Little Crow

Tammikuu 1, 2010

‘SPACE – GATE – THE VEIL REMOVED’ – PHOENIX JOURNAL # 3 – APPENDIX IV

LITTLE CROW PUHUU

”Bear Butten huipulla seisoessani silmäni katsahtivat kaukana näköalapaikkani alapuolella oleviin maisemiin. Tuuli puhalsi pohjoisesta, ja ympärilläni kaikki oli liikkeessä Henkeni kera. Se oli hyvin erityistä aikaa minulle—sillä tämä oli seitsemännen näkyni etsinnän aika. Tällä kertaa minulle ja Hengelleni oli pitkä ja yksinäinen matka, sillä polku oli piilotettu; sen olivat peittäneet kaikkien niiden jäljet, jotka olivat tulleet tätä tietä viime aikoina. Mutta niin harva on tietoinen oikeista syistä. Isoisät lauloivat tänä yönä ja heidän rumpujensa jylinä kumisi tummentuneiden taivaiden halki, häipyen lopulta kauas kaukaiseen universumiin. Yhtäkkiä minut oli nostettu—-

”Se kuulostaa kuin ihmeellisen tarinan alulta. Tarinan, joka kertoo Amerikan mieliviihdykkeestä—Amerikan intiaaneista. Se pohjustaa erityisesti sen, jonka niin moni tuntee olevan paras kokemus—näyn etsintä—joka jotenkin tuo tietoa.

”Olin syntynyt Little Crowiksi vuonna 1933, dakotaksi/lakotaksi. Palasin tälle Maan tasolle vain jakaakseni sopivaan aikaan päättymättömän viestin kaikkien elinmuotojen kanssa. Lupa tehdä niin tuli varhaisina aamun tunteina tammikuun viidentenä päivänä v. 1987. Alustaakseen tämän tapahtuman tapahtui kaksikymmentäkaksi salamaniskua, päättyen täsmälleen klo 2:22 a.m.; henkinen numeroni on kaksikymmentäkaksi (22).

”Jaan kanssanne seuraavan informaation, kuten se annettiin minulle ”vain muistaakseni” näiden monien ajanjaksojen aikana. En tunne tarvetta tukea mitään tästä informaatiosta millään muulla kirjoitetulla tiedolla tai tulkinnalla. Sillä tämän informaation lähde on sama kaikille. TÄMÄ LÄHDE, KUTEN SIIHEN VIITTAAMME, ON AINA OLLUT JA TULEE AINA OLEMAAN. ILMAN ALKUA JA LOPPUA. SE ULOTTUU ITSENSÄ ULKOPUOLELLE JA TULEE TAKAISIN MUODOSTAMAAN PYHÄN YMPYRÄN; ÄÄRETTÖMYYDEN!

”Olemme matkustajia universumin alueista, joita ette voi kuvitellakaan, ja kotimaamme ovat monissa paikoissa. Tämä planeetta ja sitä ympäröivät planeetat ovat äskettäisimpiä vierailupaikkoja tässä nykyisessä muodossa. Vielä kerran teemme velvollisuutemme valikoivissa todellisuuksissamme, joiden täytyy hyväksyä se, keitä me olemme. Ei enempää! Ei vähempää!

”Kykymme matkustaa määrittelee uskomme eikä mikään muu. Kaikesta tällä tasolla tekemästämme edistyksestä huolimatta pystymme vain liikuttamaan olemuksemme fyysisiä ominaisuuksia. On joskus vaikeaa kuvitella ensimmäistä matkaamme tähän paikkaan, tähän Äiti Maahan.

”Ja mitä Jumalasta? Monille tämän planeetan ihmisistä on tarjottu tuhansia selityksiä, kuka, mikä, missä ja miksi, Jumalasta. Erilaiset uskonnot ovat taistelleet lukemattomia taisteluita siitä, kenen totuudet tulisi hyväksyä. Miljoonia sieluja on pakotettu tarpeettomiin värähtelymuutoksiin Jumalan ja käännyttämisen nimessä. Valtioita ja maita on varastettu ja tuhottu Jumalan nimeen.

”Johtajat (kuten he itseään kutsuvat) ovat paasanneet ja horisseet kautta lyhyen historiamme tällä planeetalla, pakottaen ihmisen ajattelutapaamme pelon ja syyllisyyden järjestelmän. Tämä syyllisyys on niin vahva, että ihmisten täytyi keksiä erilaisia pakokeinoja, joista kaikki ovat itsetuhoisia ja kertakaikkisen hämmentäviä.

”Eristys Jumalan käsitteestä tuli ihmisolennon todellisuudeksi. Poistaminen kaikkien asioiden Lähteestä jätti ihmisen kamppailemaan ja sokaistuksi ikivanhoilla Jumalaan liittyvillä vertauksilla. Monet tulivat ihmisten joukkoon vetäen heitä eri ryhmiin ja kääntäen heidät toinen toistaan vastaan käyttämällä kirjoitettua sanaa vakuuttaakseen heidät ylemmyydestään toisiin verrattuna. Pimeys hallitsi ja hallitsee yhä!

”On esimerkkejä ja esimerkkejä, ja voisimme käsitellä niitä loputtomiin katsoen ruudulta kaikkea, joka on tapahtunut ja näiden asioiden vaikutusta koko tähän liittyvään universumiin. Vastaus on ollut aina yksinkertainen ja ulottuvillamme, jos olisimme vain halukkaita ottamaan luovien henkiemme velvollisuudet.

”Olette Jumalasta ja Jumala on teistä! Jumalan olemassaolo on mahdollista vain oman olemassaolomme myötä. Jumalan maksimivoima missä hetkessä hyvänsä on suoraan kytköksissä joukon määrään, joka on hyväksynyt vastuunsa elää tässä käsitteessä. Ei ole alkua eikä ole loppua, ME, meidän Jumalaminämme, on ollut ja tulee olemaan—ikuisesti. Me ihmisinä olemme tässä värähtelymuodossa vain niin kauan kuin mitä meiltä kestää ymmärtää suhteemme ja perimmäiset voimamme.

”Ulottuvuudet ovat olleet käsitteenä vain ihmisen luomus ja ollen siinä melko hämmentävä. Se on toiminut polttoaineena tietämättömyyden, vihan, ahneuden, tuhon ja kaikkien noiden huikeiden asioiden, joita me ihmisolennot olemme pitäneet lapsiemme kopioitavaksi, liekeille. Tämä on pakottanut heidät juoksemaan nopeammin ja nopeammin; kaikki ovat jahtaamassa kultaisia idoleita; juosten pois Jumalan luota sen sijaan, että menisivät Jumalaa kohti.

”Olemme kaikki samasta Lähteestä ja olemme tuo Lähde; olemme se Jumala, jota etsimme. Hän jopa kertoo meille, että Hän on sisimmässämme. Kuinka emme voi nähdä tämän tosiasian yksinkertaisuutta? Etsimme ulkopuolelta sitä, mikä on sisällämme.

Kukaan ”yksilö” ei ole parempi tai huonompi—olemme sama, mutta vain muissa muodoissa. Nyt on tullut aika poistaa kaikki typerät ihmisen tekemät esteet hyväksynnän ja tasapainon poluilta. Ei ole ollut ulottuvuuksia tai ihmisen eristämistä toisesta ihmisestä Jumalan luomana—vain ne, jotka olemme luoneet itseämme vastaan. On aika herätä. Liitymme toinen toiseemme ja kaikkeen, mikä on ikinä ollut tai joka tulee koskaan olemaan. Se ei ole vain henkisessä yhteydessä, josta puhumme, vaan se viittaa myös fyysiseen yhteyteemme.

”Toisin sanoen joka ikinen asia jonka teemme, vaikuttaa kaikkeen ja liikuttaa kaikkea muuta universumissa samassa asteessa kuin miten universumissa tapahtuvat asiat vaikuttavat tai liikuttavat tämänhetkisiä värähtelymuotojamme. Tämä tarkoittaa kaikkein yksinkertaisimmissa käsitteissä sitä, että me olemme VASTUUSSA KAIKESTA MUUSTA, jokaisesta asiasta, jonka me ajattelemme tai teemme. Tämä on varmasti vastaavanlainen kaiken kattavalle vastuulle, jonka me erehtyväisesti yritämme laittaa myyttisen ”ihmisen tekemän” Jumalan olkapäille, joka meillä on luomisessa välttämättömyys.

”Kaikki liittyy teihin ja on vastuunne. Se on kaikki eikä sen enempää! (Muuten, ei ole suurempia palkintoja kenellekään, joka tulee tähän päätelmään, vain epämukavuutta ja levottomien unien oikuttaita öitä). Joten laittakaa sivuun kaikki itseänne hemmottelevat harhakuvitelmat, että Jumala loi ihmisen ”hallitsemaan” itseään hemmottelevasti mitään tai ketään. Meidän täytyy LAKATA SAARNAAMASTA ”ERIMIELISYYKSISTÄ” ja ryhdytään käsillä olevaan tehtävään—Jumalallisiin vastuuksiimme, kaikkiin meihin liittyvään.

”Olemme tuoneet maailman ja sen sukulaisen, koko universumin, tuhon pisteeseen: ITSETUHOON! Kun suuri pamaus tapahtuu, se ei tule venäläisten tai arabien tai kenenkään muun tähden. Se tulee meidän itsemme takia. Ei sen enempää tai vähempää!!

”Meillä on sellainen ”ulottuvuuden” näkemys, että se ei ole tehnyt mitään muuta kuin pitänyt meidät sokeina ja hämmentyneinä todellisesta tarkoituksestamme. Se on palvellut kääntääkseen meidät ulospäin kaikkea vastaan, joka ei toimi, ajattele, katso tai palvo, kuten me. Olemme haaskanneet niin paljon aikaa haudattuna pirstoutuneina, että olemme täysin kadottaneet näön henkisestä todellisuudestamme. Onko mikään ihme, että rukouksiamme ei kuulla—olemme liian kiireisiä rukoilemaan itsellemme pystyäksemme edes vastaanottamaan vastausta. Meistä tulee itsekkäitä, töykeitä ja kaikista pahinta, epäileväisiä perusolemuksestamme. Onko se mikään ihme, että emme ole pystyneet muistamaan mitään tärkeää?

”On aika kaikkien tulla yhteen olemuksiemme todellisuudessa ja palauttaa Maa tilaan, josta sen löysimme. En pohdi sitä, milloin pääsitte tänne, se jää teidän vastuullenne juuri niin paljon kuin minunkin.

”Sillä ei ole väliä, kuka aiheutti mitäkin. Pyydän, älkää haaskatko keskustelua aiheesta ”kaiken kannattavuuden” väittelyssä—sillä ei ole väliä enää. Se mikä vaikuttaa, on kykymme kasata itsemme yhteen ja korjata se, mitä olemme tehneet; ehkäpä voisimme, jos todella haluaisimme! Mutta se kutsuisi kaikki meidät yhteen ja työskentelemään tämän pulman kanssa.

”Kaiken väristen olentojen täytyy suorittaa tämä—se on kaiken väristen olentojen velvollisuus. Kaikenlaisten ajattelutapojen olentojen täytyy tulla yhteen ja työskennellä yhdessä, ja kaikkien meidän täytyy tulla yhteen—NYT!

”Tulemme samasta paikasta ja tuohon paikkaan tulemme ajallaan palaamaan, mutta vain sen jälkeen, kun olemme täyttäneet sitoumuksemme ja velvollisuutemme—ei ennen sitä; eikä todellakaan ennen ketään muuta, koska olemme olleet parempi juutalainen, katolinen, kristitty, pakana tai mikään muu, jota haluamme käyttää pyrkimyksessämme ”kulkea eteenpäin”.

”Kuten näky kertoi, Jumala on olemassa vain silloin, kun ihminen hyväksyy tosiasian, että kipinä heidän sisällään on todellakin Jumala-itse! Kykenemme näkemään Jumalan todellisuuden? KAIKILLE SUKULAISILLENI, AHO!

LITTLE CROW -poiminto: ”SIPAPU ODDYSEY”
http://fourwinds10.com/journals/pdf/J003.pdf