HATONN/ESU ”JEESUS” SANANDA
Heinäkuu 21, 2012
10.6.1991 #1 HATONN/ESU ”JEESUS” SANANDA
Hatonn läsnä keskustellakseen tänä ihmeellisenä kesäaamuna. Sillä ei ole väliä, mikä on tilanteenne, veljet, älkää epäonnistuko kokemaan läsnä olevia ihmeitä, sillä ette voi tietää, ennen kuin ”hyppäätte sisään” täsmälleen siihen, mikä teille annettu loistokas tilanne onkaan. Ja kaiken lisäksi annettakoon teille ymmärtämisen silmät nähdä ylitse sen, mikä vaikuttaisi olevan. Niin paljon pahaa tahtoa on meneillään käärinliinojen takana ja häiriöiden ansoissa – pyydän, oppilaat, kiinnittäkää huomiota, sillä olette menettämässä kansakuntanne Pedon otteeseen ja saamassa suunnitelmanne kansalliselle elämälle hajoamaan.
ESU;
Teidät saatetaan ymmärrykseen ”hetken” leiskuvassa loisteessa, ja se tulee, kun Luoja paljastaa teille avaimet Hänen valtakuntaansa! Esu läsnä ihmisen veljeydessä ja joukkojen keskuudessa, jotka ovat tulleet näyttämään tien ja tuomaan teidät kotiin. Missä on ”KOTI”? Missä tahansa, mistä löydätte täydellisen tasapainon sen sisältä, mikä on Luoja/Luomakunta. Se on sielun/hengen matka – ei lihan. ”Jumalan Poika” ja ”ihmisen Poika”? Olen teidän tavoin molempia – Jumalan kuvassa osana siitä ja ihmisen kuvassa sellainen, joka käyttää hylsyä antamaan fyysisen kokemuksen. Se, mikä on Jumalasta, antaa hengen hylsylle kunniaa, iloa, ilmestystä ja huolenpitoa niin lähellä tasapainotettua kokemusta kuin mitä ihminen voi saavuttaa. Pahuus tuo kipua, kaaosta, surua ja tyhjyyttä olemukselle, sillä opetus on erilaisuuden oppimisessa ja liikkumisessa ylitse sen, mikä on fyysinen näkemys, kohti ylhäisyyttä. Jokaisen olennon täytyy oppia ”molempia” liikkuakseen opetustensa läpi TIETÄMISEEN.
Jotkut meistä ovat oppineet hyvin hitaasti – liikkumalla kokemuksesta kokemukseen, aina kurottaen ja haparoiden. Sen jälkeen löydämme totuuden väläyksen ja taivumme sen täydellistämisen tehtävään vain havaitaksemme, että jokaisella Jumalan osasella on oikeus kulkuun ja kokemukseen – joten siirrymme eteenpäin sallien. Tunnemme suurta surua virheellisistä valinnoista ja halua sysätä toinen tielle, josta olemme löytäneet tasapainon – mutta lopussa meidän täytyy yksinkertaisesti ymmärtää, että se on VAIN YKSI, emmekä me voi tehdä sitä, mitä toisen täytyy tehdä itselleen täydellistääkseen osasen ja lunastaakseen sen takaisin Luojalle.
Kuinka omahyväinen ihmisestä tulee matkatessaan fyysisyyden läpi, sillä hänet on sokaissut se, mitä kutsutaan ”egoksi”. Jumalan lahja ihmiselle asettamaan hänet erilleen on ”järki” ja ”ajatus”, omien kehittelemiensä valintojen kera. Ego on se, mikä on fyysisestä prosessista ja mikä ”uskoo” itsensä olevan ”kaikki”. Aivan kuten käärmeen täytyy varistaa ylikasvanut nahkansa kasvaakseen, niin täytyy olennonkin varistaa egon rajoitukset kasvaakseen. Onko se niin vaikeaa nähdä, että te tulette taivaista? Eikö se olisi ihmeellistä TIETÄÄ, että on korkeampia tietoja, joiden puoleen voitte kääntyä rajoituksistanne ja tietämättömyydestänne? Eikö ole ihme ylitse ihmeen, että suunnitelmaan on kokonaisuus ja ykseys sen kanssa, mikä kykenee täyttämään tyhjyyden sisällä ja joka aina kurkottaa ja etsii loputtomasti? Eikö ole ilo TIETÄÄ, että on olemassa se, mikä on ylitse äänestettyjen käyttäytymissääntöjen peukaloinnin ja väitteiden – että Jumalan keho TIETÄÄ ohjenuoransa eikä väittele ja vetäydy niille, joilla olisi ENEMMÄN seurakuntaa ja keräyksiä sunnuntain vadeilla? Kunnioitusta ei tule antaa ”homoseksuaaliselle” olennolle – vaan olennolle, joka on ilmentynyt siinä ihmeellisessä muodossa. Se on fyysinen ”käyttäytyminen”, mikä täytyy kohdata – ei RAKKAUS YKSILÖIDEN SYDÄNOLEMUKSESSA – SILLÄ EI OLE SUUREMPAA LOISTOA KUIN YHDEN OLENNON RAKKAUS TOISTA KOHTAAN, EIKÄ SIINÄ OLE SUKUPUOLISTA KUVAUSTA.
Kaikki nuo elementit, joista vaatimukset ja marssit tuodaan esiin, ovat FYYSISESTÄ JA OHITSE KULKEVASTA LIHAN KOKEMUKSESTA – MUTTA MITÄ HENKI TEKEE TUON ILMAISUN KANSSA, ON SE, MIKÄ KOHDATAAN SIINÄ, MITÄ TE KUTSUTTE TUOMIOKSI! Tuletteko siinä kulkemisen hetkessä seisomaan itsenne tuntemisen arvioinnissa, että käytitte kuria ja havaitsitte sen, mikä oli suurempi kuin fyysisyys itsenne, vai oletteko vain tarranneet ”fyysisen” egon väitteen ilmentymään Jumalan ilmaisussa? Nämä ovat syitä, miksi joukot ovat tulleet ja myös Luoja, jotta ”luomusta” muistutettaisiin siitä, mikä ON, jotta tämä liikkuisi pois siitä, mikä on ohitse kulkeva illuusio. Sillä vakuutan teille, että JOKA TAPAUKSESSA – FYYSISET ASIAT PYYHKÄISTÄÄN POIS – TE ETTE OTA NIITÄ FYYSISIÄ ASIOITA MUKAANNE! Mitä tarkoitatte, ”noustaksenne ylös”? Vaikuttaa siltä, että TE tarkoitatte ottamaan mukaanne sen, mikä on FYYSISTÄ. Antakaa minun vakuuttaa teille, että mitä te tarkoitatte TAIVAASEEN TEMPAUKSELLA, on ottaa fyysiset asiat mukaan – kanssanne. Ettekö hylkäisi hökkelin marmorikartanon sijasta? Missä on JÄRKENNE? Kuinka helpompaa on uskoa, että istutte jotenkin pilvien päällä kuin että Jumala valmistautuisi huolellisesti ja JÄRKEVÄSTI tarpeisiinne nähden – sekä ”paikan” että ”matkan siihen paikkaan”? Tässä ego itsensä negatiivisten puolien syöttämänä on se, mikä aiheuttaa järjen puutteen – sillä se pelkää tuntematonta ja yrittää aina pitää viattoman ja ihmeellisen lapsen ja loputtoman Luomakunnan sidottuina. Se pitää teidät sidottuna pelkoon, jotta TE ette voisi tehdä sitä, joten teidän täytyy aina takertua toiseen siinä toivossa, että jotenkin ”hänen matkalippunsa” kantaa teidät molemmat! Etenkin, jos hän valehtelee teille ja julistaa, että tätä tai tuota vastaan – voitte jotenkin ”ostaa” matkanne.
Ette voi ”ostaa” mitään arvokasta. ETTE MITÄÄN! Lisäksi arvokkaat asiat Jumalasta – ovat vain lainassa teillä, jotta nähtäisiin, mikäli voitte huolehtia niistä kunnolla.
Todistin Swaggartin huutavan ja itkevän ruudulla ja kertoen tarinoita eilisestä; jaan hänen tarinansa, sillä en voinut todistaa enempää hänen saarnojaan. Hän sanoi kyyneleet valuen kasvojaan pitkin, että hän, kuten te, olette kuin lammas, joka eksyy ja putoaa ojaan polulta. Oletetusti minä, Esu Jeesus, otan keppini ja koukkuni ja nostan lampaan takaisin – aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen – (hyvä tähän asti) sen jälkeen hän sanoi: ”Monen kerran jälkeen ja lampaan oppimatta paimen ottaa lampaan jälleen ojasta ja rikkoo sen jalan käsillään! Sen jälkeen paimen hellästi asettelee murtuman, sitoo sen rakastavalla huolenpidolla ja kantaa lampaan olkapäillään, kunnes lammas on parantunut – jolloin hän taas asettaa lampaan polulle – se ei enää harhaudu.” Tämä on suurimman hölynpölyn roskajoukon seassa, mitä olen koskaan kuullut. Saattaisin nostaa teidät uudelleen ja uudelleen, mutten koskaan rikkoisi kehoanne ja tuottaisi kipua hölmölle lampaalle. Kantaisin teidät, kyllä, harhautumisenne jälkeen, ja jos pyydätte palataksenne takaisin laumaan. Jos ette kysy sen jälkeen, kun opetuksenne ovat näytetty – silloin voitte pysyä siellä, missä olette, kunnes olette oppineet siitä, mikä on ilmennyt opetuksiinne – paimen ei ikinä rikkoisi jalkaanne!
Joten mitä annettu opetus tarkoittaa? Ihminen, joka on harhautunut täysin pois Jumalasta, yrittää vakuuttaa itselleen, että hänelle annetaan anteeksi omat syntinsä, ja tämä on se, minkä hänen mielestään TULISI tapahtua rankaisuna! Tällä asenteella ja käsityksellä – hän ei koskaan tule löytämään tietään, sillä hän edelleen mieltää Jumalan ilkeänä ja rankaisevana paimenena siitä, mistä hän TIETÄÄ tehneensä syntiä johtamiaan ihmisiä ja Jumalan ja Luomakunnan lakeja vastaan.
Oletteko pudonneet niin pitkälle, ettette pysty antamaan itsellenne anteeksi ja löytämään arvokkuutta rakkaudesta, minkä Jumala yllenne antaa? Totuuteni ei ole muuttunut koskaan – vain ihmiset, jotka muuttavat sanojani sopimaan heidän omiin tarpeisiinsa, olivat he sitten nöyriä tai aikeessa johdattaa harhaan.
MITÄ ELÄMÄNKOKEMUKSESTANI GALILEASSA?
Minun annettiin TIETÄÄ itsestäni suhteessa Luojaan. Jumala valaisi minut – minut vietiin ja joukot opettivat minua, jotta ymmärtäisin matkani. Joka hetkenä olin Jumalan kanssa, eikä millään muulla ollut tarkoitusta minulle kuin Jumalalla ja Jumalan tahdolla, kuten viittaamme tähän Olentoon. KAIKEN IDEA Lähteessä ei ole minkään olosuhteen alainen, mutta sen säätämät säännöt pakottavat kaiken muun olosuhteeseensa. Se antaa tietämystä kaikkien asioiden yksinkertaisesta pohjasta.
Tämän uskon olemus, oppilaat, on VAPAUS. Sillä sielu laajentuu käsityksessä tässä uskossa, mikä puhuu Jumalasta. Kun se kokee ilon ja surun maailmassanne, se herää itseensä. Mikään, mikä on vain lopullinen, mikä on vain maailmallinen, ei voi pitää sitä vangittuna. Omistautumisesta ja luottamuksesta, mikä ylittää ymmärtämisen, se johtaa loputtoman voiman; sillä haavoittuvaisen sydämen surussa, riipaisevassa tunteessa, se voi saada tietoisuutta, että se annetaan itselleen Jumalan toimesta. Uskomalla ihmisestä voi tulla todellakin VAPAA.
Pyydätte minua kommentoimaan ja arvostelemaan yhtä tai toista uskonnollista ryhmää – miksi? Jos se, mikä on opetettu ja mistä on annettu esimerkki, poikkeaa Jumalan yllenne ohjenuorana ja ilmaisuna suomasta – SANA ei ole Jumalasta vaan pikemminkin Ihmisestä – jossain kohtaa FYYSISESSÄ historiassa uskonoppi on syntynyt ihmisestä. Olkoon se niin. Teidät annetaan järjelle ja valinnoille – te TIEDÄTTE, kun asia on sopimaton, ja huudatte ”en ymmärrä” antaaksenne tekosyyn, sillä ymmärrätte todellakin oikein hyvin. VALITSETTE siirtyä Jumalan sanaa vastaan, ja sen jälkeen teillä on joku, jota syyttää synneistänne. Edelleen, siirrytään esimerkkiin homoseksuaalisesta käyttäytymisestä – fyysisen harjoittamisen teot eivät ole pätevämpiä ”heteroseksuaaliselle” yhdynnälle kuin mitä kahdelle tai enemmälle samankaltaisuudelle, haluissa. Tahrata sielulle asuinsijan antavan kehon ja tahrata henki on se, mikä on väärin – ei valintanne siitä, ”ketä” rakastaa. Lisäksi jokainen mies, nainen ja lapsi TIETÄÄ – vaikkakin jos lapsi ei tiedä, mitä siinä on väärin – hän tietää olevansa tahrattu ja hyväksikäytetty, ja hänestä tulee rikkonainen koko kokemukselleen noista teoista hänen henkilöitymälleen. Kaikki valheet ja tekosyyt ja ”äänestäminen” eivät muuta hitustakaan sen TOTUUDESTA.
Varmuus uskostani Jumalaan teki minulle mahdolliseksi sielun asenteen, mikä itsessään on käsittämätön. Elin maailmassa ja osallistuin sen väliaikaiseen olemassaoloon, mutta perusteellisen, epämaallisen lähteen liikuttamana; maailma ei liikuttanut minua. Tämä ei ole vain MINULLE annettu lahja. Olin YKSI, kuten TEKIN olette. Maailmassa voitte ylittää maailman, ja sitä varten matkanne on annettu. Vaikkakin silloin, kun elämänne on annettu maailmaan, teistä voi tulla itsenäisiä siitä käsitystänne ympäröivästä maailmasta. Voin verrata sitä uneen, johon saattaisitte viitata ”painajaisena”, ja olette sekä unen sisällä, mutta siltikin todistatte sitä tietäen sen olevan unta. Te VOITTE päästää epätodellisuuden ja pysyä loputtoman hengen viisauden todellisuudessa.
Tämä riippumattomuus uppoutumisen keskellä maailmassa on lähde sellaiselle ihmeelliselle tyyneydelle kuin mikä minulle oli sallittu. Toisaalta maailmalliset asiat eivät voineet enää houkutella minua lopullisiin absoluutteihin; maailmalliset tiedon pähkinät eivät voineet enää valloittaa minua täysinäiseen tietämykseen eivätkä lakien säännöt laskennoitavaan uskonkappaleeseen. Kaikki nämä houkutukset hajosivat kohdatessaan uskoni vapauden Jumalaan – minun TIETÄMISENI Jumalasta. Toisaalta oma olemukseni oli avoin maailmalle ja silmäni oli elossa kaikille todellisuuksille sekä etenkin ihmisten sieluille, heidän sydäntensä syvyyksille, jotka eivät pystyneet itse asiassa salaamaan mitään oivallukselta, sillä tarina on kirjoitettu kaikkien kasvoille ja silmiin, jotka heijastavat sielun itsensä, vaikkakin jos silmissä ei olisi näköä.
JOTEN MITÄ TAPAHTUI KOKEMUKSESSANI?
On vain ”itu” jäljellä siitä, mikä oli niin sanotussa heprealaisten opetusten Vanhassa testamentissa – huomatkaa, etten sano ”juutalaisessa”, sillä ”juutalaisuudella” ei ole enää merkitystä liittyen MINUN esi-isieni Jumalaan. Minulla oli vilpittömyys Jumalan ideasta, ja se toi kaikkein radikaaleimmat seuraamukset. Tämä Jumala, joka ei ollut minulle fyysisesti läsnä – ei näyissä eikä äänissä – kykeni asettamaan aivan kaiken maailmassa kyseenalaiseksi. Kaikki maailmassa oli tuotu Hänen tuomioistuimensa eteen. Se oli varsin kauhistuttavaa todistaa tätä pitämäni totaalisen, absoluuttisen ja loputtoman uskoni kanssa – sillä ihmiselle ei oltu eikä ole annettu sellaista tietoa suurimmassa osaa ilmentymiä fyysisessä lihallisessa ympäristössä. Mutta juurikin tästä syystä minut oli lähetetty, ja tulin – nähdäkseni, mihin ihminen kykenee, ettei hänelle annettaisi enempää kuin mikä vastaa hänen kykyjään.
Toivoisin, ettei kukaan voi lukea kokemuksestani ja uskostani, ja siltikin pysyä rauhallisin mielin, tyytyväisenä olemassaoloonne, ja jäädä kiinni sen rutiiniin, sillä se edustaa sokeutta ja kieltäytymistä nähdä. Vapauduin irti jokaisesta käytännön järjestyksestä maailmassa–ja kerroin teille lisäksi, että mitä voisin tehdä–tekin voitte tehdä–enemmän! Näin, että kaikista järjestyksistä ja tavoista oli tullut farisealaisia; osoitin kohti Lähdettä, missä ne sulivat olemattomuuteen. Kaikelta maalliselta todellisuudelta on viety sen perusta, absoluuttisesti ja ehdottomasti. Kaikki määräykset, hurskauden sitoumukset, lain, kohtuullisen tavan, romahtavat. Paitsi käskyä seurata Lähde Luojaa Hänen asuinsijansa Valtakuntaan, kaikista muista tehtävistä–leivän ansaitseminen, vala lain edessä, oikeuden ja omaisuuden saatavat–tuli ja tulee merkityksettömiä. Kuolla maailman valtojen käsissä, kärsien, karkotuksessa ja väärinkäytössä, rappiossa, on mikä sopii uskovalle jos tarvitsee–MUTTA, SEN EI TARVITSE OLLA, SILLÄ EPÄONNISTUIN TÄYSIN YMMÄRTÄMÄÄN, ETTÄ SEN EI TARVITSE OLLA NIIN.
Minusta on sanottu, että koskaan ei oltu puhuttu niin vallankumouksellisia sanoja, sillä kaikki muutoin näytti pätevältä, mutta on esitetty mitäänsanomattomuutena ja arvottomana käsittelylle. Mitä siitä, josta puhun nyt? Tulen kertomaan teille, että te tulette ”tähdistä”, ja annan teille perintönne ja alkuperänne paikan, ja näitä tullaan pitämään tiedefiktiona ja harhaoppina. Kuinka näin voi olla? Koska TE olette kasvaneet ja maailman loppu ja reuna on laajempi, ja teidän täytyy ottaa seuraava askel, sillä ette voi jäädä ikuisesti tietämättömyyden kuiluun siitä, mikä on Lähteenne.
Seisoin silloin poikkeuksellisessa tilanteessa maailman lopussa ja reunalla. Ettekö ajattele, että olette poikkeuksellisessa tilanteessa tällä hetkellä? Paljastin mahdollisuuden ja epäsuoran toivon kaikissa, joita halveksutaan maailman standardien mukaan, alhaiset, sairaat, epämuodostuneet, kaikissa niissä, joita on karkotettu maailman käskyistä; paljastan ihmisen itsensä potentiaalit missä tahansa olosuhteissa. Osoitan paikkaan, missä koti on avoinna ihmiselle jokaisessa epäonnistumisen muodossa, sillä ”epäonnistuminen” ei tarkoita mitään – EI MITÄÄN! Ihminen ei voi määritellä ”epäonnistumista” muutoin kuin oman kokemuksensa kautta.
JUMALA LÄHETTÄÄ ESIMERKKEJÄ JA OPETTAJIA
Olin vain esimerkki, opettaja. Kuljin paikkaanne, missä kaikkea maailmallista korostetaan. Pidätte vertauskuvista, joten vertauskuvainnollisesti puhuen se on ”valo” ja ”tuli”, täsmälleen niin kuin josta minulle on annettu tunnustusta sanoneeni. Se on suoraan RAKKAUS ja JUMALA. Käsitettynä paikkana maailmassa se ei ole paikka ollenkaan. Niiden standardien mukaan, että mikä on sopivaa maailmassa, kaikki ovat sidottu ymmärtämään sen väärin. Maailman katsantopisteestä se on mahdotonta – mutta siinä ON kulkemisen salaisuus.
Maailmassa voin vain osoittaa epäsuorasti tähän Lähteeseen. Vaikutan kokeilevani, mitä on hulluus maailmassa sen mahdollisen totuuden tähden. Sekä tekoni että Hänen sanansa vaikuttivat ristiriitaisilta järjen standardien mukaan: yhtäältä kamppailu, vaikeus, säälimätön vaihtoehto; toisaalta loputon lempeys, vastustamattomuus, myötätunto kaiken kurjuuden kanssa. Haastoinko itse asiassa soturin ja hiljaisen kärsijän? VAI OLINKO VAIN HEIJASTUS SIITÄ, MINKÄ LÖYSIN PALJASTETTUNA JA ILMAISTUNA EDESSÄNI – JUMALAN PEILINÄ? MENKÄÄ KATSOMAAN PEILIINNE, JA MITÄ LÖYDÄTTE SEN HEIJASTUMASTA? HEIJASTATTEKO JUMALAA VAI HEIJASTATTEKO MAAILMAA?
On sanottu, että uskoni radikaalista varmuudesta Jumalaan johtui ennennäkemätön kiihko hänen odotukselleen tulevasta katastrofista. No, en tiedä, kuinka ihminen TODELLA tulkitsi matkani – oli kokemuksen aika sille esitykselle, ei enempää eikä vähempää – aivan kuten nyt jälleen tulemiselle – totuus täytyi oikaista jatkokokemusta varten. En tullut suurten kosmisten paljastusten kera sinä aikana, sillä lajin matka eli rajoitetussa ja mystisessä kasvun tasolla ja ymmärtäminen oli läsnä vain tasolla, joka oli sallittu ihmisen toimesta antaa. Minut esitetään erehtyneenä liittyen kosmiseen tietämykseen ja odotuksiin. Mutta mikä on ”asian” LOPPU? Voin luvata teille, että läsnäoloni kera maailmassanne – se ei enää koskaan ollut sama. Jopa pahuuden näpelöintien kanssa – maailma ei koskaan ollut enää SAMA. Kun Jumala tekee tiedetyksi Hänen läsnäolonsa, se mitä oli, ei ollut enää.
Minun läsnäoloni, joko välittömästi tai kaukana tulevaisuudessa, luo lopussa valon ja varjon, asettaa kysymyksensä joka ikiselle ihmiselle ja kutsuu häntä päättämään. Eikö totuus tullut valoon pakottamalla elävät katastrofin läsnäoloon? Sillä vaikka ihmiset sulkevat silmänsä lopulliselle, he ovat joka tapauksessa kasvokkain sen kanssa. Maailma ei ole ensimmäinen eikä viimeinen; ihmisen kohtalo on ”kuolla”, ihmiskunta itsessään ei kestä ikuisesti – vain ihmisen henki voi kestää loputtomasti. Tässä tilanteessa vaihtoehto on: Jumalan kanssa tai Jumalaa vastaan; Luomakunnan kanssa tai Luomakuntaa vastaan; hyvyys tai pahuus. Minä yksinkertaisesti muistutan ihmistä tästä äärimmäisestä tilanteesta.
Olennainen elementti henkilöitymäni ideasta on jollain tavalla kärsiminen, kauhea ja rajoittamaton kärsiminen, joka on julmimman kuoleman kruunaama. Ihminen valitsee nuo asiat piiloutuakseen Jumalaisuudelta – se on juuri se pahuudesta julistettu pelko. Jos Jumalan valittujen täytyy kärsiä sellaisella tavalla, niin silloin ”teidän olisi parempi tulla tänne kanssani ja elää ’toivossa’, että jonkinlainen ’taika’ voisi tapahtua teille”. Jos Jumalan ”joukot” seisoisivat vahvoina – olisi vain yltäkylläisyyttä, iloa, oikeutta ja kauneutta tasapainon sisällä. Vääristymiä esitetään pelästyttämään teitä, jotta pysyisitte orjuudessa ja vankiloissa.
Mutta käyttäkää mieliänne. Esimerkissä, jossa minä ”oletetusti sanoin” ristillä – ”Jumalani, Jumalani, miksi Sinä olet hylännyt minut?” – on 23. Psalmin alku. Mistä nuo sanat tulisivat? ÄÄRIMMÄISESSÄ KÄRSIMYKSESSÄ ON AINA NIITÄ ASIOITA, JOTKA TULEVAT KOKEMUKSEEN KÄRSIMYKSEN SYVYYKSISTÄ. Sillä ei ole väliä, onko sanoja puhuttu tai ei – se kulkee opetuksien kanssa ”ajan” edustajana, jossa ihmisen oli odotettu olevan ”mato” eikä ”ihminen” ollenkaan, ihmisten soimaama ja halveksuma. Ja sitten jos pysytte virittäytyneenä samalle kanavalle, siitä alkaa tulemaan järkeenkäypää, esimerkiksi: ”Voi Jumalani, kyynelehdin päiväsaikaan, mutta et kuule.” Ja silloin, keskellä hiljaisuuttani ja epätoivoani, kaikki muuttuu: ”Mutta Sinä olet pyhä – ISÄMME LUOTTIVAT SINUUN.” Nyt, KENEN luulette tehneen hieman omantunnon peukalointia?
”Jeesuksen” kärsimyksen tapahtumasta tulee hyvää kommentointia, mikä on erään kirjoittajan mukaan historiallisesti mielenkiintoinen ja yksilöllinen: ”Kipua ja kauhua ei hyväksytä irtisanoutumisella, eivätkä ne ole syntyneet kärsivällisyydellä; niitä ei ole verhottu. Hän pitää kiinni kärsimisen todellisuudesta ja ilmaisee sitä. Kun hän on lähes kuollut ollessaan surkeana ja hylättynä, maan vähimmäismäärästä, jolla hänen täytyy seisoa, tulee kaikki, Jumala. Äänetön, näkymätön, kuvittelematon, se on loppujen lopuksi ainoa todellisuus. Kertakaikkinen todellisuus, jossa peittämättömät kauhut tästä olemassaolosta esitetään, vihjaa, että apu voi tulla vain kertakaikkisen käsittämättömästä.” Voisiko tämä olla sama mekanismi, jolla saattaisitte havaita, että ”ateisteja ei ole poteroissa?”? Mitä fyysinen olento voi tehdä noita vallassa olevia joukkoja vastaan fyysisessä muodossa? Jotta olisin välttänyt kokemuksen, minun olisi myös tullut olla ”näkymätön, äänetön ja kuvittelematon”. Vain kokemus ihmisenä voisi sallia ihmisen tunnustamisen.
Tapahtumasarja on vääristynyt ja sovitettu kuvaan siitä, mihin heprealainen kulttuuri uskoo ja minkä se valtuutti. Heprealainen perinne ja ”kärsimyksen” kokemus on elementti Vanhan testamentin uskonnosta, joka on kristillisen, heprealaisen ja islamilaisen uskonnon ydin kaikissa niiden lukemattomissa historiallisissa muodoissaan, poikkeamissaan ja perversioissaan, ettei yksikään niistä voi väittää säilyttävänsä todellista Raamatullista uskontoa, mikä joka tapauksessa ylläpitää näitä kaikkia. Raamatullisesta uskonnosta on mahdotonta puhua suoraan tekemättä vaarallisia väitteitä. No, ehkäpä voidaan sanoa erittäin painottaen, että teille esitetty Kristus on varhaisten kristillisten seurakuntien JA PAAVALIN luomus, JA SE EI OLE MITÄÄN ENEMPÄÄ KUIN ”JUUTALAINEN” LAKI TAI JUUTALAISEN JA MONIEN PROTESTANTTIUSKONTOJEN KANSALLINEN HAHMO EIKÄ MITÄÄN MUUTA – YHTEINEN TEKIJÄ, JOKA ON TULKITTU KAIKESSA RAAMATULLISESSA USKONNOSSA OLEVAA TARKOITUSTA VARTEN.
Valhe on kerrottu rohkeasti ”kärsimisen” tosiasian myötä, ollen ihanteellinen uskonnollinen olemisen tila. Jumala on Rakkaus, Ilo, Totuus, Valo ja Ylistys–se ei edes ”maistu” kärsimiseltä. Lisäksi, tulette havaitsemaan, että itsensä nimittäneet ja niin kutsutut siionistit (kutsuttuna nyt juutalaisiksi ja mormoneiksi) eivät ole kärsijöitä–he vain TEESKENTELEVÄT kärsivänsä, samalla tehden varmaksi, että heidän omat ryhmänsä keräävät suurta yltäkylläisyyttä ja tänä päivänä–niiden kustannuksella ja suurella kärsimyksellä, joiden omaisuuden he varastavat. Se on aina ORJAISÄNNÄN aie vaatia kärsimystä ja kipua ORJILTAAN, jotta he olisivat säyseitä, eivätkä nousisi isäntäänsä vastaan. Te, ketkä siedätte näin paljon, ette ole Jumaluudesta–annatte palvontaa pahalle isännälle–TE ANNATTE OMAN VASTUSTAJANNE KÄSIIN, JOTTA HÄNELLÄ VOISI OLLA JA TEILLÄ EI. Teille on myyty (sillä maksoitte rutkasti siitä) suurin valhe Luomakunnassa. Olette ottaneet myrkyn ja otatte annoksenne velvollisuudentuntoisina palvelijoina joka hetki jokaisena päivänä–odottaen kuolemaanne ja tuhoanne, kuten teurastettavat lampaat–kärsien voimakkaasti pitkin matkaa, kuten hyvät pienet sakot. TE JUMALASTA NOSTAKAA PAHUUS KORKEISIIN PAIKKOIHIN–JA NÄIN OLLEN TULEE PUTOAMINEN OLEMAAN KUOLETTAVA. uskonnosta, mikä on kristillisen, heprealaisen ja islamilaisen uskonnon ydin kaikissa niiden lukemattomissa historiallisissa muodoissa, poikkeamissa, kieroutumissa, jottei yksikään niistä voisi väittää pitävän hallussaan todellista raamatullista uskontoa, mikä joka tapauksessa ylläpitää niitä kaikkia. On mahdotonta puhua suoraan raamatullisesta uskonnosta, tekemättä vaarallisia väittämiä. No, ehkäpä voi sanoa hyvin painokkaasti, että teille esitelty Kristus on varhaisten kristillisten seurakuntien luomus, JA PYHÄ PAAVALI EI OLE MITÄÄN MUUTA KUIN ”JUUTALAINEN” LAKI TAI KANSALLINEN HAHMO JUUTALAISILLE JA MONILLE PROTESTANTTISILLE USKONNOILLE, EIKÄ MITÄÄN MUUTA–YHTEINEN TEKIJÄ, JOKA ON TULKITTU TARKOITUSTA VARTEN KAIKISSA RAAMATULLISISSA USKONNOISSA.
Valhe kerrotaan rohkeasti sen tosiasian myötä, että ”kärsimys” olisi ihanteellinen uskonnollinen olotila. Jumala on rakkaus, ilo, totuus, valo ja ylistys – siinä ei edes ”maiskahda” kärsiminen. Tulette lisäksi havaitsemaan, että itsensä nimittäneet ja niin kutsutut siionistit (joita kutsutaan nyt juutalaisiksi ja mormoneiksi) eivät ole kärsijöitä – he vain TEESKENTELEVÄT kärsivänsä tehden samalla varmaksi, että heidän omat ryhmänsä keräävät suurta yltäkylläisyyttä ja tänä päivänä – niiden kustannuksella ja suurella kärsimyksellä, joiden omaisuuden he varastavat. Se on aina ORJAISÄNNÄN aikomus vaatia kärsimystä ja kipua ORJILTAAN, jotta he olisivat säyseitä eivätkä nousisi isäntäänsä vastaan. Te, ketkä siedätte näin paljon, ette ole Jumaluudesta – annatte palvontaa pahalle isännälle – TE ANNATTE OMAN VASTUSTAJANNE KÄSIIN, JOTTA HÄNELLÄ VOISI OLLA JA TEILLÄ EI. Teille on myyty (sillä maksoitte rutkasti siitä) suurin valhe Luomakunnassa. Olette ottaneet myrkyn ja otatte joka hetki jokaisena päivänä annoksenne velvollisuudentuntoisina palvelijoina – odottaen kuolemaanne ja tuhoanne kuin teurastettavat lampaat – kärsien voimakkaasti pitkin matkaa kuin hyvät pienet häviöt. TE JUMALASTA OLEVAT NOSTAKAA PAHUUS KORKEISIIN PAIKKOIHIN – JA NÄIN OLLEN TULEE PUTOAMINEN OLEMAAN KUOLETTAVA.
KOKEMUKSENI VAIKUTUS
Voin vain antaa teille sen, mikä on historiallisesti kirjoitettu ja liittyy tuohon energiaan, joka on hyvin huolimattomasti nimitetty Jeesukseksi. Mutta koska se edusti Kristuksen energiaa, kun istumme jälleen kynäilemään, paljastan sen, mikä tästä on SANOTTU. Teidän täytyy hyväksyä se ”vertauskuvana”, sillä sen tosiasian myötä, minkä nimen MINULLE Saul antoi, sillä tavoin tarinat minua edustavat, suurimmaksi osaksi väärin ja peukaloituna.
Mitä tapahtuu noille energiamuodoille, jotka antavat suurissa esityksissä väärää informaatiota? Heille annetaan kokemuksia, joissa he voivat palata totuuteen ja olla jakamassa tarinan oikaisussa. Sillä joillekin se matka on todellakin pitkä ja raskas, sillä on vaikeata eritellä aikomusta rakkauden ja antamisen kautta sekä tyhjien sanojen kautta, joilla yleensä yritetään saavuttaa Jumalallisuus ja tasapaino. Sillä ei ole väliä, sillä matka tulee lopulta olemaan takaisin totuuteen täydessä aikeessa täydellisyyteen Jumalassa. Ajasta aikaan näille annetaan kokemus siinä muutoksen syklissä, ja kollektiivinen ”tietoisuus” (johon joskus viitataan ”tiedostamattomuutena”) sallii tapahtumasarjan sille siirtymälle. Havaitsen, että teillä on esimerkki täydellisyydestä niissä, jotka yrittävät palata YKSEYTEEN tällä annetulla kokemuksen hetkenä – ja lisäksi nämä ovat tulossa ymmärrykseen, että he ovat VALINNEET taipaleen palvellakseen. Olkoon se niin. Siunaukset suodaan taivaltaville.
MINÄ OLEN.
Lähde: CONTACT: THE PHOENIX PROJECT, April 2, 1996, Volume 12, Number 11