetaan täysin. Tämä tarkoittaa sitä, syvemmissä syvyyksissä täytyy olla raskas rakennelma, joka on syvemmällä kuin atomipommisuoja.

Lopeta, Dharma, en kerro tätä pörhistelläkseni höyheniänne, oppilaat – VOIN HELPOSTI HARHAUTTAA MITÄ TAHANSA SIJAINNISTANNE PYSÄYTTÄÄKSENI ”PELOTTELUPERJANTAI”-VASTAUKSEN.

Muuten, tämä tietty laitos kuuluu ”Gehlenin organisaatiolle”, jota kutsutaan nimellä ”Eagle’s Nest”. Tämä tieto on suoraan California Specialized Training Instituten tiedostoista. Muuten, soittakaa lakifirmaan nimeltään Sinsheimer, Schiebelhut and Bagett, joka sijaitsee San Luis Obispossa, ja ehkä voitte tehdä varauksenne – jos asutte alueella – sillä kaikkien tulisi valmistautua! Niin muuten, nro 2: tuomari William P. Clark ja rva. Clark (Von Braun) ovat suuret VIP:t johdossa – tiedättehän, SE Clark, joka oli lento KAL 007:n pommitusfiaskon takana! Oppilaat, teidän yksinkertaisesti TÄYTYY kulkea tämän ohjelman kanssa!

 

HALLEYN KOMEETTA TAIVAALLISESTI MÄÄRÄTTY?

No, sillä ei ole väliä, komeetan ilmestymisen yhteensattuma suurten historiallisten tapahtumien kanssa vaikuttaa kasvavan sitä enemmän, mitä enemmän menette ajassa taaksepäin. Yksi kaikkein juhlituimmista komeetan ilmestymisistä, ehdottomasti Halleyn komeetta, on vuodelta 1066 Hastingsin taistelun aikaan, jossa Vilhelm Valloittaja löi kuningas Haroldin alaisuudessa olleet saksit. Komeettaa oli kuvailtu kuuluisassa Bayeuxin seinävaatteessa, jonka on ajateltu olevan kuningatar Matildan, Vilhelm Valloittajan vaimon, tilaama kuvatakseen Vilhelmin voittoa. Kirjoitus komeetan pyrstön vieressä: Isti mirant stella tarkoittaa: ”He hämmästelevät tähteä”, ja se viittaa havainnollistamiseen, jossa kuningas Harold horjuu valtaistuimellaan.

Tähtitieteilijät pitävät vuoden 66 jKr. olevan yksi sellainen vuosi, jossa Halleyn komeetta ilmestyi; he perustavat johtopäätökset vähintään kahden kiinalaisen havainnoinnin pohjalle. Se oli vuosi, jona Juudean juutalaiset käynnistivät ensimmäisen juutalaissodan Roomaa vastaan. Juutalainen historioitsija Josephus (Wars of the Jews, Book VI) syytti Jerusalemin ja sen pyhän temppelin tuhoa juutalaisten väärintulkinnasta liittyen taivaallisiin merkkeihin ja jotka edelsivät kapinaa: ”miekkaa muistuttava tähti, joka seisoi kaupungin yllä, komeetta, joka jatkui koko vuoden”.

Kunnes vastikään, varhaisin varma tallenne komeetan havainnoinnista löydettiin kiinalaisista Shihchin kronologisten taulujen vuosikohdasta 467 eKr., jossa olennainen merkintä kuuluu: ”Ch’in Li-kungin kymmenennen vuoden aikana nähtiin luuta-tähti.” Jotkut uskovat kreikkalaisen kirjoituksen viittaavan samaan komeettaan sinä vuotena. Modernit tähtitieteilijät eivät ole varmoja, että 467 eKr. Shih-chi-merkintä viittaa Halleyn komeettaan; he ovat varmempia Shih-chi-merkinnästä vuodelle 240 eKr.

Vuoden 1985 huhtikuussa F.R. Stephenson, K.K.C. Yau ja H. Hunger raportoivat, että British Museumin kellarissa lojuneiden yli vuosisata sitten Mesopotamiasta löydettyjen babylonialaisten tähtitieteellisten kivitaulujen uudelleentutkimus osoitti, että kivitaulut tallensivat erikoislaatuisten taivaankappaleiden ilmestymisen – luultavasti komeettojen, he sanoivat – vuosina 164 eKr. ja 87 eKr. 77 vuoden jaksoittaisuus vihjasi näille tiedemiehille, että epätavalliset taivaankappaleet olivat Halleyn komeetta.

Varmastikin vuosina 164 eKr. ja 87 eKr. nämä tiedemiehet, joilla oli päähänpinttymä Halleyn komeetan kanssa, eivät olisi voineet tajuta sellaisten tapahtumien merkityksellisyyttä juutalaisessa ja Lähi-idän historiassa. Se oli juuri se vuosi, jona Juudean juutalaiset makkabeiden johdon alaisuudessa kapinoivat kreikkalais-syyrialaisten hallintaa vastaan, valloittivat uudelleen Jerusalemin ja puhdistivat häväistyn temppelin perinteidensä mukaan. Temppelin uudelleenvihkimisseremoniaa juhlitaan tähän päivään asti hanukka-seremoniana (”uudelleenvihkiminen”).

Vuoden 164 eKr. tabletti numerolla WA-41462 British Museumissa on selkeästi päivätty olennaiseen vuoteen seleukidien kuningas Antiokhus Epifanesin (kreikkalais-syyrialainen) valtakautena, hyvin paha kuningas Antiokhus makkabeiden kirjoista. Epätavallisen taivaankappaleen, jonka kolme tiedemiestä uskovat olleen Halleyn komeetta, on raportoitu nähdyn babylonialaisena kislimun kuukautena, joka on juutalainen kislevin kuukausi ja todellakin se, jossa hanukkaa juhlitaan. Eikös historia voikin olla hauskaa? Totuus on niin paljon hauskempaa ja mielenkiintoisempaa kuin hölmö mytologia ja satutarinat.

 

TAIVAAN MIEKKA

Tämä on kuvaus, joka liitetään usein Halleyn komeettaan. Toisessa tapauksessa Josephuksen vertaus komeetasta taivaalliseen miekkaan, kuten miksi sitä myös kuvataan Bayeuxin seinävaatteessa, on johtanut jotkut tiedemiehet esittämään, että kuningas Daavidin näkemä Herran enkeli ”seisomassa maan ja taivaan välissä, kädessään Jerusalemin ylle ulottuva miekka” (Ensimmäinen aikakirja 21:16 – teille kyseleville mielille) on voinut olla todellisuudessa Halleyn komeetta, jonka Herra on lähettänyt rangaistakseen kuningasta kielletyn väestönlaskennan tekemisestä. Tämän tapahtuman aika, noin 1000 eKr., sattuu todellakin yhteen yhden vuosista kanssa, jona Halleyn komeetan olisi pitänyt ilmestyä.

Vuotenanne 1986 Zecharia Sitchinin julkaisemassa artikkelissa hän osoitti, että heprealainen nimi ”komeetalle” on Kokhave shavit, ”valtikkatähti”. Tällä on suora merkitys näkijä Bilamin raamatulliseen tarinaan. Kun israeliitit päättivät vaeltamisensa aavikolla toisen Mooseksen kirjan jälkeen ja aloittivat Kanaanin valloituksen, moabiittikuningas kutsui Bilamin kiroamaan israeliitit. Mutta kun Bilam ymmärsi, että israeliitin eteneminen oli taivaallisesti määrätty, hän siunasi heidät sen sijaan. Hän selitti tehneensä niin (Neljäs Mooseksen kirja 24:17), koska hänelle näytettiin taivaallinen näky:

Näen sen, vaikkakin en juuri nyt;

Katson, vaikkakin se ei ole lähellä:

Jaakobin tähti kulki,

Israelin valtikka nousi.

Herra Sitchin on antanut teille kronologian, joka kohdisti ”Mooseksen kirjan” päiväyksen vuoteen 1433 eKr.; israeliitin kulku Kanaaniin alkoi neljäkymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1393 eKr. Halleyn komeetta, aikavälillä 76 tai 77 vuotta, olisi ilmestynyt noin vuonna 1390 eKr. Pitikö Bilam sitä tapahtumaa taivaallisena merkkinä, että israeliitin (kuten miksi heitä NYT kutsutaan) etenemistä ei voisi eikä tulisi pysäyttää? Jos raamatullisessa ajassa komeettaa nimeltä Halley pidettiin ”Israelin” valtikkatähtenä (israel – Jumalan valitsema), se selittäisi sen, miksi vuosina 164 eKr. ja 66 jKr. juutalaiset kapinat ajoittuivat samaan aikaan komeetan ilmestymisien kanssa. [Vai olisiko kyseessä voinut olla MUUT tärkeämmät yhteensattumat? Eikä loppujen lopuksi ”miekkakomeetta”!]

 

VIERAILIJOIDEN, ALUSTEN JA NEPHILIMIEN AIKA

Tulette olemaan viisaita muistaessanne, kun paljastamme tämän, että TÄMÄ Nibirun kulku Jupiterin ja Marsin välillä joka 3 600 vuoden välein aiheuttaa suurta sekasortoa. Kun tämä ”Jumalan planeetta” alkaa liikkua lähemmäksi Maata, Nephilimit alkavat matkata planeetallenne kasvavissa määrin. Täten tulette havaitsemaan runsaasti aluksia, runsaasti vierailijoita, ja saatte opastusta sekä myös käytännön avustusta Jumalan valitsemille runsaille (i)sraeliiteille.

On merkittävää, että riippumatta Juudean kapinan murskaavasta tappiosta roomalaisille vuonna 66 jKr., juutalaiset nostivat aseet jälleen noin seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin sankarillisessa yrityksessä vapauttaa Jerusalem ja rakentaa uudelleen temppeli. Uskonnolliset johtajat nimesivät tuon kapinan johtajan, nimeltään Shimeon Bar Kosiha, uudelleen Bar Kokhbaksi, ”Tähden Poika”, erityisesti Mooseksen neljännen kirjan kohdasta 24 yllä lainattujen säkeiden tähden.

Haluan teidän käyttävän päätänne nyt ja älkääkä menkö hulluiksi kalentereittenne ja laskimienne kanssa. Nibirun lisäksi on MUITA kiertäviä planeettoja ja kiertäviä taivaankappaleita, jotka vaikuttavat maapalloonne massiivisesti. Ja kuten on asian laita planeetoilla, jotka ovat ylittäneet kykynsä tulla viisaasti toimeen teknologian kanssa – aikatauluja muutetaan lajiin kohdistuvan huomion tarpeen mukaan sellaisilla planeetoilla. Lisäksi monia nephilimejä jäi PAIKKAANNE viime kohtaamisesta Nibirun/Mardukin kanssa valmistautumaan ja toimimaan juurikin tälle syklimuutoksien päivälle, joka tulisi olemaan tuhoisa. Esitän, ettette mene takaisin nukkumaan, jos yhteenlaskunne eivät summaa. Teillä ei ole hyviä tallenteita paikassanne, ja muut asiat kosmisesta näkökulmasta voivat muuttua silmänräpäyksessä.

On ilmeistä, että roomalaisten tukahduttama kapina noin kolmen vuoden jälkeen vuonna 135 jKr. oli myös tarkoitettu, kuten makkabilainen kapina, jotta saavutettaisiin temppelin uudelleenvihkiminen Halleyn komeetan paluun aikana vuonna 142 jKr. Ymmärryksen siitä, että te olette nähneet ja kokeneet vuonna 1986 majesteettisen taivaankappaleen paluun, jolla on ollut suuri historiallinen vaikutus menneisyydessä, tulisi antaa kylmiä väreitä selkärankoja pitkin.

Joka tapauksessa vuoden 1986 Halleyn komeetan vierailu ei nähnyt uudelleen rakennettua Jerusalemia – JERUSALEMISSA, vaiko? Mitä se voisi tarkoittaa? Se voi tarkoittaa useita asioita – yksi on se, että kyseessä oleva temppeli olisi ”Uudessa Jerusalemissa”, joka on Filippiineillä – joka ei ole noussut vielä näkyviin. Lisäksi on se, että Halleyn komeetta EI ole kyseessä oleva komeetta. Tämän voi selkeästi nähdä kaikenkattavan ”kaikesta huolimatta” sysäyksen puutteesta rakentaa niin sanottu juutalainen temppeli Jerusalemiin ennen sitä aikaa. On hiton paljon tietoa, joka on PIDETTY POISSA TEILTÄ – KANSALTA!

Kuinka kauas menneisyyteen tämä viestintuoja nimeltään Halley kulkee? Sumerialaisten luomiseeposten mukaan se kulkee takaisin taivaallisen taistelun aikaan. Halleyn komeetta ja sen kaltaiset ovat todellakin Mooseksen kirjan viestintuojat, ja ne tunnettiin sellaisina.

 

AURINKOKUNTAMME

Tähtitieteilijät ja fyysikot uskovat, että aurinkokunta muodostui kaasuisen materiaalin alkupilvestä; kuten kaikki muu universumissa, se oli jatkuvassa liikkeessä – kiertämässä galaksiaan (Linnunrata) ja pyörien oman painovoiman keskustansa ympäri. Hitaasti pilvi levisi jäähtyessään; hitaasti keskustasta tuli tähti (Aurinkomme), ja planeetat yhdistyivät kaasumaisen materian pyörivästä kiekosta. Siitä lähtien aurinkokunnan kaikkien osien liike säilytti alkupilven alkuperäisen vastapäivään kulkevan suunnan. Planeetat kiertävät aurinkoa samaan suuntaan kuin alkuperäinen tähtisumu; niin tekevät myös niiden satelliitit tai kuut; niin tulisi myös jäänteiden, jotka eivät joko yhdistyneet tai olivat tulos kappaleiden pirstoutumisesta, kuten komeetoista ja asteroideista. Kaiken täytyy kulkea vastapäivään. Kaiken täytyy myös pysyä alkuperäisen kiekon tason sisällä, jota kutsutaan ekliptikaksi.

Nibiru/Marduk ei noudattanut tätä kaikkea. Sen kiertorata, kuten katselmoitiin aiemmin, oli taantuva – vastakkaiseen suuntaan, myötäpäivään. Sen vaikutus Plutoon – joka sumerialaisten tekstien mukaan oli GA.GA ja oli siirtynyt Nibirun toimesta sen tämänhetkiselle kiertoradalleen, joka ei ole ekliptikan sisällä vaan kallistunut 17 astetta siihen nähden – antaa ymmärtää, että Nibiru itsessään noudatti kallistunutta reittiä. Suhteessa ekliptikaan se saapui kaakosta, ekliptikan alta; se muodosti kaaren ekliptikan ylle ja sen jälkeen syöksyi takaisin ekliptikan alle matkallaan takaisin sinne, mistä se tulikin.

Halleyn komeetta osoittaa samoja piirteitä, oppilaat, paitsi sen tosiasian osalta, että sen kiertorata on paljon pienempi kuin Nibirun (tällä hetkellä noin 76 vuotta verrattuna Nibirun 3 600:n Maan vuoteen), kuvitus Halleyn kiertoradasta voisi antaa teille hyvän kuvan Nibirun kallistuneesta ja taantuvasta reitistä. Itse asiassa Halleyn komeetan voisi hyväksyä eräänlaisena mini-Nibiruna. Tämä kiertoradan vastaavanlaisuus on yksi piirteistä, jotka tekevät tästä ja muista komeetoista menneisyyden viestintuojia – ei vain historiallisesta menneisyydestä, vaan aina alusta saakka (Mooseksen kirja).

Hatonn kuittaa.

 

 

LUKU 12

REC #3 HATONN

WED., JUNE 10, 1992 10:21 A.M. YEAR 5, DAY 299

KESKIVIIKKO, KESÄKUUN 10. PÄIVÄ, V. 1992

LISÄÄ VIESTINTUOJISTA

Halleyn komeetta ei ole yksin siinä, että sillä on selvästi ekliptikaan kallistunut kiertorata (piirre, joka mitataan kaltevuuden kulmana) ja taantuva suunta. Epäsäännöllisillä komeetoilla – komeetoilla, joiden reitit eivät muodosta soikioita vaan paraabeleita tai jopa hyperbelejä ja joiden kiertoradat ovat niin suuria ja rajat niin kaukana, että niitä ei voi edes laskea – on selvät kaltevuuskulmat, ja noin puolet niistä liikkuvat taantuvaan suuntaan. Noin 600:sta säännöllisestä komeetasta (joille annetaan nyt kirjain ”P” nimensä eteen), jotka luokitellaan ja luetteloidaan, noin 500:lla on yli 200 vuoden kiertoratajaksot; niillä kaikilla on vastaavanlaisemmat kallistuskulmat Halleyn komeetan kanssa kuin mitä ovat epäsäännöllisten komeettojen suuremmat kallistuskulmat, ja yli puolet niistä kulkevat taantuvaan suuntaan. Keskiverroilla kiertojaksoilla olevilla komeetoilla (200:n ja 20 vuoden välillä) ja lyhytjaksoisilla komeetoilla (alle 20 vuotta) on keskiverto 18 asteen kallistuskulma, ja jotkut komeetat Halleyn tapaan ovat säilyttäneet taantuvan liikkeen Jupiterin mittavista painovoimavaikutuksista huolimatta. On huomioitavaa, että vastikään löydetyistä komeetoista P/Hartley-IRAS (1983v) -nimisellä on 21 vuoden kiertoratajakso, ja sen kiertorata on sekä taantuva että kallistunut ekliptikaan nähden.

Mistä komeetat tulevat, ja mikä aiheuttaa niiden omituiset kiertoradat, joista niiden taantuva suunta on omituisinta tähtitieteilijöiden silmissä? 1820-luvulla markiisi Pierre-Simon de Laplace uskoi, että komeetat koostuivat jäästä ja niiden hehkuva pää (”koma”) ja pyrstö muodostuivat aurinkoa lähestyessään ja että ne olivat tehty höyrystyneestä jäästä. Tämä käsite korvattiin, kun asteroidivyöhykkeen laajuus ja luonne havaittiin sekä teoriat kehittyivät, että komeetat olivat lentäviä ”hiekkasärkkiä” – kivipalasia, jotka voisivat olla hajonneen planeetan jäännöksiä. Ajattelu muuttui jälleen 1950-luvulla pääasiassa kahden hypoteesin takia: Fred L. Whipple (silloin Harvardissa) esitti, että komeetat olivat jäästä koostuvia ”likaisia lumipalloja” (pääasiassa vesijäätä), joissa oli sekoitettuna tummempia hiekankaltaisen materiaalin hitusia; ja Jan Oort, hollantilainen tähtitieteilijä, esitti, että pitkän aikajakson komeetat tulevat suuresta varastosta puolimatkassa Auringon ja lähempien tähtien välillä. Koska komeetat ilmestyvät kaikista suunnista (kulkien eteenpäin tai vastapäivään taantuvasti ja eri kallistuskulmissa), komeettojen varasto – ollen miljardeja kappaleita – ei ole vyöhyke tai kehä, kuten asteroidivyöhyke tai Saturnuksen kehät, vaan Aurinkokuntaa ympäröivä pallo. Tämä ”Oortin pilvi”, kuten käsite tuli nimetyksi, asettui keskimääräiselle etäisyydelle Oortin laskemana 100 000 astronomisen yksikön (AU) päähän Auringosta, missä yksi AU on keskimääräinen etäisyys (93 miljoonaa mailia) Maasta Aurinkoon. No, ehkäpä Jumala vain pitää ne valmiina rivissä sinkoutumaan planeettojen suuntaan, jotka tarvitsevat kuria?

 

KOMEETAT OVAT ”VILLEJÄ KORTTEJA”

Häiriöiden ja komeettojen välisten törmäysten takia osa komeettajoukosta on voinut tulla lähemmäksi, vain 50 000:n AU:n päähän Auringosta (mikä on siltikin kymmenen tuhatta kertaa Jupiterin etäisyys Auringosta). Ohitse kulkevat tähdet toisinaan häiritsevät näitä komeettoja ja lähettävät ne lentämään Aurinkoa kohti. Joistakin komeetoista tulee keski- tai lyhytjaksoisia komeettoja planeettojen painovoimavaikutuksen takia; pääasiassa Jupiterin tähden; ja jotkut ovat etenkin Jupiterin massasta vaikuttuneina pakotettu kääntämään reittinsä. Tämä on lyhyesti se, miten Oortin pilven käsite yleensä ilmaistaan. Joka tapauksessa tämä ei ole oikein. Komeetat ovat yksi tähtialus-”järjestelmä”, jota voidaan kontrolloida täysin välittämättä mistään noista planetaarisista rajoituksista. Kunnes voitte ymmärtää tämän tosiasian, te ette voi ymmärtää muutoksia, jotka tulevat tapahtumaan lähitulevaisuudessanne.

Mutta jatketaan sen tarkastelemista, mikä tunnistetaan tieteellisissä piireissä. 1950-luvulta lähtien havainnoitujen komeettojen määrä on kasvanut yli 50:llä prosentilla, ja tietokoneteknologia on tehnyt mahdolliseksi komeetan liikkeiden havainnollistamisen taaksepäin määrittämään niiden lähteen. Tässä on tarpeeksi todisteita, että tiede on täynnä ”sitä”. Miten komeettojen määrä olisi voinut ”kasvaa” yli 50:llä prosentilla? Mikä oli muuttunut?

Yksi Harvard-Smithsonian-observatoriossa oleva ryhmä Brian G. Marsdenin alaisuudessa on osoittanut, että 200:sta havainnoidusta komeetasta 250:n tai enempien vuosien jaksoissa sekä vähemmän kuin 10 prosenttia olisi voinut tulla aurinkokuntaan ulkoavaruudesta; 90 prosenttia on ollut aina kytköksissä Aurinkoon kiertoratojensa keskuksena. Tämä on täyttä hölynpölyä – ”roskaa sisään – roskaa ulos”! Mutta sen jälkeen Whipple kattoi varaintoja hieman sanomalla: ”Jos todella näemme tyhjyydestä tulevia komeettoja, meidän tulisi odottaa niiden lentävän paljon nopeammin kuin vain 0,8 kilometriä sekunnissa” jota ne eivät tee. Toisin sanoen – te ette todellakaan tiedä kirotunkaan vertaa siitä – TAKUULLA!

 

OORT KYSEENALAISTETTU

Nyt tulee seuraava mörkö: muutaman viime vuoden aikana tähtitieteilijät ovat kyseenalaistaneet Oortin pilven yksinkertaisen näkökulman – jotkut vieläkin uskovat pilven olevan olemassa, mutta uudet tulokset vaativat niiden koon ja muodon uudelleenharkintaa. Mitä TEIDÄN tulisi uskoa? Esitän, että aloitatte pohtimalla teille tai tiedemiehillenne tietämättömien tosiasioiden ”mahdollisuuksia” ja tarkistamalla jokaisen viestintuojan, joka kauttanne kulkee.

Oortin pilven käsitteen ”uudelleenharkinnan” mielenkiintoinen puoli on uusi data, joka esittää, että komeetat yleisesti ottaen ovat olleet aina osa aurinkokuntaa eikä vain ulkopuolisia, joita toisinaan on siihen sysätty.

Mikä tekee tästä Oortista huomioimisen arvoisen? Ei hänen ratkaisunsa ongelmaan parabolisista ja hyperbolisista komeettojen kiertoradoista eikä hänen kehittämästään teoriasta liittyen kiertoratojen muihin piirteisiin. Mikä on tärkeää, oli hänen pohdintansa siitä, että ne ”sysättiin sinne” sen sijaan, että ne olisivat ”syntyneet” siellä. Tiedättehän, eräänlaisesti ”sinkoutuneina”, kuten lingosta.

Joten ehkä hän lämpenee hieman esityksessään, että ”pääprosessi on nyt käänteinen, jossa komeetat siirtyvät isosta pilvestä lyhytjaksoisille kiertoradoille. Mutta ajanjakso, missä pienet planeetat (asteroidit) muodostuivat…suuntauksen on täytynyt olla vastakkainen, jossa monia objekteja lisää kulkeutuu asteroidialueelta komeettapilveen. Vaikuttaa paljon todennäköisemmältä, että sen sijaan, että ne olisivat syntyneet kaukaisilla alueilla, komeetat syntyivät planeettojen mukana. On luonnollista ajatella ensin yhteyttä pienempien planeettojen (asteroidien) kanssa. On viittauksia siitä, että objektien kaksi luokkaa” – komeetat ja asteroidit – ”kuuluvat samaan ”lajiin”. Vaikuttaisi olevan järkevää olettaa, että komeetat syntyivät yhdessä pienempien planeettojen kanssa.” Summaamalla hänen tutkimuksensa Oort asetti asian näin: ”Valtavan komeettapilven olemassaololle löytyy luonnollinen selitys, jos komeettoja (ja meteoriitteja) pidetään planetaarisen järjestelmän varhaisessa vaiheessa asteroidikehästä karanneina pieninä planeettoina.”

Eikö tämä kaikki alakin kuulostaa Enuma elishiltä….?

Näiden arvelujen pääasiallinen johtopäätös on se, että komeetat syntyivät sisäisessä aurinkokunnassa eräänlaisessa hajoamistapahtumassa. Viisaampien ajattelijoidenne joukoissa on spekuloitu, että kaikessa todennäköisyydessään se oli sama tapahtuma, joka antoi nousun asteroidivyöhykkeelle ja tuotti suurimman osan nyt näkyvistä meteoriiteista. Miksi? No, he eivät sano niin, mutta eikö vaikuttaisi siltä, että samat ”muut” taivaankappaleet kiertäisivät suunnilleen samaan ”aikaan”?

Oli spekuloitu, että oli vähemmän varmaa, että sama ”hajoamistapahtuma” olisi voinut synnyttää Marsin kuut ja Jupiterin ulommat kuut, ja sen jälkeen oli arvioitu, että ”hajoamistapahtuma” tapahtui noin viisi miljoonaa vuotta sitten. Joka tapauksessa siitä ei vaikuttanut olevan epäilystäkään, että ”hajoamistapahtuma” tapahtui ”asteroidivyöhykkeessä”. Tuloksina tulleiden taivaankappaleiden fyysiset, kemikaaliset ja dynaamiset ominaisuudet osoittaisivat, että suuri planeetta hajosi siinä, missä asteroidivyöhyke sijaitsee tänä päivänä.

Mutta mikä aiheutti niin ison planeetan hajoamisen? Kaikkein useimmin kysytyt kysymykset tästä skenaariosta ovat, että kuinka planeetta voi vain räjähtää? Teidän kansallanne ei yksinkertaisesti ole yhtään vastauksia!

Ah, mutta sumerialaisilla on yksi: Tiamatin ja Nibirun/Mardukin tarina, taivaallinen taistelu, Tiamatin puolikkaan hajoaminen ja sen kuun tuhoutuminen (paitsi ”Kingu”) sekä niiden jäännösten pakottaminen taantuvalle kiertoradalle.

 

MAA, JUPITER – BANG, BANG

Mitä tulee ”tuhotun planeetan” teoriaan, siihen ilmaantuu aina avainkritiikki: planeetan materian sijainti; kun tähtitieteilijät arvioivat tunnettujen asteroidien ja komeettojen kokonaismassaa, se summautuu vain osaseen rikkoutuneen planeetan arvioidusta massasta. Tämä on etenkin totta silloin, mikäli laskennoissa käytetään yhtä arviota planeetasta, jolla on yhdeksänkymmentä kertaa Maan massa – jonka täytyy olla. Tällaisella kritiikillä on ollut vain sellainen vastaus, että puuttuva massa oli ”luultavasti Jupiterin pyyhkäisemä”. Tämä teki kasvun Jupiterin massaan niin suurelti kuin 130 Maan massaa tuloksena asteroidien kaappaamisesta, joihin lasketaan mukaan Jupiterin useat taantuvat kuut. Jotta voisi sallia eroavaisuuden rikkoutuneen planeetan massan (yhdeksänkymmentä kertaa Maan massa) ja 130 Maan kokoisen massan lisäyksen kanssa Jupiteriin, Jupiterin massa ei voisi olla totta, koska muut tutkimukset tulivat tulokseen, että Jupiterin massa oli vähentynyt jossain vaiheessa sen menneisyyttä, ja tässä on yksinkertaisesti puutetta matemaattisesta ”summaamisesta”.

Sen sijaan, että ensiksi paisuttaisi Jupiterin koon ja sen jälkeen kutistaisi sen takaisin, parempi skenaario voisi olla kutistaa tuhoutuneen planeetan arvioitu koko. Tämä on se, mistä sumerialaiset tekstit ovat kertoneet. JOS Maa on Tiamatin jäljellä oleva puolikas, niin Tiamat oli karkeasti tuplasti Maan kokoinen eikä yhdeksänkymmentäkertainen. Asteroidivyöhykkeen tutkimukset eivät paljasta vain Jupiterin kaappaamista vaan asteroidien hajaantumista niiden oletetusta alkuperäisestä sijainnistaan n. 2,8 AU:n kohdalla niin laajalle alueelle, että se vie tilan 1,8 AU:n ja 4 AU:n välillä. Jotkut asteroidit löydetään Jupiterin ja Saturnuksen väliltä; vastikään löydetty (2060 Chiron) sijaitsee Saturnuksen ja Uranuksen välillä kohdassa 13,6 AU. Tuhoutuneen planeetan murskautuminen on ollut näin ollen äärimmäisen voimakas – kuten katastrofaalisessa törmäyksessä!

 

KUINKA VARMISTAA SE?

Mitä teillä on vahvistamaan tämä tieteellisesti? Ei paljoa, mutta jonkin verran. Tähtitieteilijät havaitsevat välikköjä asteroidirykelmien sisällä lisänä asteroidiryhmien välillä oleviin tyhjiöihin. Viimeisimmät teoriat vaikuttavat pitävän, että väliköissä on ollut asteroideja, mutta ne poistuivat aina ulkoavaruuteen asti, paitsi ne, jotka ovat voineet tulla ulompien planeettojen painovoimien vaikutuksesta kaapatuiksi matkallaan; ”väleissä” olleet asteroidit luultavasti tuhoutuivat katastrofaalisissa törmäyksissä – ainakin se pitää huolen niiden paikallistamisesta. Ainoa mahdollinen teoria pätevien selitysten puutteessa sellaisille poistumisille ja katastrofaalisille törmäyksille on tarjolla sumerialaisissa teksteissä, JOTKA KUVAAVAT NIBIRUN/MARDUKIN KIERTORADAN SUURENA JA ELLIPTISENÄ POLKUNA, MIKÄ TUO SEN KAUSILUONTOISESTI (JOKA 3600:s MAAN VUOSI [JOIDENKIN LASKELMIEN MUKAAN]) TAKAISIN ASTEROIDIVYÖHYKKEESEEN. Muinaisista teksteistä vedetyt päätelmät kuuluivat, että Nibiru/Marduk ohitti Tiamatin ulommalta tai Jupiterin puolelta; toistuvat palaamiset tuohon taivaan alueeseen voivat selittää siellä olevan ”välikön” koon. Se on Nibirun/Mardukin kausiluontoinen paluu, mikä aiheuttaa ”poistumisen” ja ”pyyhkäisyn”.

Nibirun olemassaolon ja sen kausiluontoisen paluun taistelun paikkaan tunnustamalla ”puuttuvan materian” palapeli löytää myös ratkaisun. Se myös osoittaa teoriat, jotka asettavat Jupiterin massan kasvun suhteellisen vastikäiseen aikaan (miljoonia, ei miljardeja vuosia sitten). Riippuen siitä, missä Jupiter oli Nibirun perihelin aikoihin, kasvaminen olisi ehkä voinut tapahtua Nibirun erinäisten kulkujen aikaan eikä välttämättä yhtenä ainoana tapahtumana Tiamatin katastrofaalisen rikkoutumisen aikana. Todellakin, spektografiset tutkimukset asteroideista paljastavat, että jotkut niistä ”olivat kuumentuneet ensimmäisen muutaman sadan miljoonan vuoden aikana aurinkokunnan alun jälkeen” niin voimakkaalla kuumuudella, että ne sulivat; ”rauta putosi niiden keskuksiin ja muodosti vahvoja kivirautaytimiä, kun taas basalttilaavat kelluivat niiden pinnalle ja tuottivat pieniä planeettoja, kuten Vesta”. Tämä on näin teoksen mukaan, joka on nimeltään McGraw-Hill Encyclopedia of Astronomy. Katastrofin projisoitu aika on juuri se aika, mikä on osoitettu muissa kirjoituksissa noin 500 miljoonaa vuotta aurinkokunnan muodostumisen jälkeen – pohjana sumerialainen informaatio.

 

VESI: RATKAISEVA ROOLI

Se ON paranemassa joka tapauksessa, sillä viimeaikaiset tieteelliset kehitykset tähtitieteessä ja astrofysiikassa menevät ohitse sumerialaisen kosmogonian vahvistamisesta ja liittyvät taivaalliseen törmäykseen komeettojen ja asteroidien yleisenä alkuperänä, törmäyksen sijaintiin (missä asteroidivyöhykkeen jäännökset vieläkin kiertävät) tai jopa katastrofisen tapahtuman aikaan noin 4 miljardia vuotta sitten. Ne myös vahvistavat muinaiset tekstit tärkeässä veden asiassa.

Veden läsnäolo, vesien sekoittuminen ja vesien erottuminen – kaikki jotenkin näyttelivät tärkeää roolia Tiamatin, Nibirun/Mardukin, taivaallisen taistelun ja sen jälkiseurauksen tarinassa. Osaan palapeliä oli jo vastattu, kun osoitimme, että muinainen käsitys asteroidivyöhykkeestä erottajana vesille ”ylhäällä” ja vedelle ”alhaalla” on modernin tieteen vahvistama. Mutta tähän päähänpinttymään vedestä oli muutakin. Tiamatia kuvattiin ”vetisenä hirviönä”, ja mesopotamialaiset tekstit puhuvat hänen vesiensä käsittelystä Nibirun/Mardukin toimesta:

Hän venytti puolet Tiamatista katoksi tullakseen taivaaksi,

pylväänä kohtaamisen paikassa hän asetti sen vartioon;

sen komento oli olla sallimatta hänen vesiensä karata.

Asteroidivyöhykkeen käsite, jossa se ei ollut vain sen ylä- ja alapuolella olevien planeettojen vesien jakaja, mutta myös ”vartija” Tiamatin omille vesille, kaikuu Mooseksen kirjan raamatullisissa säkeissä, joissa selitys annetaan, että ”taottua ranneketta” kutsuttiin myös nimellä Shama’im, paikka, ”missä vedet olivat”. Viittaukset vesiin, missä taivaallinen aistelu ja Maan ja Shama’imin luominen tapahtuivat, esiintyvät usein Vanhassa testamentissa, joka osoittaa osoittaen vuosituhannen vanhan tuttavallisuuden sumerialaisen kosmogonian kanssa, jopa profeettojen ja Juudean kuninkaiden aikana. Esimerkki on Psalmissa 104, joka kuvailee Luojaa Herrana

Joka on venyttänyt Shama’imin verhona,

joka vesissä Hänen nousuilleen asetti katon.

Nämä säkeistöt olivat melkein sanasta sanaan kopio Enuma elishin säkeistä; molemmissa tapauksissa asteroidivyöhykkeen asettaminen sinne, ”missä vedet olivat”, noudattivat aiempia tapahtumia, joissa Tiamat halkesi ja tunkeutujan ”tuuli” työnsi puolikasta, josta tuli Maa uudelle kiertoradalle. Maan vedet selittäisivät osan tai suurimman osan Tiamatin vesien olinpaikoista. Mutta entäpä hänen muiden osiensa ja kuidensa jäännökset? Jos asteroidit ja komeetat ovat noita jäännöksiä, niin eikö niidenkin tulisi sisältää vettä?

 

VAIHTELEVA VETINEN ESIINTYMINEN

Mikä olisi ollut naurettava ehdotus silloin, kun näiden objektien uskottiin olevan ”tomukimpaleita” ja ”lentäviä hiekkasärkkiä”, on osoittautunut olevan vähemmän neurettavaa viimeaikaisten löydösten tuloksena: asteroidit ovat taivaallisia objekteja, joissa vesi – kyllä, vesi – on suuri komponentti.

Enimmät asteroidit kuuluvat kahteen luokkaan, kuten joissa ne tunnistatte. Noin 15 prosenttia kuuluu S-tyyppiin, joilla on silikaateista ja metallisesta raudasta tehtyjä punertavia pintoja. Noin 75 prosenttia ovat C-tyyppiä: ne ovat hiilipitoisia (sisältäen hiiltä), ja näiden on havaittu sisältävän vettä. Sellaisista asteroideista spektografisten tutkimusten kautta löydetty vesi ei ole nestemäisessä muodossa; koska asteroideilla ei ole ”ilmakehiä”, kaikki niiden pinnalla oleva vesi hajoaisi nopeasti. Mutta vesimolekyylien läsnäolo pintamateriaaleilla osoittaa, että asteroidin koostavat mineraalit ovat kaapanneet vettä ja sekoittuneet sen kanssa. Suora vahvistus tästä löydöksestä havainnoitiin elokuussa v. 1982, kun liian lähelle Maata tullut pieni asteroidi syöksyi Maan ilmakehään ja hajosi; se nähtiin ”sateenkaarena, jolla oli pitkä taivaan halki kulkeva pyrstö”. Sateenkaari ilmaantuu, kun auringonvalo osuu vesipisaroiden rykelmään, kuten vesisade, sumu tai suihke.

Kun asteroidi on enemmän sen kaltainen kuin mitä sen nimi antoi alunperin ymmärtää, eli ”pieni planeetta”, tosiasiallista vettä nestemäisessä muodossa voisi hyvinkin olla läsnä. Suurimman ja ensin löydetyn Ceres-asteroidin infrapunaspektritutkinta osoittaa lisänotkahduksen spektrilukemissa, joka on vapaan veden tulosta mineraaleihin sitoutuneen veden sijasta. Koska vapaa vesi jopa Cereksellä haihtuu nopeasti, tähtitieteilijät arvelevat, että Cereksellä täytyy olla jatkuva veden lähde, joka pulppuaa sen sisuksista.

Taivaankappaleelle annettiin nimeksi 2060 Chiron, joka on mielenkiintoinen monella tapaa ja myös vahvistaa veden läsnäolon taivaallisen taistelun jäännöksissä. Kun Charles Kowal Kalifornian Mount Palomarin Hale Observatoriosta (missä fotonien salaiset tutkimukset tapahtuvat) löysi sen vuonna 1977 marraskuussa, hän ei ollut varma siitä, mikä se oli. Hän viittasi siihen yksinkertaisesti planetoidina ja antoi sille väliaikaisen nimen ”O-K”, joka tarkoittaa nimeä ”Object Kowal”, ja hän arveli sen olevan joko Saturnuksen tai Uranuksen kuriton kuu. Useita viikkoja kestäneet jatkotutkimukset paljastivat huomattavasti elliptisemmän muotoisen kiertoradan kuin planeetoilla tai planetoideilla, joka on paljon lähempänä komeettoja. Vuoteen 1981 mennessä objekti määriteltiin asteroidiksi, ehkäpä yhdeksi niistä, jotka ulottuvat niin pitkälle kuin Uranukseen, Neptunukseen tai pidemmälle, ja sille annettiin nimi 2060 Chiron. Joka tapauksessa vuoteen 1989 mennessä Kitt Peak National Observatoryn (Arizona) tähtitieteilijät havaitsivat hiilidioksidin ja pölyn laajennetun ilmakehän Chironin ympärillä ja esittivät sen olevan enemmän komeetan kaltainen. Viimeisimmät havainnot ovat myös vakiinnuttaneet sen, että Chiron ”on pääasiassa likainen lumipallo, joka koostuu vedestä, pölystä ja hiilidioksidijäästä.”

Jos Chiron osoittautuu olevan enemmän komeetta kuin asteroidi, se palvelee vain lisätodisteena siitä, että näiden Mooseksen kirjan tapahtuman jäännösten molemmat luokat sisältävät vettä.

Kun komeetta on kaukana Auringosta, se näkyy pimeänä ja näkymättömänä objektina. Kun se lähestyy Aurinkoa, Auringon säteily tuo komeetan ytimen eloon. Se kehittää kaasumaisen pään (koman), ja sen jälkeen kuumentuessaan se tekee ytimestä poistuneista kaasuista ja pölystä tehdyn pyrstön – tai ainakin tämä on se, miltä se vaikuttaa ja on täten hyväksytty hyvänä tietona. Näiden oletettujen päästöjen tarkkailu on se, mikä on laajalti vahvistanut näkemykset, että komeetat ovat joskus ”likaisia lumipalloja”. Spektroskooppiset analyysit päästöistä ovat osoittaneet vesiyhdisteen läsnäolon.

Veden läsnäolo komeetoissa on ehdottomasti vakiinnutettu viime vuosina saapuvien komeettojen tehostetussa tutkimuksessa. Komeettaa nimeltä Kohoutek (v. 1974) ei tutkittu vain Maasta, vaan myös rakettien avulla niin kiertävältä miehitetyltä avaruusalukselta (Skylab) kuin etenkin neuvostoliittolaiselta alukselta. Seuranneet komeettahavainnot ovat vahvistaneet nämä löydökset laajalti. Joka tapauksessa YKSIKÄÄN näistä tutkimuksista, jotka ovat tehty erinäisillä laitteistoilla, ei täsmää intensiteetin kanssa, millä Halleyn komeetta luodattiin vuonna 1986. Halleyn löydökset perustivat selkeästi (ainakin Maan tiedemiesten mukavuuden tähden) sen, että komeetta oli vetinen taivaankappale.

Monet miehittämättömät avaruusalukset kohtasivat tämän vuoden 1986 komeetan; kaikki laukaistut neuvostoliittolaiset, japanilaiset ja Euroopan avaruusjärjestön alukset. Tämä vaikutti antavan jonkin verran uskottavuutta spekulaatiolle, että Beetlehemin tähti Kristuksen syntymätarinassa oli todellakin tämä komeetta. EI, se EI ollut. Joka tapauksessa Beetlehemin tähden virtaava ”pyrstö” osoitti jonkinlaista taivaallista ”manipulaatiota”.

 

MIKSI NÄMÄ SPEKULAATIOT?

Intensiiviset havainnot alkoivat, kun Halleyn komeetta kehitti komansa ja pyrstönsä vuoden 1985 marraskuussa. Kehitti pyrstönsä ja komansa??? – Tämä on ajattelemisen arvoista, sillä eikö sillä ole AINA komaa ja pyrstöä? Teleskoopeilla komeettaa seuraavat tähtitieteilijät Kitt Peak Observatoriossa raportoivat, että oli varmaa, ”että komeetan vallitseva rakenneosa oli vesijää, ja että suuri osa sitä ympäröivästä hatarasta 360 000 mailia leveästä pilvestä koostui vesihöyrystä”. Muut väitteet kuuluivat, että ”tämä oli ensimmäinen vahva todiste siitä, että vesijää oli vallitseva” ja muut tasavertaisesti älyttömät oletukset. Tämä ei osoita mitään sellaista välttämättä, mutta nuo teleskooppiset havainnot karttuivat tammikuussa v. 1986 infrapunahavainnoilla korkean altitudin lentokoneesta, minkä seurauksena NASA:n tiedemiehistä ja useista Amerikan yliopistoista olevista tähtitieteilijöistä koostettu ryhmä julisti ”suoran vahvistuksen, että vesi oli suuri rakenneosa Halleyn komeetassa”. Se oli myös silloin, kun havaittiin, että väistämätön kulku fotonivyöhykkeeseen tulisi tapahtumaan, jota seurasivat ”erilaiset” säteilyaallot ja kasvanutta hehkutusta hehkutuksen perään niin sanotusta otsonin katoamisesta.

Vuoden 1986 tammikuuhun mennessä Halleyn komeetta oli kehittänyt valtavan pyrstön ja vetykaasun halon, joka oli halkaisijaltaan 12,5 miljoona mailia  pitkä – viisitoista kertaa isompi kuin Auringon läpimitta. Kuinka tätä kaikkea ”kehittymisen” ennustusta olisi voitu spekuloida? ”Kehittääkö” komeetta tai taivaankappale asioita vain sen takia, että ne tulevat näkökenttäänne? Miksi veden häviäminen lisääntyisi sen lähestyessä periheliä maaliskuun 6. päivä? Oli pantu merkille, että komeetta menetti 12 tonnia vettä per sekunti. Sen veden menetyksen oli spekuloitu kasvavan suunnattomasti – ensin 30:een tonniin ja sen jälkeen 70:een tonniin sekunnissa. Jopas, säästyitte itse taivaankappaleen liukenemiselta tiedemiesten vakuutuksella lehdistölle, että ”jopa tällä vauhdilla Halleyn komeetalla oli tarpeeksi vesijäätä kestämään tuhansia kiertoja lisää”. Huh, ajattelin jo hetken aikaa, että ”viestintuoja” voisi kadota.

Arvelen tämän olevan tarpeeksi Halleyn komeetasta, mutta tämän tarkoitus oli vakuuttaa teidät, että kuten sumerialaiset tekstit olivat kertoneet teille – vettä oli kaikkialla näissä ”Mooseksen kirjan viestintuojissa”!

Arvelisin, että mitä tämä itse asiassa kertoo teille, on se, että te ette todellakaan tiedä paljoakaan ”tuolla jossain” olevasta ja siitä, ”mitä on tuolla jossain”. Esimerkiksi, katsotaan lyhyesti

 

TAIVAALLISIA NÄKEVIÄ SILMIÄ

Kun anunnakien tehtävä Maa saavutti täyden päätöksensä, heitä oli kuusi sataa Maassa, missä kolme sataa pysyi kiertoradalla palvemassa sukkula-alusta. Sumerialainen termi jälkimmäiselle oli IGI.GI, kirjaimellisesti ”ne, jotka havainnoivat ja näkevät”.

Arkeologit ovat löytäneet Mesopotamiasta monia esineitä, joita he kutsuvat ”silmäidoleiksi”, sekä myös näille ”jumalille” omistettuja pyhättöjä. Tekstit viittaavat anunnakien käyttämiin laitteisiin, joilla he ”tarkkailivat Maata päädystä päätyyn”. Nämä tekstit ja kuvailut viittaavat anunnakien käyttäneen taivaallisia Maata kiertäviä ”näkeviä silmiä” – satelliitteja, jotka ”tarkkailevat ja näkevät”. Kuinka mielenkiintoista!

Uskoisitteko, että yhteensattuma on niin, että osa Maata tutkivista ja etenkin omassa modernissa ajassanne laukaistuista kiinteän sijainnin kommunikaatiosatelliiteistanne näyttää hyvin paljon samanlaiselta kuin nämä vuosituhansia vanhat kuvaelmat. Joten, kuka mahtaisi huijata ja ketä liittyen historiallisiin tosiasioihin alkuperästänne ja varhaisista matkustuksista? Miksi ”uskonto” ei ole yhdistänyt informaatiota? Luulen, että me KAIKKI TIEDÄMME VASTAUKSEN SIIHEN!

Hatonn kuittaa.

http://fourwinds10.com/journals/pdf/J050.pdf

http://www.fourwinds10.net/siterun_data/spiritual/specific_channelings/creator_source/hatonn_-_aton/news.php?q=1321290251